Haluaisin jättää lapset erossa exälle... :/
Mutta pelkään ympäristön reaktioita... kun tuntuu että on paholaisäiti jos ei halua olla 200% päivästä lasten kanssa. En vielä edes tiedä, kuinka ottaa puheeksi asia exän kanssa, hän kun tuntuu automaattisesti olettavan, että lapset jäävät minulle (koska olenhan nainen!) En ole varma kuinka hän suhtautuu.. Kellään samantyylisiä kokemuksia?
Kommentit (7)
Vain sinulla, miehelläsi ja lapsilla on väliä.
Jos minä ja mieheni erottaisiin, lapset jäisivät isänsä hoiviin. Aivan sama mitä muut siihen sanoisivat. Tämä vain olisi meidän päätöksemme.
No, mullakin on joskus sellainen olo, että haluaisin jättää lapsen isälleen ja vaikka muuttaa pois Suomesta. Tosin kyllä vieläkin useammin suunnittelen tappavani itseni. Ymmärrän hyvin tuon pelon ympäristön reaktioista, se on ihan todellinen riesa. Vaikka parisuhde olisi kahden välinen niin ero tuntuu olevan kaikkien yhteinen päiviteltävä ja riepoteltava aihe...
Ota rohkeasti aihe puheeksi exäsi kanssa, voi olla että jopa yllätyt siitä mitä mieltä hän on. Joka tapauksessa rehellinen sinun on oltava ja asiat on teidät yhdessä kuitenkin sovittava. Jos exäsi ymmärtää kantasi ja päädytte yhdessä siihen että lapsille on paras vaihtoehto olla hänen luonaan, niin on paljon helpompi perustella muillekin tämä päätös. Toivottavasti onnistutte sopimaan asioista parhain päin. Minusta et ole ollenkaan huono äiti. Olet fiksu kun mietit lasten parasta kaikilta kanteilta ja olet valmis laittamaan sen jopa oman mukavuutesi ja ympäristön odotusten edelle.
se, ettet ole varma miten miehesi suhtautuu. Eli voi olla, ettei teistä kumpikaan halua olla lähivanhempi :(
No, kai sitä voi tulla näinkin päin riitaa (yleensä molemmat haluavat lapset itselleen).
Mut älkää pliis lasten kuullen ainakaan tapelko sitä, kumpi JOUTUU heidät ottamaan :O
Keskustelet exäsi kanssa asiasta ja kerrot, että koet lapsille paremmaksi sen, että jäävät hänelle. Onhan se aika harvinaista, että äiti ajattelee noin. Toivottavasti lasten isä ottaa lapset mielellään.
Kyllä nainen aikalailla siinä tilanteessa tuomitaan. Minusta juoruili koko työporukka ja jouduin selittelemään ratkaisuani kaikille. Epäilen, että se osittain vaikutti siihen miksi sijaisuuttanikaan ei jatkettu vaan otettiin toinen sijainen työhöni. Ikäväkin on sitten paljon valtavampi kuin osasin kuvitellakaan ja kuinka pahaksi ihmiseksi sitä alkaakaan itsensä tuntea. Loppujenlopuksi masennnuin ja meni mielenterveys. Nyt olen ollut 10kk sairaslomalla ja kaksi lapsistani asuu nyt luonani. Olen kuin ihmisten kirjoihin takaisin päässyt kun kaksi lasta asuu kanssani. Nyt olen jo melkein ihminen enkä se paholaisäiti, lasten hylkääjä äiti jne...
kysästä miten hän aikoi lapset hoitaa ja sit olla ite ihan hiljaa!! Älä millään tavalla avita ajattelussa vaan toista kysymys jos ei vastaa. Ole ikään kuin vähän hölmönä:))
Mun ystäväperhe ratkaisi jutun niin et tarkoituksella asuvat lähekkäin jolloin lapset vuoroviikoin toisella vanhemmalla! Toimii hyvin kun kouluakaan ei tarvinnut vaihtaa. Nyt molemmat vanhemmat joutuvat kasvattamaan sekä huolehtimaan arjesta! Näin se pitäisi mennä!! Ainakin tässä perheessä on lapset hyvin kasvatettu.
Se on muuten totta et nämä isukin pisukit alkaa elää uuttaa auvoisaa poikamieselämää ja sit joku hömppä kuvittelee olevansa näille se psrempi pa... ja on oikein ylpee itestään! Uusi lapsi ja samat ongelmat kun mitään ei ole opittu!
Exän haukkuminen yhdistää uuden parin kun se exä ei ole osannut yksin kasvattaa sitä lasta salonkikelpoiseksi isukilleen ja nyxä joutuu kärsimään lapsesta oivoioivoivoiiiih!
Jos meille tulisi ero, niin mies saisi olla lasten lähivanhempi. En yksinkertaisesti jaksaisi tätä arjen pyöritystä yksin. Enkä haluaisi kituuttaa taloudellisestikaan.
Minä en kuitenkaan eroa hakisi. Joten, jos mies haluaisi erota, saisi sitten vastata lapsistakin. Toki näkisin lapsia sitten joka toinen viikonloppu ja lomilla.
Isälle kuuluu vastuu lapsista ihan yhtä paljon kuin äidillekin. Kun hän on lapsia hankkinut, on hänen tämä pitänyt silloin jo tajuta.
Ihan sama, miten mies suhtautuu ja mitä olettaa. Eronneista miehistä olen huomannut, että hyvinkin olettavat saavansa alkaa taas elää huolettomasti poikamiehinä. Kaksi kertaa kuussa sitten käydään vähän leikkimässä lasten kanssa.
Ajattele omaa jaksamistasi. Lapsista kasvaa ihan yhtä hyviä ihmisiä isänsä kuin sinunkin seurassasi. Eikä ole lastenkaan etu, jos ovat päivästä toiseen stressaantuneen äidin kanssa.
Ehkä myöhemmin, kun tilanne on rauhoittunut, voit sitten ottaa lapset pidemmiksi ajoiksi luoksesi.
Tai sitten sovitte vuoroviikkojärjestelyistä.