Onko teillä elämä järjestyksessä?

Talo meillä on ollut pikään, ja joku remppakin keritty tekemään ja laajentamaan. Ainahan se sisustus on kesken tai sitä pitää uusia. Mutta mulla ei ole työpaikkaa. Olen opiskellut, valmistunut ja ollut töissäkin, mutta kun lapsia alkoi tulemaan olen ollut kotona. Nyt ei mitään tietoa mitä haluaisin alkaa tekemään. Kotona olo on tietysti kaikista parasta, mutta kaikki sanovat, että keski-ikäsenä viimeistään sitä päätöstä alkaa katumaan. Ehkä mä haluaisin itselleni jonkun asian jossa olen hyvä ja josta saan mukavasti rahaa. Kunhan vain keksisin mikä se on.

Olen neljä vuotta (eron jälkeen) ollut koko ajan kuin hukkumaisillaan eikä kukaan pelasta.

Kaikki roikkuu, ihan kaikki. Eniten raha-asiat, olen niin kusessa kun vaan olla voi.

Mutta haluan uskoa parempaan..jostain syystä kuitenkin.

Olen siihen tyytyväinen ja saavuttanut paljon. On hyvä ura, mukava talo, kotoisa sisustus, itsenäisyyttä hakevia teini-ikäisiä lapsia, hyvä mies.



Mutta tottakai siihen kuuluu myös se, että yhtä jos toista on vielä tehtävänä, saatan joku päivä muuttaa sitä sisustusta, ostaa uuden sohvan, hankkia toisen asunnon, muuttaa ulkomaille, vaihtaa ammattia. Olisi kamalaa, jos näin nelikymppisenä kaikki olisi "valmista". Mitä sitä sitten tekisi ne seuraavat 40 vuotta? Tylsistyisi?

näppikseltä!



Eron jälkeen pari vuotta meni hyvin, sitten alkoi alamäki, loppuiko jaksaminen vai äly? En tiedä. Suossa ollaan.

Älä ajattele liian suurena kokonaisuutena, se hermostuttaa ja lamauttaa. Ota yksi asia kerrallaan käsittelyyn, tee se rauhassa ja kunnolla ja nauttien. Ei elämästä tule koskaan valmista, se pitää hyväksyä.



Minulla on kyllä just nyt kaikki tosi kivasti. Parisuhde vain paranee vanhetessaan, lapsi on iso ja fiksu, koti tilava ja rauhallinen, työ kiinnostavaa. Voin sanoa eläväni elämäni parasta aikaa.

näppikseltä! Eron jälkeen pari vuotta meni hyvin, sitten alkoi alamäki, loppuiko jaksaminen vai äly? En tiedä. Suossa ollaan.

kolmonen haluaa toivottaa tsemppiä vitoselle :)

Alkuun mullakin meni ihan jees mutta sitten alko se alamäki eikä loppua näy :/

tämän keskeneräisyydenkin keskellä. 2 vuotta ollaan asuttu nykyisessä talossa eikä todellakaan olla sisustettu valmiiksi. Ajan kanssa, niin tulee parempaa ajattelen. Itse olen viime aikoina opiskellut, ja kohta valmistun. Määräaikainen työsuhdekin on, mutta uskoisin että jatkoa luvassa. Miehen pitkäaikainen työsuhde päättymässä, se meinaa vähän ahdistaa, mutta eiköhän uusi työ löydy.



Ei ole tarkkoja perinteitä Joulusta tms. Fiilispohjalla mennään, ajattelen että ne perinteetkin muodostuu pikkuhiljaa.

kulkee muutama selkeähkö polku.Mä en etsi paikaani, olen sen jo löytänyt, mutta aika, raha ja tavarat ovat useimmiten hukassa. Pikkuhiljaa olen opetellut; vähemmän tavaraa, asiat tärkeysjärjestykseen, jonkinlaista ajanhallintaa. Osan kaaoksesta yritän hyväksyä elämääni kuuluvaksi. En ole enkä halua olla suorituskeskeinen, pikkutarkka hallitsija- mieluummin olen keskeneräinen- koska ihminen on keskeneräinen. Olen huomannut että ne joilla on kaikki aina hallussa, ovat usein vähemmän lämpimiä ja myötätuntoisia ihmisinä kuin ne joilla kaikki ei aina suju viimeisen päälle. Et mikä sitten kellekin on tärkeää...