Masennus uusii?

lääkityksiä, sairaalajaksoa, terapiaa yms kokeiltu. Ei apua. aina se palaa takaisin ennen pitkään. YHtä helvettiä tämä elämä.

lääkityksiä, sairaalajaksoa, terapiaa yms kokeiltu. Ei apua. aina se palaa takaisin ennen pitkään. YHtä helvettiä tämä elämä.

Terapioista ja lääkkeistä vaan väliaikasta apua. Pääsin masennuksesta eroon homeopatian avulla. Nyt ollu terveenä jo noin 8 vuotta enkä usko että uusii enää.

sitä suurempi mitä pintapuolisemmin sitä on hoidettu.



Menet lääkäriin ja haet lääkityksen. Mene yksityiselle ensin jotta jaksat siihen asti, että pääset omalääkärille.



Minulla on ollut ylläpitolääkitys jo 11 vuotta, ei tästä välttämättä parannu. Voit kuitenkin oppia havainnoimaan omaa oloasi ja jaksamistasi, jotta osaat mennä ajoissa lääkäriin ettei olo mene ihan totaalisen pahaksi.



Minulla on kaksi keskivaikeaa jaksoa takana, nyt takana 3 vuoden terapia, lääkitys jatkuu yhä.



Ajattelen asian niin, että minussa on sellaisia ominaisuuksia, jotka altistavat masennukselle ja vanhat kokemukset ovat aiheuttaneet sellaisia arpia, että ne muistuttavat aika ajoin olemassaolostaan. On tärkeää, että hyväksyy sen osaksi itseä eikä yritä tempa pahaa oloa pois itsestään, sen lujempaa se tarttuu, jos siitä yrittää pyristellä irti. Tänään voi olla huono olo, mutta kun tekee asioita, joiden tietää auttavan, olo voi olla jo huomenna parempi.

Mä lopetin pari päivää sitten vuosikymmenen jälkeen lääkityksen. Saa nähdä, miten käy. Mulle jäi vielä toinen lääke, koska on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, mutta masennuslääke nyt loppu. Vieroitusoireet onkin eri tarinansa... Mutta siis, onko sulla masennukseen jokin erityinen syy? Kun mä olen miettinyt omalla kohdallani aivojen kemiaa ja musta tuntuu, että sillä ei ole mitään merkitystä omaan masennukseeni vaan muutos pitäisi tulla omasta asenteesta elämään, esim. että ei vaatisi itseltään liikaa ja opettelisi näkemään asioita toisin. Mutta mä tulen ehkä aina olemaan masentunut ja se on osa mun persoonaa ja on helpompi olla tällainen kuin lääkkeillä käyvä sähköjänis, joka en tuntenut olevani. Huomasin näin jälkeenpäin senkin, että lääkityksen aikana en itkenyt kertaakaan vuosiin. Kissani kuoli enkä itkenyt jne. Se on mun mielestä sairasta sekin. Nyt joulun aikana olen itkenyt jo kahdesti :)

itselläni masennus kehittyy, kun tukahdutan tunteet, joita en tahdo tai uskalla kokea. Suru ja viha koteloituu sisäälle ja aiheuttaa oireita.



Kun uskaltaa ( ensin terapeutin tuella) kokea negatiivisia tunteita, huomata, että kukaan ei kuole, kukaan ei hylkää ja paha tunne menee kokemisen jälkeen ohi, on ison harppauksen lähempänä paranemista.

ei ainoastaan ongelma tuntea ja tunnistaa tunteita kuten edellinen tuossa ehdotti.