Kim Jong-il, olipa huvittavan näköistä

kun eilen uutisissa myyjät surivat johtajaansa siinä rullaportailla. Mm. hakkasivat rappusia ja itkivät äänekkäästi. Miten ihmeessä ihmiset saadaan edes esittämään tuollaista (eivät kai ne myyjät voineet olla tosissaan).

Kuolemalle itsessään en naura.

Itkekää tai ette enää koskaan näe omaisianne (tmv.)? Pohjois-Koreassahan on vankileirejä vaikka kuinka

samanlaista vollotusta, jos Katainen ilmoittaisi, että vuoden alusta Suomi liittyy Natoon.

Päässä risteilee samaan aikaan satoja kysymyksiä:

"millainen on tuleva johtaja"

"vapautuvatko sukulaiseni vankileireiltä"

"saammeko ruoka-apua"



Pelkoa ja toivoa sekaisin.

se on pää poikki tai mars vankileirille.

massahysteriaa, elinikäisen aivopesun tulosta ja tieto siitä, että näkyvää surua odotetaan. Tuskin niitä tarvitsee edes uhkailla, väärän käytöksen pelko on imetty jo äidinmaidossa. Koomista joka tapauksessa katsoa, vaikka järkyttävä juttu muuten.