ensimmäisen kerran vuosiin työ jossa viihdyn, mutta ei tällä palkalla
tule toimeen, ei ainakana perheellinen pk-seudulla ja asuntolainakin on (ei suuri).
Eli eipä kai auta muu kuin ruveta taas työnhakurumbaan kunhan tämä pesti loppuu, sitten saan sen 500e/kk bruttotuloihin lisää ja tulemme suht ok toimeen.
Tuli vaan paha mieli kun mies taas asiasta papatti, "ethän se voi luulla että tekisit työurasi tuolla 1500e bruttopalkalla", "kai haluat katkaista sen kierteen missä itse elit eli et sanaut vanhemmiltasi apuja etkä edes ajokorttia teiniä" jne.
Aika monta kierrettä olen jo katkaissut kuten fyysisen väkivallan käytön kasvatuskeinona, alkoholismin jne mutta ilm tämäkin on tehtävä ja olla lopputyöelonsa eli reilut 30v alalla jossa en viihdy=päiväkotityö ja josta en vakituista paikkaa hevillä saa.
Itkettää.
palkka pieneni rutkasti, nyt bruttona parisen tonnia.
Mutta kun ajattelen että olen ison osan ajastani (8h päivässä) niin haluan että minulla on mukavaa ja työkaverini mukavia. Kotiini en saa kaikkea mukavuuksia tuolla palkalla mutta ihan riittävästi ja mikä parhainta olen (melkein) aina iloisella tuulella.