Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kehutko lapsiasi "normaalista" käyttäytymisestä?
09.12.2011 |
Itselleni on iskostunut mieleen (töiden kautta) että lapsia (tai ketä tahansa) pitää kehua. Niinpä aluksi tietoisesti ja nyt ihan luonnostaan kehun lapsia kaikesta tavallisesta.
Kiva että autoit siskoa. Hyvä että laitoit takin naulakkoon. Söitpä reippaasti. Mukava leikki teillä. Tuohan oli hyvin päätelty! Kiva että keräsitte lelut. Onpa huoneesi siisti. Jne. Siis tavallisia asioita joisen "pitääkin" onnistua.
Tuntuu että lapset selvästi pitävät tästä tyylistä ja osaavat jakaa kiitoksia muillekin.
Muistan lapsuudestani kuinka suorastaan kerjäsin kiitosta, mutta harvoin sitä sain. Olin kiltti, siisti, koulussa erinomaisesti pärjäävä tyttö, mutta kaikki kuitattiin sillä että "noinhan asian pitääkin mennä".
Mies ei oikein tätä ymmärrä. Mutta nauttii kuitenkin kun kehun häntäkin (Onpa hyvä että teit lumityöt vaikka siellä on niin kamala ilma.).
Hauskaa on myös se, että tästä saa palkkiota itselleenkin. Kun kehuu toista, saa kehuja myös itselleen. (Ja lapset tekevät mukavia juttuja saadakseen kehuja.)
:)
Kommentit (7)
saadakseen hyvää mieltä ja kokemusta, että ovat ihania omina itsenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en siis mitenkään ylenpalttisesti, mutta yritän muistaa aina huomioida sanalla tai parilla, jos lapsi on toiminut hyvin ja tehnyt sovitut asiat, läksynsä jne.
Ja miehelle taidan tehdä samaa, tosin tietysti eri ilmaisuilla ja keinoilla. Mutta onhan se niin, että kun molemmat tekevät asioita toistensa puolesta, jotta toisella olisi sitten helpompaa, vaikka kyse olisi rutiineistakin, niin on kiva kuulla, että toinen huomaa ja arvostaa. Vaikka nyt edes sellaisen "kiva, kiitos"-ilmaisun verran.
Se tulee luonnostaan, sitä enempää miettimättä. Mieheni kehuu myös. Toivon kyllä lapsilleni parempaa itsetuntoa, kuin minulle itselleni on kehittynyt. Jospa se on jäänyt jonnekin takaraivoon jo lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä lapsella on puheen viivästymä, ja hän ei pitkään aikaan vain uskaltanut yrittää muodostaa vähänkään vaikeampia sanoja, koska hänestä tuntui ettei kukaan kuitenkaan ymmärrä. Kehuimme ja kehumme häntä paljon jo ihan sanojen yrittämisestä, äänteiden hakemisesta jne. Siitä onkin apua. Ja tietenkin myös nuo ap:n mainitsemat arkipäiväiset asiat. Minusta se luo myönteisen ja kivan ilmapiirin kotiin. Jokaisesta ihmisestä on kiva tuntea olevansa arvostettu ja tykätty, osaavakin.
Alue: Aihe vapaa
Miestä en