Petin miestäni.. (Avautuminen, sori..)

Olin kolmisen viikkoa sitten työpaikan pikkujoulumatkalla Tukholmassa. Juhlittiin siis oikein pitkän kaavan mukaan, ensin ilta ja yö laivalla, sitten päivä ja ilta kaupungilla, ja parhaassa kisakunnossa olevat vielä paluumatkalla laivalla.. Itse en ensimmäisenä iltana ottanut kovinkaan paljon, siis muutaman lasin viiniä buffassa ja yhden siiderin yökerhossa. Olin siis aivan siedettävässä kunnossa, en missään hullussa änkyräkännissä. Tapahtui kuitenkin niin, että jossain vaiheessa iltaa laivalla aloin kähmiä erästä työkaveriani, siis aluksi täysin huumorimielessä, mutta pian jo ihan vakavissani. Työkaveri ei pannut asiaa pahakseen, vaan päin vastoin.. Päädyimme jonkun aulabaarin sohvalle kopeloimaan ja suutelemaan toisiamme (siis kuin pahaiset teinit). Olin seuraavana päivänä, ja olen vieläkin, häpeästä sairas.. Ihan fyysisesti kuvottaa, kun ajattelenkin mokaani. Mieheni ajatteleminen saa suorastaan hien kihoamaan pintaan. :( Sovimme, ettei muistella juttua mitenkään pahalla eikä tehdä samaa uudelleen, ja välimme ovat olleet melko normaalit töissäkin. Ilmeisesti kukaan muu firmasta ei nähnyt meitä, koska kukaan ei ole tullut vitsailemaan asiasta.



En siis pelkää kauheasti, että kukaan kertoisi miehelleni, mutta omatuntoni kolkuttaa pahasti. Totuus on nimittäin se, että seuraavana iltana oltuamme syömässä ja baarissa Tukholmassa, menimme työkaverini kanssa sänkyyn asti. Nautin hänen kanssaan olemisesta ihan hulluna! Mieheni kanssa en ole tuntenut samanlaista sähköä enää vuosikausiin.. Ja nyt taidan olla ihastumassa työkaveriini toden teolla. En tiedä mitä tekisin.. Ottaisinko selvää työkaverini fiiliksistä ja yrittäisin suhdetta hänen kanssaan, salassa ainakin aluksi, vai painaisinko villaisella koko jutun ja omat tunteeni.. En enää syty miehestäni, en ollenkaan. En syttynyt juurikaan ennen syrjähyppyäni, mutta sen jälkeen en ole tuntenut sitä vähääkään. Olemme olleet yhdessä 11 vuotta ja meillä on kaksi kouluikäistä lasta.. Mitähän hekin ajattelisivat, jos tietäisivät, mitä olen tehnyt. Voi apua.