4,5kk ikäinen vauva ottaa huonosti kontaktia

Vauva hakee kontaktia luonnostaan vanhempiinsa. Mutta miten vanhemmat hakevat kontaktia vauvaan, on myös merkityksellistä. Vuorovaikutusyritykset voivat olla joskus liian tunkeilevia, jolloin vauva ei vastaa vuorovaikutukseen vaan saattaa kääntää katsettaan pois. Tai jos vauva hakee kontaktia, muttta vanhemmat antavat vastavuoroisuutta omaehtoisesti, vain silloin kuin heille itselleen sopii, voi vaikuttaa vauvan halukkuuteen seurustella. Lapsessa ei aina ole vikaa, aika usein vanhemissa on.

Poikani on ajottain päivien ajan aika heikosti kiinnostunut kontaktin otosta. Hauskuutus on ainoa keino, mihin lähtee hyvin mukaan, mutta silloinkin on katsekontakti lyhyt "näinä päivinä" ja muuten viihtyy ihan omissa touhuissaan ja mietteissään. Lääkäri ei vielä "suostunut" huolestumaan tilanteesta 4kk neuvolassa. Toisinaan poikani on päiviä sosiaalisen oloinen, eli etsii läheisiä paljon katseellaan ja hymyilee kovasti. Niinäkin päivinä viihtyy yksinkin erittäin hyvin. Sylissä viihtyy. Saman kokeneita? Viittaako autismilinjaan oireisiin? Yleensä ilahtuu läheiset nähdessään ja hymyilee ihastuttavasti, mutta ei seurustele koskaan. Jokeltelu on yksinpuhelua mielestäni.

Mun nuorin on nyt 7 kuukautta ja en muista että olisi pahemmin jokellellut tossa iässä, toki äännähteli jotain mutta ei varsinaisesti sen kummempia jokellellut.

Ei sun lapsessa nyt välttämättä mitään vikaa ole. Jokainen lapsi on erilainen ja oppii eri tahtiin asioita. Oma keskimmäinen lapsi on aina ollut sellainen helppo tapaus joka viihtyy myös hyvin itsekseen, sellainen se oli vauvanakin. Sitterissä katseli ja oli tyytyväinen, toisin kuin esikoinen jota piti "viihdyttää" kokoajan. Tää meidän nuorin taitaa olla siltä väliltä.

Ota nyt vaan ihan rauhallisesti ja älä etsi niitä vikoja ton ikäisestä vauvasta.

2-3 kuukauden iässä katsekontaktia ei saanut sylissä juuri koskaan. Muualla kyllä. Kaikenkaikkiaan kovin vaihtelevaa on se, miten paljon kiinnostuu läheisistään.



Aion vaatia 5kk neuvolassa lähetteen neurologille. Voi kuitenkin olla että ensi perjantaina poika on taas paljon sosiaalisempi kuin nyt näinä päivinä. Vaihtelun suuruus on mielestäni huolestuttavaa. Onko sinusta outoa?

lapsi heräili tähän maailmaan tosi hitaasti :)



Hymyili myöhään, otti katsekontaktia myöhään, kääntyi myöhään, jokelteli myöhään jne. En edes tajunnut olla huolissani.



Mitäs jos ap annat lapsesi olla ihan rauhassa yksivuotiaaksi ja päätät olla ressaamatta? Koska vaikka lapsella olisikin jotain, ei sille mitään oikein voi :)

Kakkoselle: uskon, että jossain vaiheessa olin ehkä liiankin innokas saamaan vauvaani kontaktia. Olin odottanut toista lasta seitsemän vuotta ja olisin tosiaan itse kaivannut vähän enemmän katsekontaktia ym. vauvaan, kun ikää alkoi olla jo useampi kuukausi.



Annan hänelle kyllä riittävästi omaakin rauhaa. Tuli vaan mieleeni, että voihan se olla hänen luonnettaankin.



Kun 8- vuotias siskonsa juttelee vauvalle, niin hän toisiaan harmistuu kun veli vaan tuijottelee muualle. Onneksi sentään usein saa kontaktiakin, siskokin kun odotti pikkusisarrusta pitkään.



Annamme rauhaa myös vauvalle.



Kiitos kuitenkin kolmoselle ja vitoselle rohkaisuista ottaa nyt vaan rennosti. Tiedän vaan että jos kyseessä olisi autismiriskin oireita, niin jo alle yksivuotiaana aloitetulla kuntoutuksella eli vuorovaikutushoidolla on positiivista vaikutusta. Mutta eiköhän nämä meidän vuorovaikutustilanteet ole ihan riittäviä tässä vaiheessa jokatapauksessa.

Onko näin iltasella autistien vanhempia kuulolla?



Voisko viitata autisti riskiin tai asperger riskiin?



Mummi tuli tänään kylään, niin poika kyllä tuijotti mummia pitkään ja hartaasti. Mut jos pojan laittaa vaikka lättialle pötköttään, niin yleensä on ihan vaan omissa touhuissaan,ei kaipaa ketään. toisinaan etsii sitten katsekontaktiakin, mut mitään rähinää ei yleensä pidä koskaan jos jää vaikka yksin huoneeseen.



AP

vauva ja olin ihan varma, että autismiin viittaa. Katseli paljon mieluummin kirjahyllyä ja lamppua ja ilmapalloa kuin minua! Hymyilikin harvakseltaan ja suhtautui vieraisiin hyvin varautuneesti. Ja hyvin oli tyytyväinen yksikseen.

Nyt neito on 11v. ja viksu, taitava, sosiaalinen tyttö.

Kerran kun käytin (paljon myöhemmin) nuorempaa sisarusta neuvolassa, juttelin th:n kanssa ja hänkin myönsi, että vaikkei ollut koskaan esikoisestamme huolissaan (siis toisin kuin minä!), oli esikoisemme erikoinen vauva kontakteissaan. Mutta siis terve tyttö!



Eli älä huoli ap, vaan nauti ihanasta vauvastasi!

vauva ja olin ihan varma, että autismiin viittaa. Katseli paljon mieluummin kirjahyllyä ja lamppua ja ilmapalloa kuin minua! Hymyilikin harvakseltaan ja suhtautui vieraisiin hyvin varautuneesti. Ja hyvin oli tyytyväinen yksikseen.

Nyt neito on 11v. ja viksu, taitava, sosiaalinen tyttö.

Kerran kun käytin (paljon myöhemmin) nuorempaa sisarusta neuvolassa, juttelin th:n kanssa ja hänkin myönsi, että vaikkei ollut koskaan esikoisestamme huolissaan (siis toisin kuin minä!), oli esikoisemme erikoinen vauva kontakteissaan. Mutta siis terve tyttö!

Eli älä huoli ap, vaan nauti ihanasta vauvastasi!

Nautinkin, mut välillä huoli nostaa päätään.

Jännä että teillä kävi noin. Ja ihanaa että kävi :) Aika näyttää

yritätkö seurustella väsyneen vauvan kanssa? Eihän nuo pienet kovin kauaa jaksa seurustella. Tuon pään poiskääntäminen kuulostaa just väsyneeltä.

yritätkö seurustella väsyneen vauvan kanssa? Eihän nuo pienet kovin kauaa jaksa seurustella. Tuon pään poiskääntäminen kuulostaa just väsyneeltä.

En yritä itse ja sanon kyllä tyttärellekin kun vauva ei ota kontaktia, ettei vauva aina jaksa / on väsynyt tms. ... toki sen ymmärrän.

Tytär on itse sosiaalista sorttia jaillat pitkät kavereiden kanssa. En siis odota että vauvan pitäisi olla samallainen. en Todellakaan. itsekään en ole kovin sosiaalinen. Pointti täs se et isosisko ei kovin montaa kertaa päivässä vauvalle puhele eli ei ole jatkuvasti vauvalta osottamassa kontaktia. Tietty väsy vauva ei jaksa yhtään eikä kannata edes yrittää. P.S Taidan itsekin olla jo liian väsy kun mun teksti ei ehkä ihan johdonmukaisinta just nyt :D

Ap

POikani on nyt puolivuotias ja sosiaalisessa kiinnostuksessa on edelleen kausittaista vaihtelua ollut. Neurologin mielestä kuitenkin kaikki kunnossa. Sain myös jotenkin ymmärrystä lisää poikaani ja hänen yksilölliseen tapaansa ottaa kontaktia. Illalla hoksasin tilanteita paremmin, missä kontakti syntyy. Olen kyllä aiemminkin tilanteissa vastannut pojan aloitteisiin, mutten tarpeeksi rekisteröinyt niitä tilanteita, Olen liikaa kiinnittänyt huomiota tilanteisiin, missä olen itse aloitteen tekijänä. Poikani piirteet sopivat siis yksilölliseen vaihteluun. Neurologin mielestä poikani on "hyvä jätkä" ;) .



Nyt suhtaudun poikaani huolehtimatta enää lainkaan. Tosin välillä ol aiemminkin vaiheita, jolloin en enää ollut huolissani yhtään. Vauvojen tyyli olla vuorovaikutuksessa voi siis olla kovinkin erilaista jollain tavalla ja siltikin ihan normaalia. Tyttö kun oli aikanaan erittäin sosiaalinen vauva.



Omaa temperamenttiani olen myös miettinyt. Pidin leikki-ikäisenä valtavasti leikkimisestä ihan yksikseenkin pitkiä aikoja, keksien mielikuvituksella kaikenlaisia leikkejä.

Nostelen tätä vanhaa ketjua, josko ap olisi kommentoimassa, miten vauvan vuorovaikutus on sittemmin kehittynyt? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Meillä ihana 3 kk vauva, mutta katsekontakti on vaihtelevaa ja juuri ap:n kuvailun mukaista. Miten muiden 3 kk vauvat ovat kontaktissa ja vuorovaikutuksessa?

Meillä oli niin, että tyttö noin kolmikuisena otti tosi kivasti kontaktia, äänteli jne. Sitten jostain syystä kuukauden verran oli tosi omituinen. Ääntely ja kontaktinotto loppui ihan kokonaan. Huolestuin jo todella mutta kun täytti äskettäin 5kk niin ihan yhtäkkiä alkoikin jutella ja jokellella tosi monipuolisesti. Tänään esim on huudettu kakkakaa ja pappapaa oikein urakalla. :) Meillä tosi hyvin ja aikaisin motorisesti kehittynyt vauva. kääntymään oppi 3kk ja ryömimään 4kk. Luulen, että tällä saattoi olla tekemistä asian kanssa koska keskittyi niin paljon liikkumisen oppimiseen ettei ehtinyt juttelemaan äidin kanssa. :)

...ja nostan ketjua. Poika 4kk välttelee katsetta, mutta toisinaan hymyilee ja ihan vähän juttelee. Hirveä huoli. Rauhallinen ja paljon nukkuvat lapsi. Kääntyi vähän alle 4kk. Ei siis mitään spontaania jokeltelua tai itse kontaktin ottoa. Onko "normaalin" rajoissa tietty määrä juttuhetkiä per päivä? Nämäkin kontaktihetket hyvin lyhyitä, mutta sentään jotain. Yleensä vaipanvaihdossa hauskuuttamalla saa lyhyen hymyn häneltä. Murehdinko turhia?

Meidän poika oli myös "huono" ottamaan kontaktia. Hössötin ja huolehdin asian takia, mutta turhaa se oli näin jälkikäteen ajateltuna. Vauva kuitenkin otti kontaktia päivittäin ja esimerkiksi isovanhempaa jaksoi katsella pitempäänkin (oli vissiin joku pärstäkerroin)

Lapsi on nyt 4-vuotias puhelias ja sosiaalinen tyyppi. Mutta! Edelleenkään lapsi ei tykkää katsella silmiin pitkiä tuijotuksia ja ohjeita kuunnellessaan hän mieluummin katsoo muualle ja silti asia menee perille hyvin tai jopa paremmin, kuin jos vaatisin katsekontaktia. Tämä nyt on hänen ominaisuutensa ilmeisesti ja sillä selvä. Lapsi on kehittynyt ikätasoisesti eikä kukaan muu ole koskaan huolestunut hänestä.

Ainiin ja tuo jokeltelu puuttui myös! Tai siis ei puuttunut mutta oli vähäistä. Sitten kun muiden lapset alkoivat tapailla sanoja jo ennen vuoden ikää, niin meidän pojalla ei sanoja tullut. Lapsi alkoi puhua 1.5-vuotiaana kuin taikaiskusta ja oltiin aika ällikällä lyötyjä kun puheenkehitys otti kiinni äkkiä ikäisensä. Lapsi alkoi myös laulamaan 2-vuotiaana ihan kokonaisia lauluja :D

Lohdullista kuulla! Vauva viihtyy sylissä ja itkee vähän. On todella helppohoitoinen ja se myös laittaa hälytyskellot soimaan... noita kontaktin hetkiä tosiaan on, mutta kestoltaan n. 2s-30s, ei kiinnosta pitkään seurustella. 1kk ikäisenä jo pelkäsin, että ei näe, koska ei reagoinut kasvoihin tai kuviin mitenkään.Vauva on myös vieläkin "vastasyntyneen oloinen " ja todella hoikka. Kuitenkin kääntynyt vähän alle 4kk ja nyt 4kk ikäisenä yrittää ottaa lelukaaren leluja. Onkohan niin, että autistiset lapset eivät ota kontaktia lainkaan? Eskoinen oli aivan eri tyyppinen, vaikka yksilöitä toki ovat. Silti hieman tätä murehdin...

Hei ap!!

Otan huolesi vakavasti. Itsellä kokemusta juurikin siitä, että erilaiset autismin kirjon oireet ovat jälkikäteen näkyneet "helppoina vauvoina".

Viimeistään 8kk neuvolalääkärillä pyydä lähetettä lastenneurologille, jos asia huolettaa.

T: neuvolaterveydenhoitaja

p.s te kaikki ap:tä dissanneet kyökkipsylologit, miettikääpä, miltä teistä tuntuisi, jos kukaan ei ottaisi huolta omasta lapsestanne vakavasti?

hei, päätin vielä tulla tänne kertomaan mitä meille kuuluu, jos joku eksyy hakusanoilla "vauva ei ota kontaktia" tms ja on paniikissa. käytiin lääkärissä, sekä lasten silmälääkärissä että lastenlääkärissä. ja kaikki hyvin. kuulemma näkö kehittyy vielä n. 10-11kk saakka (vaikka monessa lähteessä lukee, että on 4kk lähes täydellinen), ja kaikki vauvat eivät katso imetyksen aikana silmiin tai muutenkaan koko aikaa tuijottele ja jokeltele. meidän tyyppi on tosi rauhallinen ja tyytyväinen, se nyt on hänen luonteensa. lisäksi on toinen lapsi, esikoinen nyt 2v.  hän sai aikoinaan jakamattoman huomion minulta, ja nyt tietysti härdelli on aivan eri luokkaa. tässä tunsin piston sydämessäni ja päätin, että annan vauvalle enemmän huomiota ja valmisruokaa pöytään :D

ja kirsikkana kakussa, kotiin päästyämme alkoi kuin taikaiskusta jutella enemmän ja pitkiä pätkiä. taisi vauva aistia paniikin ilmapiirin, kun oli koko ajan joku tuijottelemassa "miksi se ei katso silmiin ja puhu, tekis nyt jo sitä ja tätä". eli toivottavasti tämä lohduttaa nyt ketjuun eksynyttä. lääkäriaikaa vaan varaamaan, niin nukkuu vanhemmat yönsä paremmin :)  

Hei,

Ymmärrän täysin huolenne. Meillä myös poika vauvanna ei ottanut katsekontaktia sylissä ollessaan. Mieluummin katsoi sivuun tai yläviistoon hiusrajaan (juuri naama ja hiukset tekevät selvän kontrastitieron). Huoli oli todella iso ja tuli itketty todella monena päivänä asiaa. Myös melkein kaikki mahdollinen tuli googlattua.

Löysin aikanani Googlesta (englanninkieliseltä sivulta, en valitettavasti löydä linkkiä nyt tähän) artikkelin myöhäisestä lähinäön kehittymisestä (puolen vuoden jälkeen) ja todella toivoin, että tästä meilläkin olisi kysymys.

Pikkuhiljaa huomasimme, että vauva katsoi silmiin, kun kauempaa vilkutteli vauvalle (esim. Vauva isin sylissä ja itse pari-kolme metriä kauempana) Lisäksi vauvaa kiinnosti huomattavasti enemmän lelut joissa oli selvä kontrasti kuten mustavalkoinen pandahelistin tai tummansinivalkoraidallinen pehmohelistin. Haaleat vaaleansiniset ym. vauvavärit ei häntä kiinnostaneet, joten suosittelen kokeilemaan reilusti vahvalla kontrastilla (juurikin nuo mustavalkoiset) olevia leluja! :) Myös verhot joissa selkeä iso kuvio kiinnostivat ja naurattivat.

Vihdoin koitti 9kk ja huomattiin, että poika alkoi seurata myös lähellä olevia asioita, kuten leluja. On nyt todella tarkkanäköinen lapsi ja poimii maasta pienetkin roskat.

Poika ei halunnut aiemmin myöskään isommin ottaa leluja käteensä. Ja ihmekö tuo jos ei näe lähelle kunnolla! Vielä sivuhuomiona, että meidän pojalla oli myös toisessa silmässä sisäänpäinkarsastusta, jota hoidettiin peittohoidolla 2h päivässä. Että silmäpolikäynti ei varmasti ole pahasta silloin, kun näkö huolettaa.

Toivon, että tämä saa teidät murehtivat äidit edes hieman huokaisemaan. Ymmärrän täysin huolen, koska itsekin velloin noissa tunteissa. Ja pahalta äitinä tuntui myös muiden huomauttelut vauvalle: "minne sinä katsot?" tai että "sinua ei kiinnosta"

Halusin kuitenkin tulla muistuttamaan, että koskaan ei kuitenkaan tiedä mistä on kyse, mutta haluan kuitenkin antaa toivoa siitä että näkö voi kehittyä myöhemminkin!

Ja joka tapauksessa asiat lopulta järjestyvät!

Tsemppiä!