Onko muilla nipottavia/mäkättäviä miehiä?
Uusperhekuvioissa olemme elelleen kesäkuun alusta asti. Mulla 6v. lapsi, miehellä ei lapsia. Kaikki sujuu muuten varsin hyvin, mutta kodinhoidosta ja siivoamisesta tulee riitaa jatkuvasti. Ja nimenomaan niin, ettei mies ole tyytyväinen kodin siisteyteen. Minä vastaan meillä viikkosiivouksesta pääsääntöisesti ja olen omasta ja ystävieni mielestä vähintään keskiverto siisti ihminen. Meille voi tulla yllätysvieraita ilman, että tarvii silmiä hävetä päästään. Mies kuitenkin nipottaa ns. pikkuasioista, eli joistakin yksityiskohdista. Eteisessä olevan arkun päällä ei saisi koskaan olla yhtään tavaraa. Ja muutenkin erilaiset tasot, varsinkin tiskipöytä ovat hänen suosikkikohtiaan. Astat eivät saa olla ltaassa edes varttia likoamassa, sillä hänen mielestään ne pitää pestä heti (onneksi on tiskikone). Sen sijaan hänen työhuoneensa ja yöpöytänsä saavat olla kuin pommin jäljiltä. Olemme keskustelleet asiasta monta kertaa. Mua ottaa päähän, kun tuntuun että mua syytetään ja syyllistetään asiasta, jossa en tunne tekeväni mitään väärin, yritän parhaani ottaakseni huomioon miehen toiveet jne. Ja mieskin tulee keskusteluissa vastaan, mutta sitten käytännössä hän kuitenkin säännöllisesti saa minun raivon partaalle motkottamalla ihan pikkuasioista. Esimerkki eiliseltä: Eilen olin tullut 5 min aiemmin kotiin kuin hän, pistänyt samantien pastakattilan kiehumaan ja silmäilin aamulla lukematta jäänyttä lehteä. Noh, herra tulee kotiin ja ensimmäisenä alkaa mäkätys, että eteisen arkun päällä on pojan päiväkotipiirroksia, mun autonavaimet ja käsilaukku. Siinä ei sais olla ikinä mitään, ei siis edes puolta tuntia, eli sen verran että ehtis syödä rauhassa. Mä en jaksa enää aiheesta keskustella, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Mä yritän pitää tasot ja pöydät tyhjinä, kun tiedän, että se sitä ärsyttää, mutta en ymmärrä sitä, ettei tavaroita sais mihinkään laskea edes hetkeksi. Pitäis vissiin lukea sanomalehtikin postilaatikolla ja laittaa se siitä suoraan paperinkeräykseen, niin se ei olis varttiakaan keittiön pöydällä. :-) Neuvoja kaipaan? Miten ratkaista tilanne?
Kommentit (10)
toisin sanoen teillä on erilainen puhekulttuuri keskenänne ja siitä pitäisi päästä yhteisymmärrykseen.. Minun mies lapsuudenperheineen on tuollaista marisijaporukkaa. Aina jokin on huonosti, vaikka kaiken olisi jonkun asian eteen tehnyt ja muut eivät olisi laittaneet tikkuakaan ristiin niin silti nämä muut kehtaavat olla suu auki ja naama väärällään. Minun kotona tällaista ei olisi hyväksytty koskaan.
mielestäni tällainen ei ole fiksua käytöstä ketään kohtaan, ei ainakaan perheen ulkopuolisia ja itse en halua, että lapsistani tulee märisijöitä. mieskin on halunnut muuttua ja hänellä on ollut ongelmia myös muiden ihmisten kanssa asenteidensa vuoksi.. ehkä miehesi ei edes ymmärrä oiekasti mitä tekee... koitapa sinä märistä jostain hänen tekemisistään tai tekemättä jättämisistä tai asioista, jotka ei mene kuten sinä tahdot
Joo, mies ihmettelee, eikö mua ärsytä ikinä kodissa mikään sotkuinen kohta ja pitää minua siitä syystä välinpitämättömänä. Olen yrittänyt sanoa, ettei kyse ole siitä. Jos mua ärsyttää hänen rikkinäiset kumpparinsa, jotka ovat viikon matkalla roskikseen, otan ne kauniiseen käteeni ja vien itse roskikseen. Ei siinä sen kummempaa. Ja sellaiset asiat joille en voi mitään (hänen työhuoneensa papereita ja mappeja en osaa ruveta järjestelemään), ne sitten kyllä pystyn unohtamaan esimerkiksi sulkemalla työhuoneen oven. En myöskään kuljeta tekniikan maailmoja yöpöydältä pois, sillä en tiedä, mikä niistä on luettu ja mikä ei. Pitäisikö ryhtyä aktiiviseksi ja kuljettaa ne kaikki paperinkeräykseen häneltä kysymättä? Olisinpa ainakin oma-aloitteinen ;-)?
Minusta nimittäin hänenkin pitäisi vähän sietää epäjärjestystä. Oletteko hankkimassa lisää lapsia? Silloin vasta sitä epäjärjestystä tuleekin jos tulee lisää lapsia! Minusta on kohtuutonta, jos hän heti mäkättää jostain esillä olevasta tavarasta.
Oma äitini on samanlainen, ja suoraan sanottuna hänelle olisi tehnyt hyvää jos hänelle olisi sanottu joskus vastaan, vähän ilkeästikin. Oli tosi rankkaa asua kotona kun aina mäkätettiin ja valitettiin jostain. En ole itse yhtään samanlainen onneksi, ja olen myös oppinut pitämään pitämään suuni kiinni, enkä valittamaan turhista. Eli oppiakin voi tulemaan suopeammaksi!! Se on vain halusta kiiinni.
ja nipottaa minulle välillä (aika usein). Yleensä kuittaan ´huumorilla mutta välillä minullakin menee hermo. Naureskelen yleensä että " kyllähän sä kulta tiedät että mä oon tällänen.." Ei mee aina läpi, ärsyyntyy lisää! :-)
Kuitenkin, rakkautta riittää enkä aio tehdä siitä sen isompaa ongelmaa. Toki välillä on huono omatunto kun hän häärää ja siivoaa ja itse en ole yhtä energinen.
Nyt kuulostaa pahalta, ettet vain raukka ole mennyt naimisiin minun entisen mieheni kanssa?? Ja luettelitkin jo heti alkuun ne syyt miksi hän on entinen!!!! Miehen ei kuulu olla se nipottaja perheessä, mun mielestä ei kyllä naisenkaan, mut ei ainakaan miehen!!!
Just sitä että lehtiä ei sais olla tietyissä paikoissa, ja muutenkaa ylimääräsiä esineitä missään. Meillä on lapsi 11kk, joka myös levittelee laatikoita ja kaappeja, ne myös miestä ärsyttää. Mä oon sanonu sille että meillä on lapsi talossa, saa myös siis näyttää siltä.
Muuten mekin välillä kinastellaan kun jokin tavara on väärällä paikalla jne, mä en enää vaan jaksa välittää, sanon että siivoon ne pois ku kerkeen tai et onhan sullaki kädet..=)
Eli mieheni räpätyksessä ärsyttää etenkin se, että kyse ei ole oikeasti siitä, että kotityöt jakautuisivat jotenkin epätasaisesti. Minä teen vähintään yhtä paljon kuin hän, ja koska suurimman osan lapsenhoitoon liittyvästä vastuusta kannan min, teen tietysti enemmänkin. Mies vaan ei noteeraa tekemiäni hommia lainkaan (tai siltä se ainakin tuntuu). Jos pesen pyykkiä ja viikkaan kuivia pyykkejä 20 min, niin se ei ole mitään. Koska hän kiinnittää huomiota vain siihen järjestelyyn! Onhan se totta, että vähemmällä pääsisi, jos laittaa kaiken heti paikoilleen, mutta miten se onnistuu tilanteessa, jossa tulee lapsen, kauppakssin, päivän postien ja käsilaukun kanssa kotiin työpäivän päätteeksi? Onhan siinä pakko valita, laittaako ensin paikoilleen kauppakassin tavarat vai päivän postit, lapsen piirustukset vai oman käsilaukkunsa... yhtä aikaa se ei onnistu naiseltakaan ;-). Onneksi (?) emme luultavasti ole hankkimassa lisää lapsia. En kestäisi tilannetta, jossa tuttia ei saisi laskea pöydälle edes siksi aikaa, kun imettää vauvaa... :-) Olen yrittänyt kysellä mieheni aiemmista naissuhteista. Hän on ollut kerran aiemmin avoliitossa enkä sen tilanteesta oikein tiedä. Mutta mies kyllä on tavallaan ihaillut edellistä naisystäväänsä, joka oli ollut niin niin tarkka. Tosin se suhde päättyi vuodessa ja yksi syy oli, että mies kyllästyi, kun ei osannut mitään tehdä oikein... Ristiriitaista? Koomista?
Lopuksi olin melkein vankina kotonani kun kaikki piti olla järjesteltyä ja etukäteen sovittua. Lopulta kaverini sai silmäni aukeamaan kun eräiden joulukorttitalkoiden jälkeen hysteerisesti puunasin ja putsasin paikkoja vaikka oli kiire lähteä erääseen tapahtumaan. Enhän halunnut X:n suuttuvan askartelujätteistä. Kaverini ei ollut uskoa silmiään että meillä olisi noin tarkkaa siisteyden suhteen. Siis imuroin ja luuttusin askartelun jäljiltä ettei vaan jäänyt mitään roskia.
Sinuna varoisin AP. Kenenkään ei tule muuttua avoliiton solmimisen jälkeen täysin toisen tahdon mukaan hyppiväksi pelleksi. Pidä huolta omista rajoistasi. Tässä vaiheessa voit vielä asettaa rajoja. Parin vuoden kuluttua ongelmat voivat olla suurempia.
ja jos kaikki rojut häntä itseään niin paljon häiritsee niin voi varmaan sitten itse palauttaa (ainakin välillä) tavaroita oikeille paikoilleen vaikka sitten siitä arkun päältä... ja pitää suunsa kiinni edes joskus?
HUomaa, että miehellä ei ole lapsia ja onko edes seurustellut? Tämähän on juuri " riski" , jos ottaa pitkään poikamiehenä olleen pedantin kaverin (osahan tietysti on vähän huolettomampia)..
Toki pedanttius on luonteessa, mutta voi mies sitä muuttaakin.. Kannattaa kertoa suoraan, että hänen kanssaan on aika vaikea elää, kun koko ajan pitää olla varpaillaan tai siivoamassa.. odotatko sinä mieheltäsi yhtä paljon, miltä se miehestäsi tuntuisi..
minun mies oli yhdessä välissä tuollainen - meni hermot ja tältä pohjalta vinkkiä: anna maistaa omaa lääkettään