Joulu meni pilalle. Esiteinillä diagnosoitiin Asperger...

Provot yleensä on.

kun diagnosoitiin?

Huokaus!

Joulu meni pilalle. Esiteinillä diagnosoitiin Asperger

No nyt haastatte sen lääkärin, kun juuri ennen joulua diagnosoi tyttärellenne tuon sairauden. Ei sitten ajatellut, miten se elämä muuttuu ja juuri ennen joulua.

Kun ei olisi vielä diagnosoinut, vaan joulun jälkeen, niin tytär olisi voinut viettää joulun normaalina.

:(

juuri diagnosoitu asperger.

sanoi inhoavansa vanhempiaan. Varsinkin äitiään.



Ei haluaisi edes puhua äidilleen. Se kun on antanut niin kelvottomat geenit hänelle.

mietihän vähän. Hauskanpito tietyillä asioilla ei vaan naurata.

Mutta silti kommentoin. Kukaan, siis ei kukaan voi olla niin pönttö, että masentuu tuollaisesta diagnoosista. Jos joku saa AS-diagnoosin, hänellä on oltava oireistoa, joka vaikeuttaa normaalia elämää. Diagnoosi ei siis muuta lapsen elämässä yhtään mitään, selittää kyllä käyttäytymisen piirteitä.

tytön on vaikeaa saada työn tämän takia. Ja ei ole provo. Minua vain inhottaa, että juuri minun lapsellani pitää olla kehitysvamma. Rakastan häntä silti. Tuntuu vaan niin pahalta, kun tytöllä on kaikenlaisia kummallisia oireita mm. kuulee hiljaisia ääniä, joita muut eivät kuule ja hänellä on yksi tärkeä keräilyharrastus ja lajittelee tavaroita koko ajan. Se on kauheaa, että on niin erilainen kuin muut, ja tuskin tulee saamaan poikaystävää tämän takia. On kiusattu koulussa yms. Miksi pitää olla näin?

Kyllä tuollainen diagnoosi todella kolahtaa pahasti hermoon. Meillä on lasta tutkittu useaan otteeseen ja nyt sitten on todettu keskittymishäiriö ja keskustelu psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa on alettu. Ensi reaktiona viha ja inho ovat täysin normaaleja asioita, mutta ne menevät ohi. Meidän lapsellamme siis ei ole asperger, vaan jokin muu geneettinen verkkaisuutta aiheuttava juttu, joka liittyy jotenkin lukihäiriön diagnostiikkaan, vaikkei lapsella lukihäiriötä olekaan.

et voi olla tosissasi! Omalla lapsellani on asperger, ja se ei todellakaan ole juuri mikään haitta elämässä, vaan eräiltä osin jopa päin vastoin. Lapseni on poikkeuksellisen älykäs, hyvämuistinen ja nopea oppimaan, ja ainoat ns. heikkoudet - jos niitä nyt sellaisiksi pitää kutsua - ovat lievä motorinen kömpelyys ja sosiaalisisssa suhteissa vaikeus ymmärtää ja tunnistaa muiden tunteita ja mielialoja. Koska tämä ei tule lapselta luonnostaan se pitää OPETELLA ja siinä vanhemmilla on avainrooli, eli aikuisen pitää opettaa konkreettisesti miten missäkin tilanteessa vastapuoli yleensä reagoi ja miten lapsen kannattaa muokata omaa käyttäytymistään sitten siinä kontekstissa.



Hyvin monet yliopistojen tutkijat ja proffat ovat aspergereita, sillä heillä on usein korostunut tiedonjano ja äärimmäinen kiinnostus tietyn erikoisalan pikkutarkkaan tutkimustoimintaan. AS-lapsesta voi tulla hyvin menestynyt ja onnellinen, ja sen mitä sosiaalisuudessa ehkä häviää niin saa taas kiinni sillä, että AS-henkilö on usein itsenäinen eikä riippuvainen muiden hyväksynnästä tai mielipiteistä.



Avainsanana on se, että vanhemman pitää rakentaa assille hyvä itsetunto. Kun itsetunto on kohdallaan ja taustalla vanhempien ehdoton rakkaus ja tuki, niin mitään suurempaa ongelmaa ei elämässä ole odotettavissa.



Millainen äiti oikein olet jos olet tuon takia pettynyt lapseesi????

ei johdu läheskään aina geeneistä, omalla lapsellani oli syynä synnytyskomplikaatio (napanuoran kuristuminen ja siitä johtuva hapenpuute)... eli automaattisesti äiti ei ole syyllinen :)

alkuvaiheen shokki kyseessä? Kyllä te siihen ajan myötä sopeudutte. Ja ei kaikki ns. terveen kirjoissa olevatkaan seurustele, joten sitä ei kannata nyt murehtia.



Tuo on kyllä tavallista, että ison järkytyksen kuultuaan sitä takertuu johonkin pieneen juttuun niin kuin sinä nyt tuohon seurusteluun.



Koettakaa nyt vain järjestää sellainen joulu kuten suunnittelitte. Ihan sama tilannehan teillä on nyt kuin ennen diagnoosia, nyt te vain tiedätte sen.

että tyttö ei "saa poikaystävää" kuten äiti sanoiksi puki asian, johdu diagnoosista. Ilman tuota diagnoosia olisitte kuitenkin todenneet saman asian. En oikein ymmärrä, mitä huonoa tuossa diagnoosissa on, koska olisitte joutuneet ihmettelemään noita asioita, miksi tyttö on sellainen kuin on.



Jotenkin vaikuttaa siltä, että ap:ta nolottaa asia ja huonoimmillaan hän ei itse mieti, mikä siinä on niin noloa ja vaikeaa vaan purkaa sen tyttöönsä. Sääli tyttöä.

Onpas ap harvinaisen asennevammainen äiti..!

Entäs nämä vanhat piiat? Jotka on ns. normaaleja mutta eivät ole 'päässeet' naimisiin tai 'saaneet' poikaystävää. Vähentääkö se ihmisarvoa? EI.

Häpeäisit.

et voi olla tosissasi!

Millainen äiti oikein olet jos olet tuon takia pettynyt lapseesi????

Milainen ihminen olet, kun sinulta puuttuu totaalisesti myötätunto? Oletko itsekin asperger. Ihminen saa tuntea kaikki tunteet, jotka tulevat. Tunteet ovat tärkeä osa elämää eikä niitä tarvitse koskaan hävetä tai salata!!! Jokainen saa tuntea juuri niin kuin tuntee, sehän on ihmisen perusoikeus.

eikä näyttää kaiken maailman itsekkäitä tunnemyrskyjään.

et voi olla tosissasi!

Millainen äiti oikein olet jos olet tuon takia pettynyt lapseesi????

Milainen ihminen olet, kun sinulta puuttuu totaalisesti myötätunto? Oletko itsekin asperger. Ihminen saa tuntea kaikki tunteet, jotka tulevat. Tunteet ovat tärkeä osa elämää eikä niitä tarvitse koskaan hävetä tai salata!!! Jokainen saa tuntea juuri niin kuin tuntee, sehän on ihmisen perusoikeus.

Kyllä lasten seurassa pitää aikuisen ihmisen osata käyttäytyä, eikä näyttää kaiken maailman itsekkäitä tunnemyrskyjään.

Lasten seurassa tulee olla oma itsensä. Lasten on todellakin hyvä oppia, että tunteita saa tuntea ja tunteita saa ilmaista. Kiukkukohtauksen jälkeen pyydetään anteeksi ja halataan. Mistä lapsi oppii empatiaa, jos sitä ei kotoa opi?