Rahankäyttöni on sairasta :(

Palauta molemmilta lapsilta yksi lahja ennen joulua ja osta sillä rahalla hyvät talvikengät itsellesi. Eivät lapsesi halua äitinsä kärsivän.

Ei ole jääkiekkovarusteita, ei pleikkaa tai mitään muutakaan kallista. Hyvää koulua käyvät ja kolme perusharrastusta on. Ne maksaa satasen kausi, ei siis mitään ökyilyä. Tuo juuri on se harha, että muka rikkaat/varakkaat/hyvätuloiset saisivat ja sitten itse ostaa pöhäytellään itse asiassa paljon enemmän! Me ostetaan vaatteita pari kertaa vuodessa ja ekalle luokalle asti esikoinenkin kulki melkein aina second hand -vaatteissa. 9

15, panostatko sinä lapsiisi vai ostatko heille vain paljon?? Ne ovat kaksi aivan eri asiaa!

Ainakin toivottavasti. En ole oikeassa elämässä kuullut että kukaan jättäisi lastaan ilman lahjoja. Mitä lapsikin siitä oppii?



Asumme keskiluokkaisella aluella, mutta olemme varakkaita ja hyvätuloisia samaoin kuin useimmat ystävämmekin. Keskustellemme myös joululahjatoiveista siitä mitä toteutetaan. Kyllä useammalla kouluikäisen lahjoihin menee helpostikin 200-1000€. Toivottavasti tuo eräskirjoittaja vain provoilee pihinä jättävänsä lapset ilman lahjoja.

Lapset käyvät hyvää koulua ja hyvissä harrastuksissa. Päivähoidossa ja koulussa aina lyhyitä päiviä, pitkiä lomia, matkailua, mökkeilyä.



Nuo second hand -vaatteet muuten hankin yhdeltä vaatefriikiltä, joka ostaa esimerkiksi samoja kenkiä kuusi paria eri väreissä. Paljon on vaatteita/jalkineita, joita ei ole käytetty lainkaan!



Haen isot säkit kahdesti vuodessa. Molemmat lapseni ovat samaa sukupuolta, joten noista on iloa pitkään.



Ja mieluummin olen saita ja rikas kuin tyhmä ja köyhä...



9

ja mies käy töissä, netto yhteensä 2400e kuussa. Meillä 3 lasta joista 2 jo aikuisia, heille ostetaan molemmille 50e lahjat. Pienimmälle ostetaan n.300e lahjoja.



En mielestäni lahjo liikaa, tuohon vielä 50e/per minä/mies ja lahjoihin on mennyt yhteensä 500e.



Ostan lahjoja pikkuhiljaa, en kaikkea kerralla koska siihen ei olisi varaa. En kuitenkaan tunne minkäänlaista morkkista rahanmenosta. Ja kyllä jouluna niitä lahjoja kuuluu olla, millos sitten?

että miksi ihmeessä ihmisten täytyy kysellä täällä palstalla, onko miehelle tai lapselle ostetut lahjat "ok"? Sehän riippuu täysin perheen valinnoista, arvoista ja taloudellisesta tilanteesta, minkälainen lahjalista on "oikea". Haetaanko täältä varmistusta siitä että on varmasti hyvä vanhempi? Vai kiitosta ja ihailua kun on niin hyvin onnistuneet ja järkevät ideat? Tai hyvä rahatilanne kun on varaa ostaa kaikenlaista? Pitäisköhän laittaa omatkin lahjalistat tänne - sais nähdä millaista kommenttia saisi kun lähes kaikki ostettu kirpparilta tai huutonetistä ja on vähän sitä sun tätä (vaikkakin varmasti lapsille mieluista) :D

vain yksi lapsi, niin mulla pysyi vielä järki päässä. Nyt ei enää toivoakaan. En tiedä, onko sitten yhteiskunnan paineet muuttuneet niin, että pitää saada sitä ja tätä lapselle ja jollet hanki niin olet huono vanhempi. Joka tapauksessa ostin kolmelle lapselleni lahjoja 350 e per nenä että silleen. Ja nyt pitää pihtailla ruuasta loppu kuukausi ja nyhjottää kotona. Rahankäyttöni on myös sairasta.

Minulla on eräs tuttava, jolla on neljä poikaa. Hän on ollut kotiäitinä vuosia ja hänen miehensä on huonopalkkaisessa ammatissa ja he asuvat vuokralla. Heillä on tapana tuhlata lapsiinsa erittäin paljon rahaa ja juuri jouluna lapsille ostetaan todella paljon lahjoja. Tämä äiti on köyhistä oloista kotoisin, joten veikkasin tuossa taustalla olevan sen, että omille lapsille ei haluta antaa "köyhää" lapsuutta ja sitä tunnetta, että jotain puuttuu.



Omakin lapsuuteni oli aika-ajoin "köyhää" vanhempien jäädessä työttömiksi lama-aikana (olivat tavallisia duunareita, joten ei sitä työaikoinakaan ollut liikaa rahaa). Omat vanhempani olivat myös näitä "lapsiinsa panostavia", joten minulla ei ole jälkeenpäin tullut tunnetta, että minulta puuttui jotain. Toki ajat olivat silloin erilaiset, eikä materiaa palvottu niinkuin nykyään.



Itse en osta lapsilleni ylenmäärin joululahjoja; käytän ehkä noin 100 € per lapsi. Muutenkin koitan pitää aisoissa tuota kulutushysteriaa, ja saada ne onnentunteet muualta, kuin materiasta. Toki ostamme pitkin vuotta lapsille, mitä he tarvitsevat. Ja olemme hyvin toimeentuleva perhe; molemmilla suhteellisen hyväpalkkaiset työt.

Minulla on ensimmäinen lapsi vasta vauva ja vaikka meidän perhe on keskituloinen,nuo lahjoihin käytetyt summat kuulostavat ihan järkyttävän suurilta! 1000€ joululahjoihin,mitä ihmettä?



Exän vanhemmat olivat eronneet ja hänen pikkuveljensä oli hyvin oppinut käyttämään tilannetta hyväksi. Aina sai haluamansa tavaran: jos äiti ei ostanut, eikä iskä, joku vanhemmista sisaruksista viimeistään osti,mitä nuorin halusi. Me ei ostettu kauppareissuilla leluja, vaan vietettiin yhdessä kivaa aikaa. Lapsi oli tosi tyytyväinen,kun rymyttiin yhdessä pihalla,tai tehtiin hienoja paperilennokkeja.



Jouluna on tietysti kiva antaa lahjoja,mutta eihän lapset ymmärrä rahan päälle. Eivät ne osaa arvostaa kallista merkkilelua sen takia,että se on kallis merkkilelu. Halpa tarkkaan mietitty lahja voikin yllättäen olla paljon kivempi,kuin joku kallis muovilelu,mistä on kohta kaikki osat hukassa lelupaljouden joukossa ja joka on kaikilla kavereilla samanlainen.



Siinähän on myös hyvä sauma opettaa lapsille suhteellisuuden tajua. Ostetaanko kallista vain merkin takia? Ei meillä me vanhemmatkaan tehdä niin...