Ketä muuta vituttaa parisuhdeneuvo Muuta itseäsi, niin suhde muuttuu? ov

eikä suhteessa ole ongelmia. mutta kyllä elämänlaatu parani ku laihduin 30kiloa. saan paljon enemmän huomiota, ja mies " pelkää" että jätän hänet.. ei tosin välttämättä kiva tuo pelko

Luulin, että tarkoittaa esimerkiksi:



Mies on alkoholisti, vaimo nalkuttaa tästä. Ratkaisu: vaimo älä nalkuta niin suhteessa ei riitoja.



Nainen on miehen mielestä liian hölläkätinen rahankäytössä. Miestä tämä ärsyttää. Ratkaisu: mies, muuta sinäkin kiinnostuksen kohteesi samoiksi kuin nainen niin ei ole ongelmaa siitä, mihin rahat käytetään.



Mutta, mutta.. eipä se olekaan niin, ainakaan oikein toimiessaan. Vaan niin, että oikea tapa päästä hyvään ratkaisuun ei olekaan nalkuttaa, vaan etsiä itse jotain uusia tapoja suhtautua asiaan ja saada siten lukkiutunut tilanne suhteessa etenemään johonkin suuntaan. Usein se, että itse muuttaa tyylinsä (kuten että on tapana nalkuttaa, kun vituttaa), avaa toisenkin mahdollisuuksia suhtautua jotenkin toisin, kuin miten yleensä suhtautuu (mies lähtee vittuuntuneena baariin).

alkoholinkäytön hyväksyminen vaan se tapa, millä mielipiteensä/ahdistuksensa/suuttumuksensa ilmaisee.

Joko aloitat muuttumisen itsestäsi tai sitten kaikki junnaa ennallaan. Valinta on sinun. Kun muutat omaa köyttäytymistäsi, mieskin on pakotettu muuttamaan jotain, ainakin pitää miettiä suhtautuminen " uudistneeseen" vaimoon.



Tempakka jo selittikin tuota mitä se muuttuminen tarkoittaa, suurin asia on asenteiden ja toimintatapojen muutos, ei esim. mielipiteiden.

niin, sellainen ihminen, joka kunnioittaa itseään ei alistu mihin tahansa kohteluun.



(tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että oikea ratkaisu parisuhdeongelmiin olisi ylpeästi vain pakottaa toinen arvostamaan itseään ja siten käyttäytymään paremmin).



Tää juttu on varmaan muuten tosi lähellä kaikkia pelejä, mitä parisuhteissa pelataan (manipulointi, mykkäkoulut, marttyyrius). Liian harvoin sitä pystyy olemaan aivan aito ja rehellinen.

Jos toinen osapuoli alkaa käyttäytyä eri tavalla kuin ennen, eihän tilanne ole sama. Monesti riidat esim. menee samalla kaavalla, mitäpä jos se toinen ei toimikaan entisen kaavan mukaan? Silloin toinenkaan ei niin voi tehdä. Jotain muuttuu pakosta. Toki mikään ei takaa että siitä toisesta tulee empaattisempi/vähemmän itsekäs tms., mutta ainakin olet yrittänyt.

Voi nyt sitten itse kokeilla uuden miniän kanssa, kuinka uuden miniän toimintatapoja muuttamalla poika lopettaa juomisen (ja lehmät lentää!).



Toisaalta, toimintapoja muuttamalla oma elämäni luistaa nykyään. Eli lopetin " erouhkailut" : pakkasin tavarat ja lähdin oikeasti.

että kun lakkasin vaatimasta ja pyytämästä mieheltä mitään, niin johan muuttui.



Aiemmin nalkutin etta kun et ole kotona etkä tee mitään, ja minua vain moitit ja arvostelet.



Nyt en voisi vähempää välittää. Olkoon töissä vaikka kolme viikkoa. Olkoon tekemättä, kävelen tekemättömien hommien yli. Jos arvostelee, menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.



kaikki on paljon paremmin... huono vaan että se on saanut minut ajattelemaan myös eroa. Rakkaus ei tästä ainakaan lisäänny.

suhde kun muutin toimintatapani pysyvästi toiseen osoitteeseen ja lopetin yhteydenpidon kokonaan avopuolisoon =)



En käsitä miten muuten olisin voinut toimintatapojani muuttamalla parantaa suhdetta jossa toinen on sairaalloisen mustasukkainen ja yrittää kontrolloida kaikkia tekemisiäni. Olisikohan minun pitänyt vaan alistua ja tehdä kaikki niinkuin mies haluaa.



Ei ole nykyisen puolison kanssa samaa ongelmaa, joten ilmeisesti ei sittenkään johtunut minun tekemisistäni.

Mutta mitä sitten? Mies on edelleen samanlainen. Sillä ei vaan ole kinastelukaveria enää.



Olen täydellisen tyytyväinen itseeni ;)



Mies ei harrasta minun kanssa. Minä alan harrastaa yksin. So? Minun elämänpiirini laajenee, mies pysyy samanlaisena.



Jospa me sitten kasvamme erillemme.



Pointti on se, että jos mies ei hoksaa sitä, että hänen pitää muuttaa itseään ilman minun ohjaustani itsenäisesti, ei suhteemme muutu kuin huonommaksi.



Tilanne on siis loppujen lopuksi huonommin kuin ennen. Meillä ei ole yhteistä enää mikään: ei edes riidat.





ap

Sanon miehelleni, jos on jotain sanomista tai valittamista. Yleensä sanomisiin/valitukseen on aihetta, koska hän ei näe aina nenäänsä pidemmälle.

Samasta asiasta ei useinkaan tarvitse montaa kertaa sanoa(nopea oppimaan=D). Mieheni sanoo myös minulle jos on aihetta, näin meillä hoidetaan parisuhteen ongelmat.

Ero pyörii mielessä kaiken aikaa, lasten vuoksi vaan ei haluaisi. En myöskään mielelläni ole aloitteentekijä, jonka niskaan kaikki syytökset sitten tulee.

Totta on se, että toisen muuttaminen on ihan mahdoton tehtävä. Ainoa joten kuten mahdollinen keino muuttaa parisuhteen pattitilanteita, on siis muuttaa itseään. Se ei kuitenkaan minun mielestäni todellakaan tarkoita sitä, että automaattisesti toinen muuttuisi! Se mikä muuttuu, on oma asenne: joko oppii esimerkiksi hyväksymään toisen flirttailun työkavereiden kanssa (ajattelee, että se on tärkeintä, ettei mies petä ja tulee aina kotiin) tai sitten ottaa ja lähtee suhteesta, koska toteaa, ettei sellaista flirttiä tarvi sietää. Minä yritän esimerkiksi jatkuvasti muuttaa itseäni niin, etten loukkaannu7suutu miehen motkottamisesta. Se ei onnistu kovin hyvin. Vielä vaikeampaa siis uskoisin olevan sen, että muuttaisin miestäni niin, ettei hän tee sitä enää... Jos siihen joku kykenee, niin hän on se itse.:-)

Olen sitä mieltä että toista VOI muuttaa, hyvinkin paljon! Ainakin niin että toisen voi saada tajuamaan asioita eri tavalla. Itse en halua olla se joka muuttuu meidän suhteessa koska minä en ongelmia edes tuo. Miehen on muututtava jos haluaa onnellisen suhteen kanssani!

" Minussa ei ole mitään vikaa" , oho. Oletko enkeli? Et taida olla, koska kehuat retostat tuolla tavoin. Taidat olla muuten vain sokea omille virheillesi ja haasteillesi.

Minusta tuo neuvo on oikein hyvä, paitsi että jättäisin jälikimmäisen osan pois, sanoisin: Vain itseään voi muuttaa.

Muuttaa voi: Omia ajatuksiaan, sitä kuinka tulkitsee tilanteita, sitä ymmärtääkö toisen käytöksen taustalla vaikuttavat asiat - vaikka ei itse tekoja hyväksyisikään, kuinka rakkaudelleisesti ja kärsivällisesti puolisoaan kohtelee, kuinka puhuu, kehittääkö itseään, takertuuko puolisoonsa, millainen omanarvontunne on, onko itse tasapainoinen ja rakastettava, kuinka huolehtii itsestään, kuinka ottaa puolisonsa huomioon, mitä sietää, missä on omat rajat....

Ei kyse ole täydellisyydestä, jos tiedostaa ihan selvästi sen että itsessä ei yksinkertaisesti ole muutettavaa! Miksikö? No siksi että jos on jo valmiiksi joustavainen, ymmärtäväinen niin eikö ihminen saa vetää rajaa johonkin kohtaan? Parisuhde on kahden ihmisen välinen elämän pituinen projekti mutta jos ongelmia aiheuttaa nimenomaan mies (joka siis meillä ITSE myöntää omat virheensä, eikä oleta että minä muuttuisin vaan että hän itse muuttuisi!!) niin miksi ihmeessä MINUN pitäisi jollain lailla muuttaa ajattelutapaani???



On erilaisia ongelmia: Yhteisissä asioissa toki molempien on tultava toisiaan vastaan mutta jos ongelma on ns henkilökohtainen niin mielestäni silloin sen henkilön pitää pyrkiä muuttumaan ja toinen voi auttaa siinä

Meillä kyse on MORAALISTA. Siis mikä on oikein ja mikä väärin. Mies tietää että en hyväksy valehtelua. Miksi muuttaisin itseäni niin että antaisin aina kaiken anteeksi? Miksi antaisin periksi omille arvoilleni jotka ohjaavat elämääni?? Ja miksi antaisin miehelleni helpomman keinon selviytyä minun kanssani??

Ensinnäkin, miehet eivät ole ihmissuhdeasioissa yhtä hoksaavaisia kuin naiset. He ovat jopa laiskoja. Naisen sudenkuoppa onkin juuri tässä. Mies ei kerro, miten nainen voisi kehittää itseään ja laiskuuttaan toteaa, olet täydellinen. (Niin minunkin mieheni sanoo.) Nainen taas paapattaa miehelle, mitä kaikkea muutettavaa tässä olisi ja mies lopulta omaksuu naisen ajatukset ja perherauhan nimiin myöntää, näin on. Sinä olet täydellinen, minun pitää muuttua. Jos et saa mieheltäsi tervettä peiliä, menkää yhdessä johonkin parisuhdekurssille. Siellä huomaat, ai onpa minussakin pikkuisen jotakin vikaa sittenkin.

Toisekseen, en tarkoittanut, että sinun pitäisi venyä ja paukkua. Päin vastoin. Saatat olla jo liian löperö nytkin. Omat rajansa pitää tietää.

Kolmanneksi, et kertonut tarkaan ongelmaanne, mutta sanon kuitenkin jotakin. Jos kerran miehesi valehtelee, luonnollinen seuraus siitä on, ettei häneen voi luottaa. Jotta selviät itse, etkä joudu pulaan tai haavoita mieltäsi, älä luota häneen enää, jos kerran ei ole aihetta. Suhtaudu häneen epäluotettavana niissä tilanteissa, joissa hän sellainen on. Ei hän siitä välttämättä miksikään muutu, mutta oletpa ollut rehellinen miehellesi ja itsellesi. Ei sinun tarvitse siloitella ja tasoitella miehesi valehtelulle tietä. Ei tarvitse räyhätä, vaan otat vaan faktat faktoina.

Kyl mäkin tämän jutun kanssa väänsin, kunnes sen tajusin!Totta on sekin et kun toista ei voi muuttaa täytyy muuttaa sit itseään.Kukaan ei oo niin virheetön etteikö muutettavaa olis jossain asiassa,ehkä.

Ongelmista on vaan keskustelta keskenään ja joskus on hyvä puhua jonkun ulkopuolisenkin kanssa joka on puolueeton.



Mä oon muuttanut kans omaa " täydellistä" käyttäytymistä,tässä 2vuodenaikana aika huomattavasti ja siin ohessä on vaimonikin

muuttanut käyttäytymistään parempaan suuntaan ja nyt on mennyt tosi hyvin.



Puhumme tunteistamme avoimesti ja pyydämme anteeks jos tarvis on

Jos tavoitteena on jatkaa,niin ei muuta kuin kohti tavoitetta rohkeesti

ja vittumaiset asiat esille ja aikuismaista keskustelua.



PUHUMINEN KANNATTAA AINA!!!