Ateistit! Päästättekö lapsenne kirkkoon

Siksi, että lapseni on hyvä nähdä valtavirran tapoja, oppia kunnioittamaan niitä.

päästän, jos haluavat mennä.

Vaan kun eivät halua eivätkä näin ollen mene.

En koe sitä pahana. Sehän on kuin katselisi ja kuuntelisi jotain näytelmää. Lapsille on kerrottu kirkosta ja sen merkityksestä monelle ihmiselle. Lapsi saa päättää haluaako mennä vai ei.

eri ihmisten kulttuuria on hyvä oppia kunnioittamaan ja tuntemaan

Saa päättää itse sitten vanhempana uskooko siihen tai haluaako kuulua kirkkoon.

Miksi ei? Minusta on ihan ok että lapsi näkee sitäkin puolta, kun kirkkohommat ovat kuitenkin vielä tosi yleisiä. Tietääpähän edes pintapuolisesti mistä niissä on kyse.

Ateistisuus tarkoita sitä että tarvisisi olla ahdasmielinen, siis päästän.

Mä en ole välttämättä ateisti, en vaan tiedä uskoako vai eikö ja mihin uskoisin.



Ei kuuluta kirkkoon, eikä lapsia ole kastetttu. Mutta mä olen aina ajatellut että ne saa itse pohtia noita asiota jos haluavat ja uskoa siihen mihin haluavat tai olla uskomatta.



Mun molemmat lapset haluavat osallistua uskonnontunneille ja ovat ottaneet osaa päiväkodin ja nyt koulun kirkonmenoihin mitä ollut. Mulle se on ihan ok.

Sama näkemys kuin nelosella. Näkeepähän lapsi mitä kirkossa tehdään, kun perheen kanssa ei ole käyty kuin muutamissa häissä ja hautajaisissa. Lapsi tietää, että jotkut ihmiset uskovat jumalaan tai jumaliin, vaikkei meillä kotona uskotakaan.

ja saattaisin itsekin käydä vastaavanlaisessa tilanteessa.

Päiväkodin uskonnollisia hetkiä pidän lähinnä tavallisina (leikki)tuokioina siinä missä muitakin tapahtumia, tai korkeintaan yleissivistävinä, jos nyt sitäkään.



Meillä ei ole tarvetta tehdä uskonnottomuudestamme numeroa tai suhtautua uskontoihin kiihkomielisesti.

Pidän näitä kirkossa käyntejä yleissivistävinä.

en ylläty. Itse ja suurin osa tutuista teemme juuri näin, olisi ollut kiinnostavaa kuulla miksi joku ei päästä.

Lapsemme ei osallistu päiväkodissa mihinkään uskonnolliseen toimintaan, eikä myöskään mene kirkkoon. Lapsi saa 15-vuotiaana valita minkä uskonnon tahansa tai ateismin, mutta emme halua kasvattaa häntä pakkoluterilaisuuteen lapsena, koska itse olemme ateisteja.



Lapsen kysymyksiin jumalasta ja jeesuksuksesta vastaamme, jos niitä tulee eteen.

Joo, ala-aste on uskonnontunneilla istuttu, ja koulun joulukirkot rampattu



Missään en muuten ole niin heikkotasoisia julkisia puheita kuullut kuin kirkossa. Toisaalta, en vaan kuulunut kohderyhmään. Ei joku uskontunnustus oikein hievauta tätä kivisydäntä kun uskoa niihin puheenaolleisiin opinkappaleisiin ei ollut.



Jos nyt valtio ja kirkko ovat vielä 6-7 vuoden päästä erottamattomat, niin kaipa täytyy omalle pirpanallekin tehdä sama temppu: uskontorokotus nuorella iällä varjelee liialliselta henkistymiseltä myöhemmin :)

uskontorokotus nuorella iällä varjelee liialliselta henkistymiseltä myöhemmin :)

Olisihan se aivan hirveää, jos lapsi henkistyy liikaa ja oppii arvostamaan muitakin arvoja kuin maallinen mammona.

uskontorokotus nuorella iällä varjelee liialliselta henkistymiseltä myöhemmin :)

Olisihan se aivan hirveää, jos lapsi henkistyy liikaa ja oppii arvostamaan muitakin arvoja kuin maallinen mammona.

Sitähän se on, luterilaisuus, maallisen mammonan välttelyä ja rahanvaihtajien pöytien kaatelua.

Suhtautuisin kristittyihin kiihkottomammin jos osa heistä ei suoltaisi tällaisia henkilökohtaisuuksiin meneviä vääriä oletuksia aina kun haistavat että kas vain, nyt ei ollakaan edes tapakristittyjä.

Tiedoksi sinulle, uskonnollinen urpo: olen vasemmistolainen duunari, iloinen veronmaksaja. Autan muita ihmisiä yksityiselämässäni ja työssäni siitä syystä että tiedän että meidän kaikkien kannattaa olla toisillemme hyviä, jotta meillä kaikilla olisi paremmat mahdollisuudet hyvään elämään.

Minä en tarvitse tähän kirjoja tai opinkappaleita. Minä tarvitsen tähän vain sen omakohtaisen tiedon, että itse ilahdun kun joku toinen kohtelee minua hyvin. Tee muille niin kuin toivot itsellesi tehtävän kaiketi siellä raamatussakin lukee, mutta arvokkaaksi näen lähinnä tämän ohjeen, en sitä kansantarukokoelmaa jota jotkut jumalan sanaksi väittävät.

Maallisesta mammonasta: jonkun verran on välttämätöntä jotta elämä täällä onnistuu. Meillä on suunnilleen sen verran mutta reilusti vähemmän kuin keskimäärin. Lapsesta en sinänsä tiedä, se saa itse aikanaan päättää asenteensa materiaan, uskontoihin ja kaltaisiisi urpoihin. Mutta eipäilenpä että koska minusta ei ole saatu kovin kummoista materialistia kasvatettua, niin tuskin saan penskaankaan iskostettua näitäkään opinkappaleita.

Tosin mistäpä tietää: ehkä se oppii arvostamaan esimerkiksi brändejä minua enemmän, vaikkapa niiltä tapakristityilta luokkatovereiltaan sitten joskus.

uskontorokotus nuorella iällä varjelee liialliselta henkistymiseltä myöhemmin :)

Olisihan se aivan hirveää, jos lapsi henkistyy liikaa ja oppii arvostamaan muitakin arvoja kuin maallinen mammona.

totta. Satuihin uskominen totena on idioottimaista.

Lapsemme ei osallistu päiväkodissa mihinkään uskonnolliseen toimintaan, eikä myöskään mene kirkkoon. Lapsi saa 15-vuotiaana valita minkä uskonnon tahansa tai ateismin, mutta emme halua kasvattaa häntä pakkoluterilaisuuteen lapsena, koska itse olemme ateisteja. Lapsen kysymyksiin jumalasta ja jeesuksuksesta vastaamme, jos niitä tulee eteen.

Itse tulkitsen tuon niin, että olette ihan itse valinneet ateismin lapsenne puolesta. :D

Eli tuputratte pakko-ateismia?

Meille kirkko ei ole uhka. Lapsi tietää ettemme usko ja että pidämme esimerkiksi raamattua mielenkintoisena tarinakirjana, mutta emme muuna. Lapsi ei käy uskonnontunneilla, mutta joulukirkkoon hän on mennyt muitten mukana. Oletko itse ollut ikinä koulujen joulukirkossa? Sisältö on lahinnä paimen- ja lammastarinoita. Niissä on joulutunnelmaa, ja emme vapise pelosta että lapsi palaa kotiin "käännytettynä".

Lapsemme ei osallistu päiväkodissa mihinkään uskonnolliseen toimintaan, eikä myöskään mene kirkkoon. Lapsi saa 15-vuotiaana valita minkä uskonnon tahansa tai ateismin, mutta emme halua kasvattaa häntä pakkoluterilaisuuteen lapsena, koska itse olemme ateisteja. Lapsen kysymyksiin jumalasta ja jeesuksuksesta vastaamme, jos niitä tulee eteen.

Miten latteaa ulkoa-opittua puhetta. Ei lapsenne saa valita mitään 15-vuotiaana.. Haluiaisnpa nähdä ilmeesi, jos lapsesi 15-vuotiasyntymäpäivillään sanoo: "entten tentten, valitsen katolilaisuuden!". Ihan samalla tavalla kuin luteriainen perhe, tai muslimiperhe kasvattaa lapsensa omaan maailmankuvaansa, niin sinäkin kasvatat lastasi omaan jumalattomaan maailmaasi. Hänelllä on ihan yhtä paljon tai vähän omaa valinnanvaraa kuin kellä tahansa uskonnolisessa perheessa asuvalla lapsella.

Ja kyllä, olen itse ei-sukovainen, mutta todellinen valinnavara on sitä että ei kiellä mitään vaihtoehtoa. En kiellä lastani katsomasta uskonnollisia menoja tv:stä tai menemästä muun luokan kanssa joulukirkkoon katsomaan kuinka joku mies ja nainen saatavat lapsen tallissa aasin ja lampaan ympäröiminä.