Lapsi puhuu ja höpöttää perhepäivähoitajastaan. Olen kade, myönnän =/

että lapsellasi on tärkeä aikuinen ihminen joka myös pitää hänestä huolta, että lapsesi on normaali, koska pystyy kiintymään vakituiseen hoitajaansa ja siitä, että jos sulle vaikka jotain sattuisi, lapsella olisi arjessa kuitenkin tämä Tiina tukena ja turvana. Ihan oikeesti, kuka voi olla kade siitä että lapsi kiintyy hoitajaansa?

Sehän on hienoa ja itsekin voi käydä töissä paremmalla omalla tunnolla, kun tietää, että lapsella on kaikki hyvin ja hän viihtyy hoitopaikassaan.



Mun on vaikea käsittää tuota sun mustasukkaisuuttasi, kun tottakai sä vanhempana olet aina lapselle tärkeämpi kuin hoitaja.

Ap, muista tosiaan että on vain sinun etusi että lapsi tykkää hoitajastaan. Se tarkoittaa että voit käydä työssä rauhallisin mielin ja että olet onnistunut luomaan lapselle tarpeeksi vahvan perusturvallisuuden tunteen kun hän noin mielistyy hoitajaansa.



Tulee mieleen oma äitini, joka on henkisesti sairas. Pienenä jos vaikka intoilin vielä kotona kuinka kivaa oli ollut hoitajan tai jonkun muun kanssa, äiti saattoi tuhahtaa että no, sitten voitkin muuttaa sinne asumaan kun kerran on noin hauskaa siellä aina. Eipä tullut enää myöhemmin kehuttua kun pelkäsin vaan että joudun kotoa pois.

Nyt aikuisena tajuan että tuokin oli vain sitä että äiti masentuneena haki meistä lapsista turvaa ja jatkuvuutta itselleen, eikä tosiaan tajunnut että muut aikuiset eivät olleet uhka hänelle, päinvastoin. Lapsena se kuitenkin tuntui todella pahalta.





Älä siis ikinä näytä ärtymystäsi lapselle vaikka olisitkin kateellinen.