Mitä pahaa anoppisi on sinulle tehnyt?
Usein ihmiset haukkuvat anoppejaan. Kertokaa kauhutarinoita anopeistanne. Minun anoppini on tosi kiva kun olemme päässeet alkukankeudesta yli. Nykyään tulemme toimeen paremmin kuin hyvin.
Kommentit (17)
Fyysisen väkivallan yritys, yllättäen, jota en olisi tajunnut/ehtinyt väistää, ellei mieheni olisi pitänyt kaikin voimin äitiään kiinni ja sanonut minulle: mene tuonne tielle, minä haen sinut sieltä.
Seuraava fyysinen tapaus oli, kun anoppi tarttui 5-vuotiaan lapsemme ranteeseen ja lähti viemään lasta mökilleen, josta olimme riidan takia juuri lähtemässä. Äidinvaistoni kuitenkin vaikutti ja työnsin oman käteni mummon ja lapsen käden väliin, enkä irrottanut otettani lapseni kädestä. Tuolloin mummo heittäytyi maahan! Minä talutin lapsemme autoon, johon mummo siinä pakkaustouhuissamme pääsi livahtamaan takasivuovelle lirkuttamaan lapselle. Suljin oven ja läksimme.
muutakuin ei välittänyt aidosti lapsenlapsistaan. Hänellä ei ollut aikaa kuunnella:( Ei sinänsä pahaa sanottavaa...
Nykyään kuntelee, mitä puhutaan, muttei enää vastaa, vietiin kynttilä haudalle
Mutta eihän tuo muuten ole mitään varsinaisesti pahaa minulle tehnyt. Olen painanut villaisella nuo perskännissä sanotut asiat, kun ei se yleensä muista mitään illoistaan.
anoppini on ihan ok. joskus ehkä hössöttää liikaa, mutta ei mitään sellaista, miksi en hänestä pitäisi.
Toisinaan minulla on vain tyhjää päässä, eli jutut toisesta korvasta sisään ja roisesta ulos :)
ja kaikki hyvin!
paitsi hyväksyy miehensä käytöksen mua kohtaan. Appi on kerran keskellä yötä kännissä tullut herättämään mut jouluna (asuvat eri paikkakunnalla ja oltiin yötä) huutanut että pidän itseäni aatelisena ja heitä duunaripaskoina, vetänyt turpaan niin että taaksepäin lentäessäni menin lasivitriinistä läpi, ja verta tuli vähän joka paikasta, tämän jälkeen kantanut hiuksista ulos niin että kengät ehdin napata mutten takkia tai muita tavaroita. Olin vieraalla paikkakunnalla, keskellä metsikköä missä ei edes naapureita lähellä, kauheella talvipakkasella, verta vuotavana, ilman puhelinta tai takkia ja kun en enää sisään päässyt niin lähdin kävelemään pientä soratietä eteenpäin, että löydän jonkun talon tai paikan mistä saan puhelimen, että saan soitettua miehelleni, joka oli veljensä luona samalla paikkakunnalla pikaisesti katsomassa autoa, ja oli tarkoitus tulla pian takaisin. Apen kanssa ei ollut mtiään riitaa illalla ja rauhassa mentiin nukkuun, kunnes oli saanut vähän turhan paljon viinaa päähänsä ja samalla sen ajatuksen, että pidän heitä duunaripaskoina (koko mun perhe ja minä ihan samanlaisia duunareita että en tiedä mistä tuli). Mies onneksi tuli jossain vaiheessa samaa tietä takaisin päin autolla mitä kävelin, nappasi kyytiin, kävi hakemassa tavarat ja lähdettiin kotiin.
Tmän jälkeen olen vakaasti yrittänyt pysyä poissa pahimpina ryyppyaikoina, mutta aina ei ole onnistunut, kun saattaa alkaa yhtäkkiä juoda kun ollaan sielä. Sielä sitten lentelee joko anoppi tai minä, mutta noin pahoja ei ole enää tullut.
että naisen täytyy vaan olla kärsivällinen ja kestää ja antaa asioiden olla. Mulla ja miehellä oli silloin joku riita, ja anoppi oli sitä mieltä, että mun täytyy vaan hyväksyä miehen paskamainen käytös ja olla hiljaa. Sanoin anopille tilanteesta hyvin selkeästi mitä mieltä mä olen naisen alistumisesta.
Sittemmin anoppi on kyllä tajunnut asiat, ja jopa joskus paheksunutkin poikansa käytöstä jossain tilanteessa. Mutta mä olin kyllä melkeinpä loukkaantunut ja hyvin ihmeissäni tuosta asenteesta silloin alussa.
Nykyään tullaan hyvin toimeen anopin kanssa ja anoppi on jopa oppinut arvostamaan mun tasa-arvoisuuttani ja jämäkkyyttäni monessa asiassa. Samoin mä olen oppinut arvostamaan hänen apuaan ja hyviä puoliaan.
Mutta eihän tuo kovin paha teko anopilta ollut, ymmärtämättömyyttä vain.
ja tunkemassa omia mielipiteitä mm. miten koti pitää sisustaa, millainen asunto kannattaa rakentaa, miten lapset kasvatetaan, mikä vika lapsissa milloinkin on, jne jne...
mitta tuli täyteen silloin kun kertoi esikoisen pikkuveljelle kuinka ei pidä hänestä yhtään vaan esikoinen on hänen suosikkinsa. pyysi vielä pitämään heidän välisenä salaisuutenaan...
Mieheni ja siskonsa ollessa lapsia ryyppäsi ja kävi vieraissa, toi miehiä kotiin lasten nähdenkin kun heidän isänsä oli poissa.
Alkoholisoitui (ehkä tätä nyt ei pahanteoksi voi sanoa, vaikka mielestäni se onkin alunperin omaa syytä) ja masentui. Mun ja mieheni ollessa jo yhdessä, yritti itsemurhaa viinalla ja lääkkeillä.
Meni hoitoon ja raitistui, tuli uskoon. On siitä lähtien tuputtanut meille uskontoa ja "toivonut, että mekin tajuaisimme mikä elämässä on oikeasti tärkeää"
Löydettyään uuden miehen järjesti häänsä samalle syksylle kuin meidän, kuukauden päähän (tiesi häidemme ajankohdan 1,5 vuotta aiemmin)
Ja ne olivat tietenkin "oikeanlaiset" eli pidettiin kotona, hyvin hartaat "eikä ylimääräistä hattaraa tai valkoista pukua kun morsian ei ole neitsyt" (meillä oli aika pelkistetty hääjuhla, mutta toki valkoinen puku mulla ja huntukin, kirkkovihkiminen jne)
Lastemme synnyttyä on käynyt meillä yhden käden sormilla laskettavat vierailut.
Suuttunut pari kertaa (kerran kun miehen sisko unohti maksaa yhteisen mökin sähkölaskun, se oli tietty meidän salajuoni että anoppi joutuisi sen maksamaan kun karhukirje tuli hänelle, ja toisen kerran kun huomautimme että lapsiamme kuskatessa pitäisi käyttää turvaistuimia, jotka olimme heidän käyttöönsä jättäneet mutta anoppi köytti pienemmän syliinsä ja isompi kieri penkillä ilman vyötä) oikein huolella, jolloin huutanut meidän ulos asunnostaan ja lähettänyt vihaisia teksitviestejä ja sähköposteja, joissa on sanoutunut kokonaan irti perheestämme, ilmoittanut ettei halua nähdä meitä eikä lapsia enää ikinä ja huomauttanut, että minä olen erityisen paha ihminen, jonka lävitse hän näkee, ja tietää että olen mielestäni parempi kuin muut.
Nykyään yrittää olla hyvää pataa, tuskittelee ikävää lapsiin kun niin harvon käymme (hän on täysin terve, 59-vuotias, omistaa miehensä kanssa auton ja matkaa meille on 60 km) ja halusi järjestää perhejoulun luonaan, loukkaantui kun vietimme luonaan "vain" koko joulupäivän aamusta iltaan. Jouluna halaili koko ajan mikä oli todella väkinäistä.
Eniten anopissa rasittaa se, kun hän hokee "minun elämänkokemuksellani sitä osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen" ja "näin uskovaisena ja kristittynä minä..." ja "kirjaviisaus ei ole viisautta ollenkaan, elämän viisaus syntyy rankasta elämästä eikä sitä hyvän perheen yliopistot käynyt tytär voi ymmärtää"
Tekisi mieli sanoa, että olenpa sitten ollut tyhmä kun en ole tajunnut hankkia elämänkokemusta hänen tavallaan. En kehtaa, olen kiltti. Ja niin on miehenikin, vaikka anoppi on hänelle nykyään niin pullantuoksuista äitiä, mutta lapsena jätti oman onnensa nojaan.
Puhui minusta seläntakana perättömiä juttuja. Kertoi minun tehneen jotain mistä minulla ei mitään tietoa. Haukkui minua lapsilleni ja yritti mustamaalata kaikin keinoin. Vähätteli minua kaikellalailla, oli pilkallinen ja ivallinen.
Valehteli pojalleen minun sanomisiani. Piilotteli minun ja lasten tavaroita. Varasti postiani. Yritti esiintyä minuna.
Onneksi kuoli. Kumpa appikin ymmärtäisi kuolla. Ei tosin ole yhtä paha, mutta kuitenkin tekee kiusaa esim kuseksii ulko oveen, paskoo nurmikollesyleksii sisällä lattialle, matoille ja sohvalle(joo terveen kirjoissa on vielä)Perättömät jutut kuitenkin inhottavimpia
Anoppi sanoi että miniän lapset eivät kiinnosta häntä, hän haluaa olla mummo vain oman tyttärensä lapsille. Sanoi myös ettei ikinä aio auttaa tai hoitaa lapsia, keskittyy auttamaan vain tyttärensä perhettä (auttaa päivittäin siellä). Ja loppuhuipentumana, kun poikansa viimein puhui äidilleen lastenlasten epäreilusta kohtelusta, anoppi sanoi pojalleen ettei tarvitse pojan perhettä elämäänsä, kun saa kaiken tarvitsemansa tyttärensä perheeltä. Paha mieli on myös miehellä ja lapsilla. Ja meidän ainoa mummo kyseessä!
paitsi hyväksyy miehensä käytöksen mua kohtaan. Appi on kerran keskellä yötä kännissä tullut herättämään mut jouluna (asuvat eri paikkakunnalla ja oltiin yötä) huutanut että pidän itseäni aatelisena ja heitä duunaripaskoina, vetänyt turpaan niin että taaksepäin lentäessäni menin lasivitriinistä läpi, ja verta tuli vähän joka paikasta, tämän jälkeen kantanut hiuksista ulos niin että kengät ehdin napata mutten takkia tai muita tavaroita. Olin vieraalla paikkakunnalla, keskellä metsikköä missä ei edes naapureita lähellä, kauheella talvipakkasella, verta vuotavana, ilman puhelinta tai takkia ja kun en enää sisään päässyt niin lähdin kävelemään pientä soratietä eteenpäin, että löydän jonkun talon tai paikan mistä saan puhelimen, että saan soitettua miehelleni, joka oli veljensä luona samalla paikkakunnalla pikaisesti katsomassa autoa, ja oli tarkoitus tulla pian takaisin. Apen kanssa ei ollut mtiään riitaa illalla ja rauhassa mentiin nukkuun, kunnes oli saanut vähän turhan paljon viinaa päähänsä ja samalla sen ajatuksen, että pidän heitä duunaripaskoina (koko mun perhe ja minä ihan samanlaisia duunareita että en tiedä mistä tuli). Mies onneksi tuli jossain vaiheessa samaa tietä takaisin päin autolla mitä kävelin, nappasi kyytiin, kävi hakemassa tavarat ja lähdettiin kotiin.
Tmän jälkeen olen vakaasti yrittänyt pysyä poissa pahimpina ryyppyaikoina, mutta aina ei ole onnistunut, kun saattaa alkaa yhtäkkiä juoda kun ollaan sielä. Sielä sitten lentelee joko anoppi tai minä, mutta noin pahoja ei ole enää tullut.
Ja miks anoppis pysyy miehen hakattavana!?!
Anoppi on melko hillitty, mutta oikein kultainen. Olivat apen kanssa juuri tänään tapaninaterialla, ja anoppi kehui remontoitua keittiötä, kotiamme, keittotaitoani...
Meillä on ikäeroa 50 vuotta, joten en missään nimessä alkaisi riitaa haastaakkaan, kunnioituksesta vanhempaa ihmistä kohtaan.
Selittää aina tilaisuuden tullen mulle kauheita yksityiskohtia hänen ja miehensä seksielämästä, tai siitä miten mies häntä pahoinpitelee. Ei ikinä anna minun puhua loppuun tai päästä juuri alkua pidemmälle jutussani vaan kälättää päälle kovaan ääneen. Kiroilee ja kertoo inhottavia juttuja lasteni kuullen. Nauraa päin naamaa minun säännöilleni. Olen itse hiljainen kiltti ihminen ja anoppi kauhea räkättävä kapakka-akka. Onneksi mieskään ei tule äitinsä kanssa juttuun joten tätä naista täytyy nähdä kerran vuodessa max.
paitsi hyväksyy miehensä käytöksen mua kohtaan. Appi on kerran keskellä yötä kännissä tullut herättämään mut jouluna (asuvat eri paikkakunnalla ja oltiin yötä) huutanut että pidän itseäni aatelisena ja heitä duunaripaskoina, vetänyt turpaan niin että taaksepäin lentäessäni menin lasivitriinistä läpi, ja verta tuli vähän joka paikasta, tämän jälkeen kantanut hiuksista ulos niin että kengät ehdin napata mutten takkia tai muita tavaroita. Olin vieraalla paikkakunnalla, keskellä metsikköä missä ei edes naapureita lähellä, kauheella talvipakkasella, verta vuotavana, ilman puhelinta tai takkia ja kun en enää sisään päässyt niin lähdin kävelemään pientä soratietä eteenpäin, että löydän jonkun talon tai paikan mistä saan puhelimen, että saan soitettua miehelleni, joka oli veljensä luona samalla paikkakunnalla pikaisesti katsomassa autoa, ja oli tarkoitus tulla pian takaisin. Apen kanssa ei ollut mtiään riitaa illalla ja rauhassa mentiin nukkuun, kunnes oli saanut vähän turhan paljon viinaa päähänsä ja samalla sen ajatuksen, että pidän heitä duunaripaskoina (koko mun perhe ja minä ihan samanlaisia duunareita että en tiedä mistä tuli). Mies onneksi tuli jossain vaiheessa samaa tietä takaisin päin autolla mitä kävelin, nappasi kyytiin, kävi hakemassa tavarat ja lähdettiin kotiin.
Tmän jälkeen olen vakaasti yrittänyt pysyä poissa pahimpina ryyppyaikoina, mutta aina ei ole onnistunut, kun saattaa alkaa yhtäkkiä juoda kun ollaan sielä. Sielä sitten lentelee joko anoppi tai minä, mutta noin pahoja ei ole enää tullut.
Ja miks anoppis pysyy miehen hakattavana!?!
Vääristelee asioita ja levittää perättömiä juttuja. Valehtelee muutenkin. Naamatusten mielinkielin.
Ei kertonut koiransa olevan akressiivinen lastamme kohtaan.
Hänen silmien alla on tapahtunut asioita mitä en koskaan anna anteeksi.
Kummityttären lapset ovat tärkeämpiä kuin oman pojan. Tosin ei tunnu pojastakaan välittävän.
suoraan, vain poikansa tai lastenlastensa kautta.