Miten jaksaa 12veen kanssa joka ei tottele mitään?

kun ei enää välitä.

eli lapsi ei ole eläin, kohtele lasta ihmisenä. Älä vaadi tottelemista vaan opettele elämään lapsen kanssa.

Tekisi vain kaikki oman mielen mukaan. Kuri meillä on ja ongelmat tulleet nyt murkun myötä. Monta kuukautta mennyt näin eikä mikään tehoa, ei edes tietokoneen tai puhelimen pois ottaminen. Uhkasin jo ettei joululahjoja tipu os homma ei muutu. Näyttää siltä, että lahjoja ei todellakaan tule. Kun ei hyvällä, niin sitten kaikki pahat keinot käyttöön.

Valitan, että ratkaisua tai apua teille ei ole antaa.

eli lapsi ei ole eläin, kohtele lasta ihmisenä. Älä vaadi tottelemista vaan opettele elämään lapsen kanssa.

harjaan hampaat sen puolesta, teen sen läksyt jne.

ap.

ja ohjaat häntä tekemään sen asian, jonka juuri olit kehottanut tekemään. Suomeksi; pidät hänelle koirakoulua.



Kun muutaman päivänkin huolehdit jämäkästi siitä, että lapsi tekee HETI jokaikisen asian, mitä olet pyytänyt, lapsi alkaa sisäistämään, että äiti oikeasti on tosissaan. Et hyväksy vastauksesi tuota "kohta, joo-o" tms... Sinun tehtäväsi on HETI huolehtia, että lapsi myös tekee sen, minkä häneltä vaadit. Asia on sinun vastuullasi. Jos et itse viitsi vahtia tehtävän suorittamista, ihan turha marista, ettei lapsi tee mitään.



Itseasiassa se vahtiminen on paljon työläämpää kuin se, että tekisit itse homman, mutta pitkällä tähtäimellä tuo jämäkkyys ja järjestelmällisyys palkitsee, sekä sinua että lasta.

eli lapsi ei ole eläin, kohtele lasta ihmisenä. Älä vaadi tottelemista vaan opettele elämään lapsen kanssa.

harjaan hampaat sen puolesta, teen sen läksyt jne. ap.

niin tee sitten noin. Mutta en nyt enää yhtään ihmettele ongelmaasi, sinusta ei ole ollut äidiksi 12 vuoteen niin miten olisi nytkään? Sääli lastasi, hän olisi voinut saada mukavan alun elämälleen, mutta kohtalo heitti sinulle alistettavaksi.

eli lapsi ei ole eläin, kohtele lasta ihmisenä. Älä vaadi tottelemista vaan opettele elämään lapsen kanssa.

Nykyaika kasvattaa itsekkäitä narsisteja, jotka eivät opi noudattamaan sääntöjä ja sopeutumaan asioihin, jotka eivät juuri sillä hetkellä tuota mielihyvää. Kyllä lasta saa komentaa ja käskeä ja hänen tulee totella. Ei se sulje pois rakkauta. Rajat ovat rakkautta.

ja ohjaat häntä tekemään sen asian, jonka juuri olit kehottanut tekemään. Suomeksi; pidät hänelle koirakoulua.

Kun muutaman päivänkin huolehdit jämäkästi siitä, että lapsi tekee HETI jokaikisen asian, mitä olet pyytänyt, lapsi alkaa sisäistämään, että äiti oikeasti on tosissaan. Et hyväksy vastauksesi tuota "kohta, joo-o" tms... Sinun tehtäväsi on HETI huolehtia, että lapsi myös tekee sen, minkä häneltä vaadit. Asia on sinun vastuullasi. Jos et itse viitsi vahtia tehtävän suorittamista, ihan turha marista, ettei lapsi tee mitään.

Itseasiassa se vahtiminen on paljon työläämpää kuin se, että tekisit itse homman, mutta pitkällä tähtäimellä tuo jämäkkyys ja järjestelmällisyys palkitsee, sekä sinua että lasta.

kädestä pitäen tehtäväpaikalle vaatisi vähintään väkivaltaa ja siihen en ryhdy. Rangaistuksia on ladeltu aste asteelta ja joka ikisellä uudestaan komentamisella tiukennettu ja todellakin näytetty että olen tosissani, mitään uhkaustani en ole perunut. Mutta ei vaikutusta.

Olen kokeillut myös kannustavaa linjaa. Kun nyt siivoat huoneesi ja tänään teet mitä pyydetään, niin mennään ostamaan sulle ne farkut mitkä halusit. Ei vaikutusta edelleenkään.

ap.

ja ohjaat häntä tekemään sen asian, jonka juuri olit kehottanut tekemään. Suomeksi; pidät hänelle koirakoulua. Kun muutaman päivänkin huolehdit jämäkästi siitä, että lapsi tekee HETI jokaikisen asian, mitä olet pyytänyt, lapsi alkaa sisäistämään, että äiti oikeasti on tosissaan. Et hyväksy vastauksesi tuota "kohta, joo-o" tms... Sinun tehtäväsi on HETI huolehtia, että lapsi myös tekee sen, minkä häneltä vaadit. Asia on sinun vastuullasi. Jos et itse viitsi vahtia tehtävän suorittamista, ihan turha marista, ettei lapsi tee mitään. Itseasiassa se vahtiminen on paljon työläämpää kuin se, että tekisit itse homman, mutta pitkällä tähtäimellä tuo jämäkkyys ja järjestelmällisyys palkitsee, sekä sinua että lasta.

että hänen laiska käytöksensä on saanut sinut huomaamaan sen, että olet ollut liian laiska ohjeiden valvomisessa ja siihen tulee nyt muutos. Kerro, että aiot alkaa valvomaan tiukemmin sitä, että lapsi tekee niinkuin olet käskenyt. Tämä siksi, ettei lapsi "järkyty", kun äiti muuttaa käytöstään niin radikaalisti...

Kyllä lasta saa komentaa ja käskeä ja hänen tulee totella. Ei se sulje pois rakkauta. Rajat ovat rakkautta.

en nyt lyömäänkään ala.

ja ohjaat häntä tekemään sen asian, jonka juuri olit kehottanut tekemään. Suomeksi; pidät hänelle koirakoulua. Kun muutaman päivänkin huolehdit jämäkästi siitä, että lapsi tekee HETI jokaikisen asian, mitä olet pyytänyt, lapsi alkaa sisäistämään, että äiti oikeasti on tosissaan. Et hyväksy vastauksesi tuota "kohta, joo-o" tms... Sinun tehtäväsi on HETI huolehtia, että lapsi myös tekee sen, minkä häneltä vaadit. Asia on sinun vastuullasi. Jos et itse viitsi vahtia tehtävän suorittamista, ihan turha marista, ettei lapsi tee mitään. Itseasiassa se vahtiminen on paljon työläämpää kuin se, että tekisit itse homman, mutta pitkällä tähtäimellä tuo jämäkkyys ja järjestelmällisyys palkitsee, sekä sinua että lasta.

kädestä pitäen tehtäväpaikalle vaatisi vähintään väkivaltaa ja siihen en ryhdy. Rangaistuksia on ladeltu aste asteelta ja joka ikisellä uudestaan komentamisella tiukennettu ja todellakin näytetty että olen tosissani, mitään uhkaustani en ole perunut. Mutta ei vaikutusta. Olen kokeillut myös kannustavaa linjaa. Kun nyt siivoat huoneesi ja tänään teet mitä pyydetään, niin mennään ostamaan sulle ne farkut mitkä halusit. Ei vaikutusta edelleenkään. ap.

miten paljon keskustelette etiikasta ja moraalista? Jos lapsi viettää aikaa kavereidensa kanssa, suosittelen, että nyt ainakin aluksi tuota aikaa vähennetään reilusti ja sen tilalle otetaan teidän kahdenkeskistä aikaa. Sinun on oltava kahden lapsen kanssa hyvin paljon.

lyönyt myös hanskat tiskiin ja sanonut, että jos et sä viitsi, niin en minäkään. Netin toki sammutan ja pleikan ohjaimet saatan takavarikoida, mutta muuten olen antanut illan muhia itsekseen. Meidän 12 v on vielä kuitenkin niin lapsi, että alkaa kaivata aikuisen huolenpitoa aika nopeaan ja tottelee taas jonkin aikaa vähän vähemmällä nalkutuksella. Eikä se oikeasti halua jättää läksyjä tekemättä tai valvoa yksin kahteentoista, tuo on vielä lähinnä kärttyilyä. Siksi siis voin toimia näin - jos teillä oikeasti ei sitten tapahdu mitään moneen päivään, niin ei kai auta muu kuin vakava keskustelu ja oikeesti kaikki kiva pois.

Kyllä lasta saa komentaa ja käskeä ja hänen tulee totella. Ei se sulje pois rakkauta. Rajat ovat rakkautta.

Mutta mitä tehdä kun lapsi ei tottele? en nyt lyömäänkään ala.

ja sen lisäksi heräteltävä lapsen nukkuvaa omatuntoa. Keinoja on monia.

Jos tuo on sinun käsityksesi elämästä jonkun KANSSA.

Elän mieheni KANSSA, joka on aikuinen ja joka voi tehdä itsenäisesti päätöksiä, mutta lapsesta olen VASTUUSSA ja siksi hänen pitää tehdä mitä käsken. En vaadi mitään kovin erikoista. Huoneen siivous jotenkun edes kerran viikossa, omat vaatteet pois pitkin lattioita, läksyt, jne. Vuosikausia olen tehnyt näitä asioita lapsen KANSSA ja pikkuhiljaa alan vaatimaan, että tekisi jotain jo itsekin, edes silloin kun niistä muistutetaan.

lyönyt myös hanskat tiskiin ja sanonut, että jos et sä viitsi, niin en minäkään. Netin toki sammutan ja pleikan ohjaimet saatan takavarikoida, mutta muuten olen antanut illan muhia itsekseen. Meidän 12 v on vielä kuitenkin niin lapsi, että alkaa kaivata aikuisen huolenpitoa aika nopeaan ja tottelee taas jonkin aikaa vähän vähemmällä nalkutuksella. Eikä se oikeasti halua jättää läksyjä tekemättä tai valvoa yksin kahteentoista, tuo on vielä lähinnä kärttyilyä. Siksi siis voin toimia näin - jos teillä oikeasti ei sitten tapahdu mitään moneen päivään, niin ei kai auta muu kuin vakava keskustelu ja oikeesti kaikki kiva pois.

joka tapauksessa, antaisin neuvoksi, että netti ja pleikka on monesti kaiken pahan alku ja juuri. Heittäkää sillä pleikalla oikeasti vesilintua. Lastenkasvatus sujuu paljon paremmin kun sellaista addiktiohärpäkettä ei kodissa ole ollenkaan.

nimim. Kokemusta on

Miksi ette muuten istu lapsen huoneessa, lapsen vieressä tekemässä lapsen kanssa läksyjä, jos lapsi ei niitä omatoimisesti ala tekemään?

Jos tuo on sinun käsityksesi elämästä jonkun KANSSA.

Elän mieheni KANSSA, joka on aikuinen ja joka voi tehdä itsenäisesti päätöksiä, mutta lapsesta olen VASTUUSSA ja siksi hänen pitää tehdä mitä käsken. En vaadi mitään kovin erikoista. Huoneen siivous jotenkun edes kerran viikossa, omat vaatteet pois pitkin lattioita, läksyt, jne. Vuosikausia olen tehnyt näitä asioita lapsen KANSSA ja pikkuhiljaa alan vaatimaan, että tekisi jotain jo itsekin, edes silloin kun niistä muistutetaan.

älä odota häneltä vielä aikuisen oma-aloitteisuutta. Siihen voit kannustaa, mutta ellei se vielä onnistu, siivoa hänen kanssaan tai ainakin ole koko ajan läsnä vahtimassa, että lapsi siivoaa.

ei muuten onnistu.

Pelikieltoakin olen antanut. Ja jäähyllä istuttanut.

kun täällä on näitä suoraan sanottuna persreikiä vastailemassa joka asiaan. Alkaa se naama nutturalla narina että "sä oot huono äiti, kato peiliin, ei susta oo siihen, sä et osaa, et olis hankkinu lapsia jne." Ja kun kaikki normaalijärkiset meistä tajuaa, että näillä parilla muijalla ei ole kaikki muumit laaksossa, niin ei jaksais aina tuota samaa lukea...



Mutta asiaan: tottahan on, että 12-vuotiaan ja isommankin pitäisi kyllä vanhempiaan totella, niin kauan kuin sama kämppä kelpaa. Oli sitten kyse roskien viennistä, huoneen siivoamisesta tai nukkumaan menosta, ja näistä asioista ei kuulu sen kummempin palkita, koska ne vain ovat asioita, jotka on tehtävä. Oletko pohtinut, olisiko jokin sellainen rangaistus, mikä oikeasti tepsii? Ehkä se, ettei saa sillä viikolla tavata kavereita, katsoa tv:tä, käyttää tietokonetta tai otetaan puhelin pois vaikka kolmeksi päiväksi? Tehoaisiko?



Sitten kun löydät keinon, keskustelet lapsen kanssa asiasta, ja sanot, että tietyt tehtävät ja rutiinit on tehtävä, tai muutoin esim. otat puhelimen niskoittelusta pois, ja palautat x päivän kuluttua. Vaikka lapsi sanoisi "ihan sama", niin et provosoidu, vaan olet ihan hissukseen, sillä olet jo kantasi ilmoittanut. Sitten vain pidät siitä kiinni. Väitänpä, että parin kolmen kerran asia ei ole enää ihan sama, vaan jotain alkaa tapahtua.



Hyvä se on nyt vääntää, sillä ei se tässä lähivuosina helpommaksi ole muuttumassa... luultavasti.

Meillä lapsi on kaiket illat kotona, ei siis kavereillaan. Pleikkaria meillä ei ole, netissä pelaa goSupermodelia jonkun verran. Mutta tyttö lukee PALJON ja piirtää. Uppoutuisi vain niihn tuntikausiksi. Ihan mielelläni teen hänen kanssaan läksyjä, kuulustelen kokokeisiin jne. autan ja neuvon piirtämisessä, askarrellaan yhdessä, opetellaan kameran käyttöä ja kuvien editointia, käydään yhdessä hevostallilla ja toisen harrastuksen kisamatkoilla. Tuntikausia ehtii autossa jutella.

Mutta murrosikä painaa päälle ja rankasti, kai se on sitä kapinaa. En tietä edes miten rankaisisin. Kirjat pois? Kynät pois?

mutta maailmassa on muitakin tottelemattomia 12-vuotiaita. Ja samoin kuin ap, olen istunut monta vuotta lapsen vieressä tekemässä läksyjä, käskenyt, kannustanut ja opettanut. Vielä vuosi sitten olisin varmaan jaellut minäkin noita "valvo että lapsi tottelee ja ohjaa kädestä" -neuvoja, mutta murkku-ikäisen kanssa elämä on välillä vähän mutkikkaampaa. Mun lapsi on 7:lla ja yläasteen alku ei todellakaan ole sujunut kuin Strömssössä, mutta tilanne on kyllä edelleen hallinnassa. Pleikkaa ja nettiä en lähde kieltämään kokonaan, minusta ne on nykyaikaa ja jos peliajat pysyy hallinnassa, ei niistä pysyvää haittaakaan ole mutta plajon huvia j hyötyökin sosiaalisesti.

lyönyt myös hanskat tiskiin ja sanonut, että jos et sä viitsi, niin en minäkään. Netin toki sammutan ja pleikan ohjaimet saatan takavarikoida, mutta muuten olen antanut illan muhia itsekseen. Meidän 12 v on vielä kuitenkin niin lapsi, että alkaa kaivata aikuisen huolenpitoa aika nopeaan ja tottelee taas jonkin aikaa vähän vähemmällä nalkutuksella. Eikä se oikeasti halua jättää läksyjä tekemättä tai valvoa yksin kahteentoista, tuo on vielä lähinnä kärttyilyä. Siksi siis voin toimia näin - jos teillä oikeasti ei sitten tapahdu mitään moneen päivään, niin ei kai auta muu kuin vakava keskustelu ja oikeesti kaikki kiva pois.

joka tapauksessa, antaisin neuvoksi, että netti ja pleikka on monesti kaiken pahan alku ja juuri. Heittäkää sillä pleikalla oikeasti vesilintua. Lastenkasvatus sujuu paljon paremmin kun sellaista addiktiohärpäkettä ei kodissa ole ollenkaan.

nimim. Kokemusta on

Miksi ette muuten istu lapsen huoneessa, lapsen vieressä tekemässä lapsen kanssa läksyjä, jos lapsi ei niitä omatoimisesti ala tekemään?