Inhoan miehen kiroilua, lapsiperheessä
Huomaa että etenkin työmaalta hänelle tarttuu karski, kiroileva tyyli. Joudun usein työpäivän jälkeen huomauttamaan, että olet nyt siirtynyt töistä kotiin pikkulasten eteen, vaihda puhetyyliä. Toinen juttu jos vauva itkee yöllä tai mies menee vessaan ja kompastelee lapsen leluun niin tyypillisesti tulee "vittusaatanaperkele". Mies toteaa mun valitukseeni, että lapsethan nukkuvat silloin. Mutta mistäs hän tietää, kuuleeko 4v vieressä, ja toisekseen tuo tyyli muutenkin..niin mautonta. Mitä mieltä olette? Liioittelenko minä?
Kommentit (7)
Tuo on vähän niin ja näin minusta, millainen tyyli kelläkin: toisissa perheissä karskimpi puhetapa, toisissa hyvin varovainen tai hienostunut. Meillä kirotaan ja käytetään hellyyssanoja säästelemättä.
Kiroilu ei kuulu kenenkään kypsän ja järkevän ihmisen sanastoon missään olosuhteissa.
Olen joutunut puuttumaan miehen kielenkäyttöön. Harmittaa toisaalta ihan vietävästi, kun joskus lapsen kanssa lipsahtaa itseltäkin kirosana :( Kyllähän se tosi helposti tarttuu lapseen.
Ja olen sitä mieltä, että kiroilu on todella epäsivistynyttä. Tuttavapiirissäni, jossa on paljon akateemisia, ei mikään kuulosta yhtä pahalta kuin toistuva v***n hokeminen tehostesanana, siis "maisterismiehen" suusta. Antaa jotenkin puhujasta huonoitsetuntoisen kuvan, kun pitää puhetta sillä vee-sanalla tehostaa.
onpa niitä suurempiakin huolia. Itse en ottaisi kamalasti pulttia asiasta.
kiroilen, kun hermostun. Olen äiti. Hirveän huono tapa, mutta tosi vaikea päästä tuosta eroon. Olen kyllä pahoillani kielenkäytöstäni lapsille jälkikäteen. Lapset eivät vielä ainakaan kiroile samoin.
Erittäin epäkypsää, sivistymätöntä.
Olet täysin oikeassa. Ja kyllähän moni aikuinen ymmärtääkin muokata kielenkäyttöään seuran huomioon ottaen. Ainakin itse huomaan niin tekeväni ihan automaattisesti. Se onkin sitten hankalampi juttu, miten saisit miehen ymmärtämään pointin ilman, että hän kovin ärsyyntyy nalkuttamisesta... Tsemppiä! Mielestäni asia on tärkeä.