Kerro jotain lastesi kummeista! (kyselee epätoivoinen)
Meille odotetaan neljättä lasta. Kaikille kolmelle olemme pyytäneet kummit ihan lähipiiristä, sisarukset ja sellaiset ystävät, joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä.
Nyt he ovat käytetty ja neljännelle mietitään kovasti kummeja.
Oletteko pyytäneet kummeiksi esim. lapsuudenystäviänne, joiden kanssa ette ole viime vuosina juurikaan olleet tekemisissä? Muita sukulaisia, joita tapaatte harvoin/ette ole läheisiä?
Miten olette tuollaisia ihmisiä kummeiksi pyytänet, puhelinsoitolla? Miten ovat reagoineet asiaan? Onko joku kieltäytynyt?
Kommentit (8)
Kaikille on kummit löytyneet kaveripiiristä, sekä serkkujemme lapsista.
Jotenkin meistä ei kummeiksi " voinut" pyytää enoja yms, ettei lapsemme sit ois jotenki eriarvoisempia kun toiset, siis näiden enojen yms mielestä.
Yhdet kaverit peruivatkin kummeutensa viikkoa ennen ristiäisiä. Se loukkas sillo ihan hirveesti. Sanoi, että jopa helpotti kun sai tämän taakan pois harteiltaan.
Miks meidän ihana pieni vauva olis taakka harteilla...
No, siitä toivuttiin ja näillä perujilla olikin sit melko vaikeita aikoja oman perheensä kanssa, hirveitä riitoja, miltei ero ja masennusta yms. Että hyvä kuitenkin, ehkä parempi saada ensin oma pää toimimaan..
Ymmärrän sen nyt.
jos esim. serkku jonka kanssa lapsena leikkinyt mutta aikuisiällä yhteydenpito jäänyt pyytäisi lapsensa kummiksi. Rohkeasti vain kyselemään, eiköhän ne kummit löydy lopulta:)
Miten siinä tapauksessa, jos ette tunne juuri ollenkaan/ollenkaan lapsuudenystävänne tai kaukaisempien sukulaistenne puolisoita? Oletteko jättäneet puolison pyytämättä vai oletteko tutustuneet vasta kummiuden myötä?
Esimerkiksi eron sattuessa olisi aika outoa, jos tuntematon ihminen olisi lapsesi kummi ja yhteyttä tulisi pitää...
Me pyysimme lapsemme kummiksi serkkuani ja tämän miestä, tekemisissä emme juurikaan ole olleet aiemmin, lähinnä jossain sukujuhlissa juteltu. Mutta kummiehdokkaista oli pulaa, oli mukava pyytää sukulaista, he asuivat suht lähellä ja heillä on samanikäinen lapsi kuin esikoisemme, joten ajattelimme, että siinä samalla sitten lämmittelemme sukulaissuhteita.
Heille tulikin yllättäen ero lapsemme ollessa vauva. Kummisetä ei ole nähnyt lastamme ristiäisten jälkeen eikä yhteyksiä ole pidetty suuntaan tai toiseen. Sinänsä harmi, mutta koska emme oikeastaan tunteneet koko ihmistä, olisi tuntunut keinotekoiselta yrittää pitää yhteyksiä yllä, varsinkin kun ymmärtääkseni ero ei ollut kovinkaan helppo. Itse asiassa on käynyt vielä niin, että saman lapsen toinenkin kummipariskunta erosi ja tämä toinen osapuoli " katosi" . Meillä on nyt sitten vain kaksi kummia vähemmän kuin mitä paperille on laitettu.
Kuopuksen kummeina miehen sisko ja hyvä ystäväpariskuntamme (jota pidämme varsin vakaana avioparina...).
Nämä siksi, että minun puoleltani sisarukset ovat jo ristiin rastiin kummeina, miehellä taas vain yksi sisko.
Meillä valinnassa vaikutti myös se, että oletettavasti yhteys säilyy vuosien kuluessa, koska yhteydet ovat olleet vakaalla pohjalla jo aiemmin (vaikkeivät kaikki ole lähisukua).
Meillä on kaksi lasta ja esikoisen yksi kummeista on siskoni, joka on sanonut alkavansa mielellään vielä meidän lapsille kummiksi, jos joskus saadaan kolmas. Samoin kuopuksen yksi kummipariskunta varmasti alkaisi kummeiksi kolmannellekin, jos tarvittaisiin. Tämä vain tiedoksi siltä varalta, että et sitä ennestään tiedä. Eli se on käytännössä mahdollista, että lapsilla on keskenään samojakin kummeja.
voi pyytää vaikka serkkuja tai nuoruuden ystäviä.. Hyvin ovat ottaneet asian ja innoissaan ovat olleetkin.. Näin säilyy ainakin hyvät välit heidän kanssaan ja tulee käytyä aina kylässäkin.. Kysy rohkeesti.. Ei kummien tarvi aina niin kamalan läheisiä olla kunhan ovat luotettavia..