Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukulaiset kauhistuvat ettemme voi muuttaa ulkomaille
12.12.2011 |
Aiomme muuttaa ulkomaille noin 5 vuodeksi miehen työn perässä. Meillä on kolme lasta, 1-7-vuotiaita.
Nyt molempien sukulaiset ovat kauhistelleet (tähän mennssä jo viisi eri henkilöä viikon sisällä) että emmehän me VOI muuttaa ulkomaille kun meillä ei ole siellä sukulaisia tai ketään muutakaan, joka auttaa lastenhoidossa tai on muuten apuna. Kauhistelevat, kuinka aiomme jaksaa ilman mitään apua.
Totuus on kuitenkin se, että seitsemän viime vuoden aikana olemme saaneet lastenhoitoapua tasan kolme kertaa sukulaisilta tai kavereilta: kerran (6v sitten) isäni vahti päiväunia nukkuvaa esikoistani 10min, kun hain äitini autolla töistä. Toisen kerran (3v sitten) mieheni äiti jäi lasten (2kpl) kanssa meille kotiin siksi aikaa, kun vein roskat (max 2min) ja viimeisin kerta oli juuri kuopuksen synnyttyä 1v sitten, jolloin siskoni leikki kahden isomman lapsen kanssa toisessa huoneessa sen aikaa, kun imetin rauhassa uutta vauvaa.
Meillä on toki ollut lastenhoitoapua, mutta se on ollut palkattua apua MLLsta tai työkaverini tytöltä.
Tuntuu hassulta, että suku näköjään kuitenkin on siinä uskossa, että saamme koko ajan hoitapua. Hassua! Onko muilla tällaista kuvitelmaa sukujen tahoilta?
Hassulta tuntuu, etteivät sukulaiset näköjään usko, kun olen vastannut, että no, ei meillä nytkään ole lapsia hoitaneet muut kuin palkatut hoitajat. Jatkavat vain, että niin, mutta kun ei siellä ulkomailla ole ketään sukulaisia, jotka hoitaisivat lapsia...
Suku ei mysökään täydennä jääkaappiamme, ostele lapsille vaatteita tai leluja, kutsu päivällisille tms joten eivät voi tarkoittaa sellaistakaan apua antaneensa. Normaalia kahvittelua toki on, mutta yleensä sekin niin päin, että tulevat meille (molempien vanhemmat ja sisarukset).
Minä ja mieheni emme missään nimessä ole odottaneetkaan keneltäkään apua enkä tarkoita tässä valittaa avun puutteesta vaan minut pisti kirjoittamaan vain se, miten suku (ja ehkä kaveritkin sitten) on siinä uskossa, että kotimaassa saamme runsaasti apua ja ulkomailla jäisimme sitä ilman, vaikka tosiasiassa tilanne ei avun suhteen muuttuisi yhtään miksikään.
Kommentit (21)
Omapahan on elämänne ja teette sillä mitä lystäätte. Mä en tajua miksi asia sua nyt noin mietityttää ylipäätänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ette ole saaneet hoitoapua lasten kanssa sukulaisilta eikä se kauhistelu, kun olette muuttamassa.
minua ärsyttää se, että suku puhuu ikäänkuin olisivat kaikki hoitaneet lapsiamme aktiivisesti ja jäisimme nyt jostain suuresta paitsi, jos ja kun lähdemme. Sinänsä minua ei harmita lastenhoitoavun puuttuminen. Emme ole ksokaan sitä pyytäneet ja siksi sitä ei kai ole tarjottukaan. Olemme hyvin pärjänneet palkatuilla hoitajilla. Periaatteemem on, että otamme aina apua vastaan mutta emme itse pyydä.
ap
ette ole saaneet hoitoapua lasten kanssa sukulaisilta eikä se kauhistelu, kun olette muuttamassa.
Lähdemme Australiaan.
Onnea uuteen maahan! Mihin maahan muutatte? älä välitä näistä jutuista. Ihmiset ovat sellaiset.
Kun me kerroimme, että muutamme ulkomaille, äitini ensi repliikki oli "miten MINUN sitten käy?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ette ole saaneet hoitoapua lasten kanssa sukulaisilta eikä se kauhistelu, kun olette muuttamassa.
Siis MIKSI mieluummin soitatte ventovieraalle, kun teillä on lastenhoitotarve, kuin vaikkapa lapsen omalle mummille tai tädille tms.?
Voiskohan olla niin, etteivät ne sukulaisetkaan ihan ajatusten lukijoita ole, eivätkä tiedä, koska teillä olisi avulle tarvetta. Tai haluatteko edes sellaista (jotkuthan eivät koskaan haluakaan käydä missään ilman lapsia). Tai sitten ovat todenneet, että "aha, Mikko ja Maria sitten soittavatkin aina MML:ään, kun tarvitsivat hoitoapua, eivätkä ilmeisesti kelpuuta siihen hommaan omia sukulaisiaan, kun eivät ole koskaan edes kysäisseet."
Jokaiselle tarinalle on kaksi puolta. Onko teille tullut edes mieleen, että sukulaiset ovat toivoneet teidän KYSYVÄN heitä lastenvahdiksi/avuksi, ja ovat kuvitelleet, ettei teillä ole tarvetta, kun ette koskaan mitään ole pyytäneet. Tai ehkä jopa loukkaantuneet, kun pyydätte avun suvun ulkopuolelta...Ja mitä noloa on avun pyytämisessä läheisiltä? - Olisihan niille sukulaisillekin voinut lastenhoitopalvelusta jotain maksaa tai maksua tarjota, jos se siitä kiinni on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun äitini jutteli, että onhan minulla anoppini auttamassa lastenhoidossa ja meidän lapset on tosi usein siellä muka hoidossa. Itse olin aika hämmästynyt äidin sanomisesta, joka selvästikin perustui vain siihen, miten hän hoitaa veljeni lapsia usein ja kuvitteli sitten meillä menevän tilanteen samoin anoppini kanssa.
Eli voisin kuvitella, että teilläkin sukulaiset on hoidattaneet omia lapsia muilla sukulaisilla ja siksi kuvittelevat teidänkin tekevän niin. Tai ovat itse hoitaneet lähisuvun lapsia ja kuvittelevat teidänkin lähisuvun hoitavan teidän lapsia (olettaen, että puhutaan eri lähisuvuista).
Eli tuo on vain inhimillistä, että kuvitellaan muiden elämän olevan melko pitkälti samanlaista kuin oma on. Ja kun sinä sitten sanot, ettei kukaan tähän astikaan ole hoitanut, niin menevät varmasti vain niin hämilleen, etteivät osaa siinä nopeasti muuttaa ajatustensa suuntaa.
mutta vastaan ysille, että mun ainakin on helpompi pyytää jotain vierasta palkallista lastenhoitajaksi, koska sukulaiset vaan kitisevät mitä kaikkea menoa heillä olisi, ettei oikein ehtisi lapsenlikaksi, ja on muutenkin niin maan kiirettä että. Ja lapset olisi pitänyt kuskata sinne sukulaisiin hoitoon.
Joten lasten ollessa pieniä palkkasin hoitajan, joka tuli mukisematta kotiin ja hoiti lapset ilman mitään kuskaamisia. Se oli paljon mukavampi vaihtoehto. Mutta en minä toki ketään ihan vierasta ihmistä palkannut vaan sellaisen, joka oli lapsille jo ennestään tuttu ja johon muutenkin luotin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että antaa räksyttää vaan keskenään ja päivitellä ja kummastella, jos kerran niin tyhmiä ovat.
Onnea teille, kuulostaa kyllä aika hienolta ja varmasti tuo elämänkokemus tulee antamaan paljon myös lapsillenne. Maailmahan on aina vain enemmän kansainvälinen, joten tuollainen voi olla todella antoisaa teille kaikille monin tavoin ja hyödyksi heidänkin tulevaisuuttaan ajatellen. Avartaa aivan varmasti.
kysyn koska asun ulkomailla
ja voin sanoa että ihan oikeassa he ovat. Ulkomailla asuminen ilman ystäviä ja tuttavia tai sukulaisia pienen perheen kanssa ei ole helppoa.
Hauskoja aikoja on, mutta ei se jatkuvasti ruusuista ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan siitä että sukulaiset olettivat lasten olleen sukulaisilla hoidossa, vaikka näin ei ollut. Eivätkä myöskään ymmärtäneet (tai halunneet ymmärtää) ap:ta kun hän korjasi asian.
Siis MIKSI mieluummin soitatte ventovieraalle, kun teillä on lastenhoitotarve, kuin vaikkapa lapsen omalle mummille tai tädille tms.?
Voiskohan olla niin, etteivät ne sukulaisetkaan ihan ajatusten lukijoita ole, eivätkä tiedä, koska teillä olisi avulle tarvetta. Tai haluatteko edes sellaista (jotkuthan eivät koskaan haluakaan käydä missään ilman lapsia). Tai sitten ovat todenneet, että "aha, Mikko ja Maria sitten soittavatkin aina MML:ään, kun tarvitsivat hoitoapua, eivätkä ilmeisesti kelpuuta siihen hommaan omia sukulaisiaan, kun eivät ole koskaan edes kysäisseet."
Jokaiselle tarinalle on kaksi puolta. Onko teille tullut edes mieleen, että sukulaiset ovat toivoneet teidän KYSYVÄN heitä lastenvahdiksi/avuksi, ja ovat kuvitelleet, ettei teillä ole tarvetta, kun ette koskaan mitään ole pyytäneet. Tai ehkä jopa loukkaantuneet, kun pyydätte avun suvun ulkopuolelta...Ja mitä noloa on avun pyytämisessä läheisiltä? - Olisihan niille sukulaisillekin voinut lastenhoitopalvelusta jotain maksaa tai maksua tarjota, jos se siitä kiinni on.
kysyn koska asun ulkomailla
ja voin sanoa että ihan oikeassa he ovat. Ulkomailla asuminen ilman ystäviä ja tuttavia tai sukulaisia pienen perheen kanssa ei ole helppoa.
Hauskoja aikoja on, mutta ei se jatkuvasti ruusuista ole
Ja mitä se sulle kuuluu mihin maahan. Sitä kyllä halutessaan ajan myötä tutustuu uudessakin paikassa ihmisiin, ja ihan tiedoksesi, että monille nimenomaan ne ystävät ja tutut ovatkin paljon enemmän arkeen kuuluvia kuin joku suku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kyllä silloin joku perheenjäsen tulee apuun. Me muutimme useampi kuukausi sitten uudelle paikkakunnalle ja emme tunne ketään niin hyvin, että voisimme jättää lapsen hoitoon. Lapsenvahtia en täällä palkkaisi. Asumme ulkomailla ja muutimme paikkakuntaa. Edellisellä paikkakunnalla sain luottokavereita noin parin vuoden asumisen jälkeen.
kysyn koska asun ulkomailla
ja voin sanoa että ihan oikeassa he ovat. Ulkomailla asuminen ilman ystäviä ja tuttavia tai sukulaisia pienen perheen kanssa ei ole helppoa.
Hauskoja aikoja on, mutta ei se jatkuvasti ruusuista ole
Olemme asuneet pitkään USA:ssa ja kaksi lastakin on siellä syntynyt. Ja juu, kyllä kuulimme, miten oikein uskallan synnyttää siellä (no parempaa hoitoa saimme siellä kuin Suomessa, kummastakin on kokemusta.) ja kuinka paljon helpompaa lasten kanssa on Suomessa...
Totuus vain oli aika tavalla toisenlainen. Suomessa meiltä on matkaa sukulaisiin ja arkiavun saaminen vaatii aina järjestelyjä. USA:ssa lähistöllä oli tilapäishoitoa tarjoavia laadukaita "päiväkoteja", johon saattoi viedä lapset päivällä tai iltamenojen ajaksi. Pe ja la olivat auki klo 24 asti. Tuntiveloituksella, tosi kätevää. Vastaavaa olisin todella kaivannut Suomeen muutettuamme, kun yritin hoitaa remonttia lastenhoidon lomassa. Eli joskus siellä "ulkomailla" voi olla helpompaakin. Samoin monissa Aasian maissa on palvelusväki lähes asiaan kuuluvaa, se helpottaa kummasti lapsiperheen arkea, samoin siivoojat jne.
Itse olen myös huomannut, että ulkomailla asuessa verkostuu ihan eri tavalla samassa tilanteessa olevien kanssa. Eli meillä ainakin tuli tosi tiivis naisverkosto ja saatoimme luottaa toistemme apuun kaikenlaisissa elämän kolhuissa ja tilanteissa. Ei minulla Suomessa ole vastaavaa, kaikki painivat oman arkensa ja sen ongelmien kanssa. Toki tiedän, että tosipaikan tullen saan apua, mutta kynnys sen pyytämiseen on paljon korkeampi, kaikkien oletetaan jotenkin pärjäävän omillaan. Tai apua esim. tuttavien toimesta ei ainakaan tarjota samalla tavalla.
kysyn koska asun ulkomailla
ja voin sanoa että ihan oikeassa he ovat. Ulkomailla asuminen ilman ystäviä ja tuttavia tai sukulaisia pienen perheen kanssa ei ole helppoa.
Hauskoja aikoja on, mutta ei se jatkuvasti ruusuista ole
Suomalaisyhteisö korvaa sukulaiset ulkomailla. Joitakin sukulaisia jopa tapasimme useammin kuin kotimaassa ollessamme. Ah sitä kestitystä, kun olimme käväisemässä Suomessa. Sukulaisista ja kavereista oli varmaankin "hienoa", kun ystävät ulkomailta tulivat piipahtamaan.
Lähtekää vain, se avartaa.
Lahdimme ulkomaille kahden pienen lapsen kanssa.
Suomessa asuimme ihan lahella isovanhempia, mutta kylla se satunnaisenkin avun saaminen oli aina niin tuskan takana. Aina oli jotain muuta tai ens viikolla olisi sopinut mutta ei nyt. Mieheni matkusti paljon tyon puolesta ja olin paljon yksin lasten kanssa ja nuorempi oli todella paljon sairaana, joten rankkaa oli valilla.
Taalla meilla ei ollut ketaan tuttuja kun tulimme, mutta niin vaan verkoston luominen onnistui. Meilla on paljon samassa tilanteessa olevia ystavia, seka suomalaisia etta paikallisia, joilla on suku jossain kaukana maan toisella laidalla. Kaikki auttavat toisiaan ja tietavat myos etta apua saa kun sita itse tarvitsee.
Taalla kun mieheni lahti matkalle naapurit kutsuivat mut joka ilta lasten kanssa syomaan paivallista johonkin perheeseen. Soittelivat kauppaan mennessaan etta mita voisivat tuoda meille jne. Ei sellaista apua tullut koskaan Suomessa.
Lisaksi taalla on helpompi palkata apua kotiin. Meilla kay siivooja ja lastenvahteja on helpompi loytaa. Joten tunnen saavani enemman apua kotiin taalla kuin Suomessa. Toki palkatusta avusta pitaa maksaa, mutta mielummin niin etta apua saa silloin kun sita todella tarvitsee.
Mielestani Suomessa aidit jatetaan todella yksin parjaamaan. Pitaa hammasta purra ja tehda kaikki itse ja yksin. Kun autettais toinen toisiamme olis kaikilla mukavempaa.
Me ollaan Kaliforniassa ja olen huomannut saman.
Olemme asuneet pitkään USA:ssa ja kaksi lastakin on siellä syntynyt. Ja juu, kyllä kuulimme, miten oikein uskallan synnyttää siellä (no parempaa hoitoa saimme siellä kuin Suomessa, kummastakin on kokemusta.) ja kuinka paljon helpompaa lasten kanssa on Suomessa...
Totuus vain oli aika tavalla toisenlainen. Suomessa meiltä on matkaa sukulaisiin ja arkiavun saaminen vaatii aina järjestelyjä. USA:ssa lähistöllä oli tilapäishoitoa tarjoavia laadukaita "päiväkoteja", johon saattoi viedä lapset päivällä tai iltamenojen ajaksi. Pe ja la olivat auki klo 24 asti. Tuntiveloituksella, tosi kätevää. Vastaavaa olisin todella kaivannut Suomeen muutettuamme, kun yritin hoitaa remonttia lastenhoidon lomassa. Eli joskus siellä "ulkomailla" voi olla helpompaakin. Samoin monissa Aasian maissa on palvelusväki lähes asiaan kuuluvaa, se helpottaa kummasti lapsiperheen arkea, samoin siivoojat jne.
Itse olen myös huomannut, että ulkomailla asuessa verkostuu ihan eri tavalla samassa tilanteessa olevien kanssa. Eli meillä ainakin tuli tosi tiivis naisverkosto ja saatoimme luottaa toistemme apuun kaikenlaisissa elämän kolhuissa ja tilanteissa. Ei minulla Suomessa ole vastaavaa, kaikki painivat oman arkensa ja sen ongelmien kanssa. Toki tiedän, että tosipaikan tullen saan apua, mutta kynnys sen pyytämiseen on paljon korkeampi, kaikkien oletetaan jotenkin pärjäävän omillaan. Tai apua esim. tuttavien toimesta ei ainakaan tarjota samalla tavalla.
kysyn koska asun ulkomailla
ja voin sanoa että ihan oikeassa he ovat. Ulkomailla asuminen ilman ystäviä ja tuttavia tai sukulaisia pienen perheen kanssa ei ole helppoa.
Hauskoja aikoja on, mutta ei se jatkuvasti ruusuista ole
en edes muista, mitä sukulaiset siitä olivat mieltä. aivan sama.
nyt on kaks lasta enemmän ja ulkomaaneloa jo yli 12 v takana.
lähtekää ihmeessä, tehän sitä elämää siellä elätte.
Alue: Aihe vapaa
Onnea uuteen maahan! Mihin maahan muutatte? älä välitä näistä jutuista. Ihmiset ovat sellaiset.