Lue keskustelun säännöt.
Mikä minua vaivaa
10.12.2011 |
oon nykyään vaa kokoajan ärtynyt ja kiukkunen lapselle ja miehelle. ja kokoajan tuntuu, että haluaisin olla yksin jossaki iha rauhassa.
Mää en taho olla näin paska.!!!
Kommentit (16)
Muita masennukseen viittaavia oireita voisi olla:
kiinnostuksen vähäneminen asioihin jotka yleensä ilahduttaneet
-halu käpertyä yksin peiton alle tai vastaavaa, siis halu olla omassa rauhassa pitkiä aikoja
Itse olen ollut hyvin masennusaltis mutta minulla säännöllinen omega3- kalaöljylisä poisti masennusalttiuden jo vuosia sitten. Vaikutus alkoi kuukauden säännöllisen käytön jälkeen.
et ole paska!
Mitä sinulle kuuluu muuten?
Terv.ex masistelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en toivois muuta ku pääsis pois, välillä pelottaa, että jos tapan itteni joskus erittäin heikkona hetkenä.
Mikään ei kiinnosta, mitään en halua joululahjaksi, en jaksa harrastaa, tuntuu, että oon niin yksin ja kaikki aivan sama.
Välillä tuntuu, että vihaan koko elämää.!
Olen kulkenut 5 vuotta terapiassa ennen vauvan syntymää vakavanmasennuksen vuoksi.
Nyt en tohdi itselleni, saatikka miehelleni tunnustaa olevani masentunut.
tarvit ihan ensitöiksesi kunnon panon ja hyväilyä, milloin olet viimeksi saanut orgasmin, kuukausi vai vuosi sitten ja oliko se miehen tekemä vai itsekö sen teit, silläkin on iso merkitys.
kuin vastaaja no 5. Lisää seksiä ja orkkuja, itsestäni tuntuu juuri tuolta, kun olen puutteessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile edes! Sulla on vielä halukas mieskin, pyydä sitä tyydyttämään sut, vaikka yhtään ei huvittaisikaan, voit yllättyä iloisesti! Ja se mieskin on sitten paremmalla mielellä ja jaksaa ehkä panostaa enemmän perheeseen.
Koet ilmeisesti jonkillaiseksi huonommuudeksi sen,että jos kärsisitkin masennuksesta. Olet kyllä käynyt jo pitkän tien masennuksen hoidossa ja varmasti toivonut jo jättää tämän tien taaksesi.
Tuntuuko sinusta että kun sinulla ei ole voimia edes arkeen eikä mihinkään, niin et todellakaan haluaisi lisätä murhetta murheen päälle ottamalla ajatuksiisi tai puheisiisi masennusta aiheena?
Mitkä ovat vaihtoehtosi? Olla huonovointinen ja ärtynyt. Tiedän ettet haluaisi olla ärtynyt,mutta et voi mitään masennuksellesi ja olet ärtynyt.
Toisaalta: masennuksen tunnustaminen ja puheeksi ottaminen tuntuu varmasti pahalta mutta aivan varmasti miehesi näkee jo muutenkin että voit huonosti. Jos nyt hyväksyt tilanteesi, sen että olet masentunut ja etsit itsellesi apua, niin olosi paranee aivan varmasti nopeammin tällä tiellä.
Onko sinulla varhaisemmassa elämässäsi asioita, joita sinun on ollut vaikeaa käsitellä? Tunnistamattomia tunteita?
Halaus Sinulle. Olet Arvokas omana itsenäsi. Olet arvokas vaikka olisit Ihan Lopussa. Älä tee mitään pahaa itsellesi. uskon, että tulevaisuutesi on parempi. Suosittelen että etsit itsellesi apua.
Mitä jos sanoisit miehellesi: On oikeastaan hyvä asia että vihdoin tajusin miksi kiukkuan sinulle ja lapsille koko ajan. Siihen on syynä se että olen taitanut taas alkaa kärsiä masennuksesta. Täytyy kai etsiä tähän apua. Mulla on paha olla. Tarvitsen tukeasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihana ku joku ymmärtää.
Lapsuudessani ja nuoruudessani olin monta vuotta masentunut ennenkuin uskalsin siitä kenellekkään sanoa, olisin halunnut hoitoon, mutta vanhempani suuttuivat ja sanoivat, että en tarvitse hoitoa.
Kun pääsin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, kävin ensin vuoden salaa terapiassa ja myöhemmin kerroin heille.
Koskaan en ole uskaltanut tunteistani kertoa oikeen millän tapaa..
"Tuntuuko sinusta että kun sinulla ei ole voimia edes arkeen eikä mihinkään, niin et todellakaan haluaisi lisätä murhetta murheen päälle ottamalla ajatuksiisi tai puheisiisi masennusta aiheena?"
Tuntuu just tuolle.!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kärsin kans teini-iässä vakavasta masennuksesta. Mulla oli niin sairaan paha olla. Mulla oli niin paljon pahoja murheita ja juttuja joista en pystynyt avautumaan kenellekään. Vasta viime vuosina olen tajunnut sen selkeästi että ihan varmasti masennus johtuu useillakin ihmisillä siitä ettei pysty/ tai voi/ osaa puhua tunteistaan ja pahan olon aiheuttajista yhdellekään ihmiselle. Paha olo ei kuitenkaan poistu puhumattomuudella ja moni sairastuu masennukseen.
Itse olisin halunnut psykiatriseen sairaalahoitoon, kun mulla oli turvaton olo. Isä kielsi ehdottomasti. (häpesi ajatusta,koska hänelle itsellä heikko itsetunto ja myös narsistisia piirteitä) Tuttu juttu siis tuokin. Meillä isä kielsi tyystin pahoinvointini. Äiti ei.
Kävin mielenterveystoimistossa, ei juuri silloin ollut apua. koska en pystynyt avautumaan. En todella pystynyt kyllä kertomaan äidillekään mitkä asiat mua oli elämässä eniten satuttaneet.
Oliko sinulla terapiasta apua? Tärkein: oletko koskaan saanut kokemusta aidosta kuulluksi tulemisesta? Onko sulla jotain niin vaikeita juttuja, joista et kyennyt avautumaan terapiassakaan?
ihana ku joku ymmärtää.
Lapsuudessani ja nuoruudessani olin monta vuotta masentunut ennenkuin uskalsin siitä kenellekkään sanoa, olisin halunnut hoitoon, mutta vanhempani suuttuivat ja sanoivat, että en tarvitse hoitoa.
Kun pääsin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, kävin ensin vuoden salaa terapiassa ja myöhemmin kerroin heille.Koskaan en ole uskaltanut tunteistani kertoa oikeen millän tapaa..
Mietin tuota viimeistä lausettasi tässä.
Onko kotonasi ollut, tai on siis näköjään ollut, suljettu ilmapiiri jossa olet kuin imaissut kokemuksen ettei asioistaan ja tunteistaan voisi puhua.
Kerron sinulle yhden elämääni mullistaneen kokemuksen. Olin vuosia kuunnellut erään ystäväni murheen purkauksia. Kerran oivalsin että minullakin olisi oikeus ja mahdollisuus kertoa tämä kaikkein pahin juttu hänelle. Oli aivan mieletön kokemus kun sain sen kerrottua. Mikä helpotus!
Mieti jokin paha asia mitä et ole koskaan voinut kertoa kenellekään? Voisitko nyt kertoa sen tässsä minulle, täysin anonyymisti, minä kuuntelen. Terv 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kärsin kans teini-iässä vakavasta masennuksesta. Mulla oli niin sairaan paha olla. Mulla oli niin paljon pahoja murheita ja juttuja joista en pystynyt avautumaan kenellekään. Vasta viime vuosina olen tajunnut sen selkeästi että ihan varmasti masennus johtuu useillakin ihmisillä siitä ettei pysty/ tai voi/ osaa puhua tunteistaan ja pahan olon aiheuttajista yhdellekään ihmiselle. Paha olo ei kuitenkaan poistu puhumattomuudella ja moni sairastuu masennukseen.
Itse olisin halunnut psykiatriseen sairaalahoitoon, kun mulla oli turvaton olo. Isä kielsi ehdottomasti. (häpesi ajatusta,koska hänelle itsellä heikko itsetunto ja myös narsistisia piirteitä) Tuttu juttu siis tuokin. Meillä isä kielsi tyystin pahoinvointini. Äiti ei.
Kävin mielenterveystoimistossa, ei juuri silloin ollut apua. koska en pystynyt avautumaan. En todella pystynyt kyllä kertomaan äidillekään mitkä asiat mua oli elämässä eniten satuttaneet.Oliko sinulla terapiasta apua? Tärkein: oletko koskaan saanut kokemusta aidosta kuulluksi tulemisesta? Onko sulla jotain niin vaikeita juttuja, joista et kyennyt avautumaan terapiassakaan?
niistä MTT:ssa? Kuinka paljon narsistinen isä vaikutti pahaan oloosi?
en silloin nuorena kokenut itseäni niin arvokkaaksi ts. itsetuntoni oli pirstaleina, että olisin pystynyt avautumaan.
Narsistinen isä vaikutti valtavasti pahaan olooni.
Kerron yhden esimerkin, mistä en ole pystynyt puhumaan kuin kaukaiselle kirjekaverille:
Isän mielestä naiseus mitattiin säärten kauneudella. Minä olinkin perinyt isäni suvun paksut sääret ja vasen on vielä paljon paksumpi kuin oikea. Olisin varmasti pystynyt hyväksymään tilanteen, jos isäni mielestä naiseus ei olisi ollut kiinni säärten kauneudesta ts. jos olisin ollut kotona hyväksytty outoine jalkoineni. Olen muuten ihan normaali, mut sääret on paksut ja tosiaan joku mutaatio tai muu siinä et toinen vielä paksumpi. Nykyisen mieheni mielestä jalkani sopivat minulle. Sivuhuomautuksena ;)
ehkä se koko mun perusarvottomuuden kokeminen oli se, mistä en pystynyt avautumaan ollenkaan.
Joistakin koulukiusaamisasioista en pystynyt puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarvitset omaa aikaa ja psykologiajan.
voimia
piristää kummasti
olet kyllästynyt