Päteekö sinusta tasapuolisuus lasten suhteen aikuisiin lapsiin?

MUTTA silti niin, että sitä annetaan kokonaisuudessaan suht yhtä paljon kaikille lapsille.



Eli samaa ei tarvitse antaa ja täsmälleen samaan aikaan, mutta pitkällä aikavälillä sentään pitää olla tasapuolinen.



Isot lahjat voi ottaa huomioon myös perinnönjaossa, jos ei muuten mene puntit tasan.

on väärin mutta sille ei voi aikuisena tehdä mitään. Eli aikuisen lapsen vanhemmilla on oikeus valita seuransa, lahjansa, ja antamansa avun määrä.



Itseäni nyppii suunnattomasti että muutettuani kotoa 18v iässä en ole koskaan saanut mitään apua, en rahallista, en lastenhoitoapua enkä muutakaan mutta samaan aikaan pienemmälle sisarelleni on ostettu kaikki autosta alkaen ja annetaan vielä kolmekymppiselle kuukausirahaa ja maksetaan laskuja. Asialle ei voi tehdä mitään, keskusteluyritykseni on leimattu kateudeksi.



Samoin harmittaa että anoppi hoitaa vain tyttärensä lapsia ja ostaa vain näille lahjoja, eikä osallistu meidän perheemme elämään koska pojan lapset eivät ole sama asia kuin ne tyttären lapset. Tässäkään tapauksessa asialle ei voi mitään eikä puhe ja keskustelut ole auttaneet.



Elämässä ei mene nallekarkit tasan, ja se on vain ikävä kyllä hyväksyttävä. Helppoa se ei ole, mutta ajan myötä epäreiluun kohteluun ainakin turtuu. Itse en todellakana aio samanlaista kohtelua aikanaan aikuisille lapsilleni harjoittaa!!

Mun pikkusisko saa lainaksi vanhempieni autoa ja bensoja aina tarvitessaan. Minä en, enkä tarvikaan, koska mulla on omakin auto. Musta tämä on ok. Pikkusisko on pannut rahansa auton sijasta rotukissoihin ja ulkomaanmatkoihin. Vanhempani hoitaa niitä kattejakin, ja musta sekin on ok, vaikkei mulla ole kissoja eikä muitakaan hoidettavia lemmikki-eäimiä, joten itse en edes voi saaada mitään vastaavaa. Mulla ei ole ulkomaanmatkoihin varaa, muttta vanhempani vievät kerran vuodessa mun lapseni johonkin eurooppalaiseen kaupunkiin saamaan vähän sivistystä. Siskolla ei edes ole lapsia, joten hän taas ei voi saada mitään tämmöistä. Musta sekin on ok.

Mä olen meidän perheestä aina ollut se joka jää ilman tai saa vähemmän, ihan pienestä pitäen mun vanhemmat on paaponeet mun veljiä.



Kun mun vanhemmat voitti lotossa (ei jättipottia) mutta huomattavan summan rahaa. Niin mun veljiä muistettiin, mua ei mitenkään.



Nykyään mua ei oikeastaan asia enää niin vaivaa, toisin oli nuorempana. Mä olen hoitanut asiat niin että pärjään hyvin omillanikin, veljet nyt on sellaisia reppanoita vaikka töissä käyvät.



Hyvittaa vaan se että äiti on huomannut että veljet ei sitä pahemmin itse muista tai auttele ja nyt se sitten kyllä turvautuisi minuun. Mä autan jos jaksan tai haluan ja jos en niin en tunne siitä mitään syyllisyyttä.



Mutta joo, on se väärin jos lapsiaan tasapuolisesti kohtele.

siten, että annetaan kaikille (aikuisille) lapsille sama täysin riippumatta siitä, mikä on taloudellinen tila. Toisin sanoen työssäkäyvä lapsi hyötyy valtavasti siitä, että sisaruksella menee huonommin. Vanhemmat tukevat köyhempää sisarusta ja katsovat velvollisuudekseen antaa samat summat aina myös tuolle työssäkäyvälle. Vanhemmat ovat hyväätarkoittavia (hölmöjä) mutta aika lailla halveksin sitä työssäkäyvää "lasta" joka tyytyväisenä pistää rahat taskuunsa.

avusta rahallisesti aikuisia lapsiaan ollenkaan. Jää moni riita ja epäselvyys syntymättä. Kyllä se aikuistumiseen kuluu, että osaa pitää itsestään huolta myös taloudellisesti.