Opettakaa nyt hyvät ihmiset lapsille edes jotain tapoja!

ja heti hehkuttamaan omaa erinomaisuuttasi? av:lle... hanki elämä.

Käyttäytyvät itsekin huonosti ja pukeutuvat sopimattomasti. Päiväkodin joulujuhlaankin suuri osa vanhemmista tuli farkuissa ja neuleessa. Eikö lasten juhlaa kunnioiteta lainkaan?



Espoo

Juu, ihan halusin tämän täällä kanssanne jakaa. Ja kyllä pidän itseäni edes kasvatusta yrittävänä vanhempana.

p.s Saavuimme kotiin jo pari tuntia sitten, kun hautajaiset sattuivat olemaan ihan tässä lähellä ja alkoivat jo kymmeneltä...

ap

juuri tälläinen vanhempi, siltä vähän tuntuu.

ja heti hehkuttamaan omaa erinomaisuuttasi? av:lle... hanki elämä.

onko elämää vain huonosti käyttäytyvillä ihmisillä...?

Luulisi ihmisten kunnioittavan vainajaa ja omaisia sen verran, että puhelimet jäävät kappelissa ja muistotilaisuudessa taskuun. Koskee myös lapsia - tai sitten lapset voi jättää kotiin riehumaan.

Ne ovat niitä perusrasisteja, joilla on ollut vaikeat kotiolot ja siksi eivät voi hankkia sivistystä tia koulutusta, jotka ovatkin herroja varten.

ärsyttää sellaiset vanhemmat, jotka jokaikisestä tilaisuudesta kotiuduttuaan päivittävät sen heti facebookkiin tai jakavat täällä. Voi kun oli ihana/kamala neuvola, lasten joulujuhlat, synttärit jne. kyllä se meidän eila-pertti osasi taas olla edukseen ja muut kakarat ei. aaargh

koska jotkut vanhemmat pölöttivät ja seurustelivat koko juhlan ajan. On se kumma, ettei reilua tuntia voida olla hiljaa. Lisäksi vieressäni istuva naishenkilö haisi voimakkaasti viinalta. Joillain lapsilla oli kulahtaneet arkitamineet päällä, suurimmalla osalla kuitenkin perinteisen juhlavat, eli tytöillä blingblingiä ja pojilla kauluspaidat ja tukka laitettu.

Luulisi ihmisten kunnioittavan vainajaa ja omaisia sen verran, että puhelimet jäävät kappelissa ja muistotilaisuudessa taskuun. Koskee myös lapsia - tai sitten lapset voi jättää kotiin riehumaan.

vaan ottaa mukaan ja opettaa samalla tavoille! Ei lapset kotona riehumalla opi käyttäytymään.

ärsyttää sellaiset vanhemmat, jotka jokaikisestä tilaisuudesta kotiuduttuaan päivittävät sen heti facebookkiin tai jakavat täällä. Voi kun oli ihana/kamala neuvola, lasten joulujuhlat, synttärit jne. kyllä se meidän eila-pertti osasi taas olla edukseen ja muut kakarat ei. aaargh

On vaan oikeasti rasittavaa, kun on niin paljon näitä vanhempia, jotka eivät itsekään osaa mitään tapoja! Vanhemman VELVOLLISUUS on kasvattaa lapsensa.

huonosti käyttäytyviä ole joka ikäluokassa, pointti on se, että opettakaa niitä tapoja nyt herrajumala lapsille, ettei niistä kaikista tuu aikusian niitä huonosti käyttäytyviä! joku aiemmin vissiin meinas kirjotuksellaan, ettei tartte opettaa ku ei jotkut aukusetkaa osaa? että huhhuh..

mitä siellä kirkossa tapahtuu. Monttuun se menee vaikka lapset vähän melskaakin.

mitä siellä kirkossa tapahtuu. Monttuun se menee vaikka lapset vähän melskaakin.

Minä vihaan hautajaisia. Olen ollut kaksissa lasteni kanssa, ja se on kammottavaa. Minulla on varsin vilkkaat pienet pojat, ja heidän pitäminen rauhallisena penkissä 30-60 minuuttia on tuskaa. Periaatteessa olemme tiukkoja kasvattajia, mutta kummissakin hautajaisissa oli kyse lähiomaisesta ja olimme ensimmäisessä penkkirivissä ja siis juuri ne, joille myötätuntoa osoitetaan. Näissä hautajaisissa en tosiaankaan ehtinyt jättää hyvästejä tai ylipäätään muistella vainajaa, en ehtinyt surra tai edes huomata, mitä muut siellä hautajaisissa tekivät, koska koko ajan piti vahtia lapsiani ja heidän tekemisiään.



Ensimmäisissä hautajaisissa esikoiseni oli 3-vuotias. Hän jaksoi hienosti 15 minuuttia, mutta sitten alkoi pyöriminen ja hyöriminen. Katsekontaktia muihin lapsiin, hihitystä, yritystä kiivetä seisomaan penkille, rimpuilua pois sylistä jne. Oli elämäni kammottavin tilaisuus.



Toisissa hautajaisissa jo tiesin, mitä oli tulossa. Lapset olivat 5- ja 1,5-vuotiaita. Päätin lahjoa heitä rusinapurkilla ja ajattelin, että isompi on jo niin iso, että osaa käyttäytyä. Niin. Osaisi, mutta kun ei pienempikään osannut, niin sitten isompi taantui samanlaiseksi. Pienempi rimpuili pois sylistä ja penkistä, juoksi katsomaan kappelin ikkunasta ulos, hihkui ja levitti rusinansa pitkin lattiaa. Äitiä hävetti, itketti ja raivostutti. Sähisin, komensin, ärjyin, mutta lapsi tajusi, että äiti ei voi viedä minua pois, koska muuten menettäisi itse tilaisuuden... Isompikin kyllästyi olemaan kiltisti ja raportoi riittävän kovalla kuiskauksella kaiken, mitä pienempi teki, hihittlei kovaan ääneen ja oli ihan yhtä raivostuttava.



Olin kertonut kotona, minkälaista käytöstä heiltä odottaisin. Kerroin myös jälkikäteen, missä oli menty vikaan ja mikä oli ollut hyvää käytöstä. Itse hautajaiset menivät kuitenkin minulta ohi. Ja varmasti joku av-mamma raportoi näistäkin hautajaisista ja valitteli, miten lapsia ei yhtään kasvateta. Turhauttavaa! Kyllä minä yritän, mutta se ainoa tepsivä keino - lapsi kainaloon ja ulos salista - ei ollut näissä hautajaisissa mahdollista.



Minusta jo 5-vuotias on niin iso, että häneltä voi odottaa hyvää käytöstä hautajaisissa. Siksi hävettikin oman 5-vuotiaani hihittelyt ja kovaääniset kommentit. En tosiaan ymmärrä kouluikäisen huonoa käytöstä, mutta en ole paras kommentoimaan, kun omani tosiaan ovat olleet huonokäytöksisiä.

mutta ärsyttää tässä SUOMALAISlasten käytöksessä se, etteivät he osaa käyttäytyä lainkaan. Olin perheeni kanssa Suomessa eräässä juhlassa, jossa varsinkin mieheni oli täysin ällikällä lyötynä; teinit ja nuoremmat lapset räpläilevät puhelimiaan tai jotain pelilaitteita. Kauluspaidat on kyllä päällä tai jopa typerän näköiset puvutakki/kravatti/rusetti-yhdistelmät. Mutta ei se paljoa auta jos lapsi on levoton, mankuva, pelaa jne. Kukaan lapsi ei osannut keskustella aikuisen kanssa. Mies oli sitä mieltä, että lapset Suomessa ovat varmaan siksi sellaisia, koska kellään ei ole aikaa tai uskallusta kasvattaa heitä. terv. toisesta maasta

koska jotkut vanhemmat pölöttivät ja seurustelivat koko juhlan ajan. On se kumma, ettei reilua tuntia voida olla hiljaa. Lisäksi vieressäni istuva naishenkilö haisi voimakkaasti viinalta. Joillain lapsilla oli kulahtaneet arkitamineet päällä, suurimmalla osalla kuitenkin perinteisen juhlavat, eli tytöillä blingblingiä ja pojilla kauluspaidat ja tukka laitettu.

Voi mua surettaa ne lapset joilla oli kulahtaneet vaatteet :-/ Jos niiden vanhemmat on jotain alkoholisteja tms. niin minkä ne lapset sille voi, jos kotoa ei saa mitään apua/tukea ja rahat käytetään viinaan.

On niin väärin, että melkein kuka tahansa päästään sairas voi hankkia lapsia ja kasvattaa kieroon.

Ja ne vanhemmat,jotka eivät voineet olla pölisemättä lasten esityksen ajan, toivon todella, että heille osuu sama tilanne omaan nilkkaan ja kovaa jossain vaiheessa, jos edes siitä sitten oppisivat olemaan.

Toisaalta jos lapsikin on vaínajan lähiomainen, niin on hänelläkin oikeus olla mukana hautajaisissa omana itsenään, iloisena pienenä tutkijana. Rankkaahan se vanhemmalle on.

Isompien lasten angry birds -pelejä en kyllä ymmärrä lainkaan :(

Minä vihaan hautajaisia. Olen ollut kaksissa lasteni kanssa, ja se on kammottavaa. Minulla on varsin vilkkaat pienet pojat, ja heidän pitäminen rauhallisena penkissä 30-60 minuuttia on tuskaa. Periaatteessa olemme tiukkoja kasvattajia, mutta kummissakin hautajaisissa oli kyse lähiomaisesta ja olimme ensimmäisessä penkkirivissä ja siis juuri ne, joille myötätuntoa osoitetaan. Näissä hautajaisissa en tosiaankaan ehtinyt jättää hyvästejä tai ylipäätään muistella vainajaa, en ehtinyt surra tai edes huomata, mitä muut siellä hautajaisissa tekivät, koska koko ajan piti vahtia lapsiani ja heidän tekemisiään. Ensimmäisissä hautajaisissa esikoiseni oli 3-vuotias. Hän jaksoi hienosti 15 minuuttia, mutta sitten alkoi pyöriminen ja hyöriminen. Katsekontaktia muihin lapsiin, hihitystä, yritystä kiivetä seisomaan penkille, rimpuilua pois sylistä jne. Oli elämäni kammottavin tilaisuus. Toisissa hautajaisissa jo tiesin, mitä oli tulossa. Lapset olivat 5- ja 1,5-vuotiaita. Päätin lahjoa heitä rusinapurkilla ja ajattelin, että isompi on jo niin iso, että osaa käyttäytyä. Niin. Osaisi, mutta kun ei pienempikään osannut, niin sitten isompi taantui samanlaiseksi. Pienempi rimpuili pois sylistä ja penkistä, juoksi katsomaan kappelin ikkunasta ulos, hihkui ja levitti rusinansa pitkin lattiaa. Äitiä hävetti, itketti ja raivostutti. Sähisin, komensin, ärjyin, mutta lapsi tajusi, että äiti ei voi viedä minua pois, koska muuten menettäisi itse tilaisuuden... Isompikin kyllästyi olemaan kiltisti ja raportoi riittävän kovalla kuiskauksella kaiken, mitä pienempi teki, hihittlei kovaan ääneen ja oli ihan yhtä raivostuttava. Olin kertonut kotona, minkälaista käytöstä heiltä odottaisin. Kerroin myös jälkikäteen, missä oli menty vikaan ja mikä oli ollut hyvää käytöstä. Itse hautajaiset menivät kuitenkin minulta ohi. Ja varmasti joku av-mamma raportoi näistäkin hautajaisista ja valitteli, miten lapsia ei yhtään kasvateta. Turhauttavaa! Kyllä minä yritän, mutta se ainoa tepsivä keino - lapsi kainaloon ja ulos salista - ei ollut näissä hautajaisissa mahdollista. Minusta jo 5-vuotias on niin iso, että häneltä voi odottaa hyvää käytöstä hautajaisissa. Siksi hävettikin oman 5-vuotiaani hihittelyt ja kovaääniset kommentit. En tosiaan ymmärrä kouluikäisen huonoa käytöstä, mutta en ole paras kommentoimaan, kun omani tosiaan ovat olleet huonokäytöksisiä.

Tänään oli kyseessä KOULUIKÄISET! En ainakaan itse ihemettele yhtään, jos pienillä on vaikeuksia, mutta kyllä nyt jo 7-vuotiaan pitäisi pystyä olemaan rauhassa se 45 min, jonka tuommoinen siunaustilaisuus kestää.

päiväkodin joulujuhlaan. Yhen kerran oli yks iltapuvussa, meikattuna ja juhlakampauksessa. Tuli fiilis, että on tainnu eksyä väärään paikkaan. Aikaa tästä jo 14 vuotta ja muistan vieläkin :D