En olisi ikinä uskaltanut hankkia lapsia jos ehkäisy ei olisi pettänyt!!

Missä vaiheessa sun odotus on? Onnea matkaan :) Itselläni toinen lapsista on ns. ylläri, ja kyllähän se vähän hirvitti. Tuossa tuo nyt kuitenkin nukkuu ja tuottaa mulle niin paljon iloa ja rakkautta, että vaikea on sanoiksi pukea. Lapsi tuo tietysti muutoksia, mutta luulenpa, että monet liioittelevat asiaa. Itse pelkäsin esikoista odottaessani, että katoaako oma persoona, olenko enää minä, voinko tehdä niitä asioita joista olen ennen nauttinut. Huoli oli turha. Perheeseenne tulee uusi jäsen, ei sen enempää, ei sen vähempää. Hyvää joulua!

olisi vielä aikaa totutella ajatukseen :) Kiitos paljon ja hyvää joulua sinnekin! :)



Ja vielä enemmän kuin minulla niin miehellä samanlainen tilanne, myönsi että ei ois uskonut että odottaa jotain asiaa näin innolla, mutta samalla kauhusta kankeana :)



ap

tämä suunniteltu tapaus. Vaikka hän on luonteeltaan helpompi kuin tuo nuorimmainen, niin koin tietysti uutena äitinä ensimmäiset askelet vähän stressaavana. Toinen taas on mennyt siinä sivussa ja - sanoisinko - ehkä puolella vaivalla esikoiseen verrattuna. Vinkkaan vaan, että älä ota liian tunnollisesti kaikkia suosituksia yms. Lapsi pärjää kyllä vähemmälläkin puunauksella :) Ole itsellesi armollinen. Jos imetys sujuu, niin mahtavaa, jos ei, niin syötä pullosta. Äläkä ota pulttia, jos välillä käytät samaa pulloa pari kertaa ennen keittämistä :D Jos vauva on tyytyväinen yksinään, anna sen olla ja mietiskellä tai tutkia maailmaa. Tee omia juttujasi sillä aikaa. Hän kyllä ilmoittaa, kun äitiä tarvitaan. Jos ei viihdy yksin, hanki kantoliina ja pidä siinä samalla kun touhuat muuta. Ja itkuista vielä... Ne rasittavat kyllä hermoa, mutta eivät ole lapselle välttämättä yhtä suuri kärsimys kuin äidille. Niinkuin ystäväni sanoo, joskus niiden vaan pitää antaa veisata virsi loppuun. Jos kaikki kikkakolmoset on kokeiltu, niin olen ajatellut, että nyt sen vaan pitää ilmeisesti itkeä itkut loppuun. Eli älä hepuloi :) Nämä siis sellaisia juttuja, joita olen kuopuksen kanssa itse oppinut ja jotka ovat helpottaneet sekä fyysisesti että henkisesti.

tämä suunniteltu tapaus. Vaikka hän on luonteeltaan helpompi kuin tuo nuorimmainen, niin koin tietysti uutena äitinä ensimmäiset askelet vähän stressaavana. Toinen taas on mennyt siinä sivussa ja - sanoisinko - ehkä puolella vaivalla esikoiseen verrattuna. Vinkkaan vaan, että älä ota liian tunnollisesti kaikkia suosituksia yms. Lapsi pärjää kyllä vähemmälläkin puunauksella :) Ole itsellesi armollinen. Jos imetys sujuu, niin mahtavaa, jos ei, niin syötä pullosta. Äläkä ota pulttia, jos välillä käytät samaa pulloa pari kertaa ennen keittämistä :D Jos vauva on tyytyväinen yksinään, anna sen olla ja mietiskellä tai tutkia maailmaa. Tee omia juttujasi sillä aikaa. Hän kyllä ilmoittaa, kun äitiä tarvitaan. Jos ei viihdy yksin, hanki kantoliina ja pidä siinä samalla kun touhuat muuta. Ja itkuista vielä... Ne rasittavat kyllä hermoa, mutta eivät ole lapselle välttämättä yhtä suuri kärsimys kuin äidille. Niinkuin ystäväni sanoo, joskus niiden vaan pitää antaa veisata virsi loppuun. Jos kaikki kikkakolmoset on kokeiltu, niin olen ajatellut, että nyt sen vaan pitää ilmeisesti itkeä itkut loppuun. Eli älä hepuloi :) Nämä siis sellaisia juttuja, joita olen kuopuksen kanssa itse oppinut ja jotka ovat helpottaneet sekä fyysisesti että henkisesti.

Itselläkin ensimmäinen tulossa. Ei vahinko, mutta ei sitä kauaa ehitty suunnitellakaan. Ja tosiaan välillä hirvittää.

Ja välillä hirvittää, kun itse ajattelen niinkuin sinä yllä, että kyllä se elämä vie ja lapset kasvaa. Mutta sitten kun täältä lukee juttuja, niin tulee olo, että olenko ainut ei hysteerinen äiti tässä maassa. :)

Tsemppiä ap:llekin!