Miten mielestäsi vanhemmat voivat vaikuttaa sisarussuhteisiin?

Tukea voi ainakin näin:

-Anna isomman hoitaa pienempää. (viedä vaipan roskiin, pukea sukat, antaa tutin, näyttää leluja, levittää rasvaa jne.)

-Kehu isompaa USEIN. Anna positiivista palautetta kun isompi hellii tai juttelee vauvalle ja jätä negatiiviset tapahtumat omaan arvoonsa (satuttaminen on tietysti aina kiellettävä)

-Anna isomman kertoa myös negatiiviset tunteet. Hänen ei tarvi aina rakastaa vauvaa.

-Anna isommalle leluja ja herkkuja joita vauva ei vielä saa (eikä tajua halutakaan) ja kerro miten vain isot lapset saavat niitä ja miten vain isoveli/sisko osaa leikkiä näillä leluilla.

-Opeta lapsi tekemään vaihtokauppoja leluista. (jos vauva katselee isomman lempilelua, näytä miten vauvan saa kiinnostumaan toisesta lelusta ja luovuttamaan juuri sen lelun jonka isompi haluaa. Pikkuvauvalle on vielä ihan sama mikä helistin siinä kädessä on.)

-Jos vieraat keskittyvät vauvaan, keskity sinä isompaan ja tilaisuuden tullen käännä keskustelu koskemaan isompaakin.

-Kerro kaikille miten taitava ja kiltti isoveli/sisko isompi on

-Vietä säännöllisesti aikaa molempien kanssa kahdestaan (eli niin että toinen on vaikka hoidossa tai päikkäreillä ja toinen puuhailee vanhempien kanssa)

-keksi yhteisiä leikkejä jotka ovat kivempia kun on monta leikkijää



Varma tapa saada sisarukset vihaamaan toisiaan:

-Anna pikkusisarelle etuoikeuksia joita isommalla ei ole tai joista hän joutuu luopumaan.

-Pakota isompi jakamaan kaikki lelut heti vauvan tultua.

-Kiinnitä suurin huomiosi vauvaan, isompi osaa jo itsekin.

-Käske isompi hoitamaan vauvaa vaikka hän ei halua.

-vie isompi hoitoon ja jää kotiin vauvan kanssa.

-Toru isompaa jos hän meinaa mennä vauvan viereen leikkimään, hänhän voi vaikka lyödä vauvaa lelulla.

-Puhu kaikille ihaillen vauvasta ja varmista että sukulaiset ja ystävät tulevat katsomaan nimenomaan vauvaa.

-kasvata vanhemman velvollisuuksia ja etuja iän mukaan ja lisää nuoremman etuja samaan tahtiin " koska esikoinenkin saa" .

-Muista tasa-arvo aina kun se on edullista nuoremmalle (eli esim kun isompi saa vaikka mopokortin 15-vuotiaana, hyvittele nuorempaa ylenpalttisesti koska hän on vielä liian nuori ja joutuu odottamaan)

-muista, että koska esikoinen on vanhempi, hän on automaattisesti syyllinen riitoihin ja hänen kuuluu antaa aina periksi ja olla esimerkkinä.

-valitse suosikkilapsi ja vertaa muita lapsia häneen. Muista; kukaan ei voi yltää samalle tasolle tämän suosikin kanssa!



Tässä jotain mitä tuli nyt yhtäkkiä mieleen.



Nimin. teen kaiken päinvastoin kuin äitini ja hyvin menee

Suosittelen kirjaa Meillä on hauskaa. En muista, kenen kirjoittama, mutta sisältää selkeitä ohjeita erilaisten tilanteiden varalta. Siinä on jopa sarjakuvia, jossa esitetään tyypillisiä tilanteita ja vanhempien kommentteja ja sitten ajatuskuplissa lapsilla loppukuvassa heidän johtopäätöksensä tyyliin " äiti pitää Emmaa mukavampana lapsena" " äiti pitää minua kivoimpana lapsenaan" ja sitten sama tilanne esitetään uudestaan vaihtoehtoisin vanhemman repliikein, jotka johtavat siihen, ettei kumpikaan lapsi tunne joutuneensa puolueellisen kohtelun kohteeksi.

heillä yhteinen huone,juttelevat iltaisin omia juttujaan ja salaisuuksia,lähentänyt heitä tuo yhteinen huone,toki joskus tappelevatkin.Nykyään ihme vimma lapset laittaa omiin huoneisiin.En kyl tota meidän 1v laita noitten murkkuikästen kans samaan,mut tommoselal pienellä ikäerolla ihan hyvä juttu.

Tuutavani nuorena oli 3 sisaruksen kans samassa huoneessa,on peräkanaa tehty,nyt aikuisena ovat tosi läheisiä ja sillonkin viettivät huoneessa yhteistä aikaa kun olivat nuoria.

Ja olen sitä mieltä, että nimenomaan vanhemmilla on erittäin suuri merkitys siinä, millaisiksi siasrusten välit kasvavat.



Tasapuolinen, yhtä arvostava ja rakastava kohtelu kaikille. Sisarkateus syntyy juuru sitä tunteesta, että toinen saa vanhemmilta enemmän rakkautta, on parempi ja arvokkaampi.

Tasa-arvo on tärkeää, mutta aikuisen täytyy olla se, joka kantaa vastuun. Meillä lasten (2v ikäeroa) annettiin/käskettiin keskenämme ratkaista riidat ja vääryydet, ja siinä olisi minusta pitänyt vanhempien olla paikalla ja katsoa että oikeus toteutuu. Minä kasvoin koko lapsuuteni erittäin kateellisena pikkusiskolleni, koska minusta hän sai enemmän huomiota vanhemmilta. No hän olikin hyvin sairas ensin pikkulapsena, mutta kasvoin ajatellen että hän oli meistä myös paljon fiksumpi ja parempi, koska osasi vetää oikeista naruista, että saisi huomiota. Niin minä sen näin. Monesti vanhemmat rankaisivat minua jostain mitä me olimme yhdessä tehneet, koska " sinä vanhempana varmasti keksit että tehdään näin" . En ole niinkään varma että olisin aina ollut syyllinen, mutta muistan kokeneeni että minua ei kuunneltu.



Lohduksi teille saattaa olla, tästä huolimatta meillä on nykyään aikuisena siskon kanssa erittäin läheiset ja rakastavat välit. Kun kasvoin tarpeeksi isoksi tajusin, että ei ole siskoni syy, että olen hänelle kateellinen, että vanhemmat olivat sen tehneet tarkoittamatta. Ja hekin tekivät vain parhaansa, eikä kukaan voi vaatia vanhemmilta enempää. Paljon paljon hyvää myös heiltä saimme, koska nyt olemme ystäviä.

- uusi vauva on aina " meidän yhteinen vauva" , jota hoivataan yhdessä, pieninkin avustaa tuomalla vaippaa, silittämällä vauvaa ym.

- pyydetään ja opastetaan huomioimaan toisia ja hoitamaan toisia, tämä sujuu niin hyvin, että lähes kaikki tekevät niin huomaamattaan (joillekin se on tosin luontevampaa kuin toisille)

- lelut ovat yhteisiä niin, että kenenkään omistamisesta ei tehdä numeroa, mutta toisaalta toisen omaa kunnioitetaan, eli pidetään huolta eikä rikota

- kokemukset, elämykset, välittäminen ym. on aina tärkeämpää kuin materia eli tavara

- ollaan paljon yhdessä, tehdään perheen yhteisiä perinteitä, asioita, joissa kaikki ovat mukana

-syödään ainakin kerran päivässä kaikki yhdessä

-yritetään antaa kaikille edes vähän kahdenkeskistä aikaa ja huomiota (tämä on vaikeinta isossa perheessä)

- kehutaan kaikkia aina kun siihen on aihetta, huomioidaan erityisen hyvä käytös

- sanotaan kaikille lapsille suoraan, että rakastetaan heitä jokaista, jokaisesta löytyy jotain kehumisen arvoista

- yritetään aina ohjata sanallisesti ja perustella, rangaistuksissa on selvä linja, joka pitää

sekä meiltä, että kuopukselta maailman parhaat hymyt. Nyt ovat pahimmat vihamiehet - kuopus jumaloi esikoista, esikoinen halveksii kuopusta. Mikä meni pieleen?



Yksi asia, miten lapset käyttäytyvät, on se vanhempien suhde...

Kaikki on tasa-arvoisia.



Tai en minä oikeasti tiedä...

Toivon vain, että lapsistani tulee läheisiä ja tärkeitä toisilleen.

Siinä ohjelmassa se ohjasi niitä lapsia leikkimään yhdessä, siis pelaamaan sellasia pelejä, joita ei voi yksin pelata jne.



Itse ajattelisin, että lapselle voi tosiaan näyttää just tollasten leikkien ja pelien kautta, että yhdessä ja yhteistyössä toimiminen on mukavampaa kuin tappeleminen. Samoin se, että antaa lasten mahdollisimman pitkälle ratkaista itse omat riitansa. Tämä tietysti vain jos lapset ovat edes suhteellisen tasaväkiset.



Ihan jo vauva-vaiheessa on erityisen tärkeää se, että esikoinen otetaan mukaan vauvan hoitoon. Meillä esikoinen on luonnostaan tosi kiltti ja ystävällinen, ja olenkin tehnyt niin, että kun isoveli antaa vauvalle positiivista huomiota, niin menen aina häntä halaamaan ja kehumaan, ja kerron tosi paljon isoveljelle kuinka vauva hänestä tykkää ja häntä katselee jne.



Kyllä mä uskon, että sisarussuhteisiin pystyy vaikuttamaan ihan siinä kuin lapsen muihinkin ihmissuhteisiin. Eli pystyy.