Millainen ihminen tokaisee aattona joulualahjojen jakamisen

Ehkä se vähän riippuu siitä, millä äänensävyllä asian toteaa. Ap voi pyytää joululahjaks huumorintajun.

Ärsyttävä tapa tai "vitsi", täytyy vaan tottua. :)

ärsyttävä yksilö, joka kuvittelee juuri keksineensä asian ihan itse maailman ensimmäisenä. Niitä tyyppejä, joilla lasi on aina puolityhjä.

Aatto ei edes ole vielä joulu, joten tyhmäkin täytyy olla...

Mua ärsyttää suunnattomasti tollaset lausahdukset! Sanoja ei osaa varmaan yhtään nauttia elämästä.

oma äitini ja olen tässä jo miettinyt tungenko sille rusinoita suuhun lahjojen jaon jälkeen, jotta vältyn JÄLLEEN kerran tuon asian kuulemiselta ;) Se kun tapahtuu joka joulu ja juhannus...

Molemmat lauseet kuuluu sen suusta joka jumalan joulu ja juhannus. Lätkän mm-kisojen aikaan joka ottelussa kuullaan myös mutsin suusta:"häviävät kuitekin". Ja tietysti jo legendaariseksi muodostunut sivulause tulevaisuuden suunnittelu-keskusteluissa:"Ens jouluna voitas, siis jos minua enää sillon on..."



Mutsi on oppikirjapessimisti :D :D :D

Toi ei ole pessimismiä vaan ihan iän tuomaa realismia, kun huomaa, että niin monelta se suraava joulu jäikin kokematta.

:"Ens jouluna voitas, siis jos minua enää sillon on..."

Toi ei ole pessimismiä vaan ihan iän tuomaa realismia, kun huomaa, että niin monelta se suraava joulu jäikin kokematta.

niin kauan kuin muistan :)

jos minua enää ensi kesänä on, jos minua ensi jouluna enää on.. ja me pienet ala-astelaiset tytöt tuijotettiin aina sitä mummaa ja odotettiin että koska se kuolee.. nytkö? Nytkö?



Loi meille kauhean pelon siitä että voi kupsahtaa hetkenä minä hyvänsä :)



Mumma tais elää loppujen lopuksi reippaasti yli 90 vuotiaaksi..

sanoi taannoin, kun pohti omaa ja miehensä tulevaisuutta (molemmat kahdeksankymppisiä), että kun jompikumpi meistä kuolee, mie muutan Seinäjoelle!

Vähän ohi aiheen, mutta eipä ollut ainakaan pessimistinen huomautus =)

No se on vähän kuin pikkulapsi omien lahjojensa suhteen, kun viimeinen on avattu, se vaipuu haikeuteen ja alakuloisuuteen.

Mulle joulu oikeastaan ALKAA vasta tuolloin, kun pääsee rauhoittumaan ja kiireet on ohi.

Koittaa vapaus:



1. ei enää tyhmiä sukulaisia

2. ei raatamista

3. ei siivousta, ei kyökissä kökkimistä

4. saa vaan olla ja levätä

5. eikä kuulu kenellekään onko lattia likainen vai puhdas, koska sillä ei ole enää mitään väliä



Suorittaminen päättyy ja saa olla!

päälle ja alkoi siivoamaan papereita ja roskia. Sen jälkeen meni tiskaamaan keittiöön.

Kesä todella loppuu juhannukseen.

Molemmat lauseet kuuluu sen suusta joka jumalan joulu ja juhannus. Lätkän mm-kisojen aikaan joka ottelussa kuullaan myös mutsin suusta:"häviävät kuitekin". Ja tietysti jo legendaariseksi muodostunut sivulause tulevaisuuden suunnittelu-keskusteluissa:"Ens jouluna voitas, siis jos minua enää sillon on..."

Mutsi on oppikirjapessimisti :D :D :D

just tuo "häviävät kuitenkin" ja "jos minua enää silloin on" on kuultu moneen kertaan...

Jouluna totean sen helpottuneena. Juhannuksena harmistuneena.

Toi ei ole pessimismiä vaan ihan iän tuomaa realismia, kun huomaa, että niin monelta se suraava joulu jäikin kokematta.

Tätini harrasti koko lapsuuteni tuota "tuskin näen enää seuraavaa joulua/kevättä/ syksyä jne". Lapsena se tuntui hieman pelottavalta. Nyt kun tädillä on ikää 70 vuotta ei ole enää jutellut tuohon tyyliin ainakaan kymmeneen vuoteen. Liekö asia nyt oikeasti liian toden tuntuista ettei enää halua "herkutella" sillä ajatuksella että ajatelkaas voin vaikka kuolla ja miltäs se teistä tuntuis...

Että mua on se riipinyt jo kohta 30v...

Ja pilaa sen sitten toisiltakin. Hyvin surullista ja sietäisi puuttumista asiaan. Ei varmasti itse tiedosta mitä tekee, hakee turvaa siitä, ettei ole suuria odotuksia mistään.

heti lahjojen jakamisen jälkeen kirkkaat valot päälle ja alkoi siivoamaan papereita ja roskia. Sen jälkeen meni tiskaamaan keittiöön.

Mulle jotenkin noin 4-5vkoa ennen joulua on se jouluisin aika, sitä joulun odotusta. silloin puuhailen kaikkea ja odotan joulua ja intoilen. Sitten kun aattoilta on lopuillaan tuntuu, että siinä se joulu nyt oli ja meni. Suorastaan tympäisee jo koko joulu sitten.

Mulla se johtuu siitä että ajatuksissa varmaan elän aina että se joulu olisi samanlainen kuin lapsena. Maalaistalossa, hankien keskellä, ulkosaunassa käynnit, suku koolla..Pukeuduttiin kauniisti, ulkona oli lumilyhtyjä ja jätkänkynttilöitä. Vaan todellisuus on joulu kerrostalossa, ilman saunaa, ilman sukua, oman perheen kesken. Jonkinlainen pettymys aina siis loppujen lopuksi vaikka kuinka on yrittänyt laittaa tunnelmaa.



Juhannuksesta taas en koskaan sanoisi että kesä on ohi, siitähän se vasta alkaa! Heinäkuu on ihan parasta kesäaikaa. :)