nainen! jos sinua on joskus pahoinpidelty suhteessa, ja jäit suhteeseen. miten selvisit?
vai selvisitkö ollenkaan? Minkä takia jäit suhteeseen?miten sinua kohdeltiin? Itselläni on tilanne että jäin suhteeseen, en vaan pääse ollenkaan ahdistuksesta eroon, minkä mies aiheutti ja pelkään etten ikinä pääsekkään, eikä varmaan kuuluisikaan päästä asian yli..
Kommentit (6)
Asiat jäi selvittämättä, mutta jatkettiin (lapsi oli jo tullut). Minulle jäi pelko miestä kohtaan, yritin olla ärsyttämättä, myötäilin ja kuljin munankuorilla vuosia. Nyt on selvää minullekin ettei tuollainen ole elämää, se kuluttaa ja tekee ihmisestä robotin. Masennuin, mutta hankin apua ja sen avulla osasin lopulta lähteä.
vasta vähän aikaa. Mies on todella pahoillaan ja sekaisin itsekkin. Ollaan puhuttu ja olen kertonut kuinka kamala olo mulla on. Mistä sitä apua voi hakea ja mitä apua?
suhteessa pahoinpitelyn jälkeen? Ja mitä mies teki sinulle? Itselläni on ollut masennus 4 vuotta. Ja juuri tänä syksynä lopetin terapian ja pääsin jaloilleni, mutta nyt on taas samanlainen olo kun 4 vuotta sitten. Pelkään että masennus uusii..
niin yhdessä oli oltu 9v kun lapsi syntyi. Lapsi oli 3v kun tuli tämä eka tilanne. Tai siis "eihän se ollut pahoinpitely" kun en nyrkistä saanut. Mies kaatoi tuolini mitään selittämättä heti aamulla sangystä noustuaan, tallasi rintakehäni päälle ja hieraisi jalallaan. Kun pääsin ylös ja tein lähtöä lapsen kanssa, kaatoi sängylle ja kuristi. Onneksi oli sukulaisnen paikalla, joka heräsi meteliin ja pääsin pois miehen otteesta.
Viikon olimme poissa kotoa. Kuitenkaan ei asiaa selvitetty, vaan lakaistiin maton alle. Anteeksipyyntöä ei kuulunut, vaan selittelyjä, niin kun sä teit niin ja näin...
Masentunut tajusin olevani vasta yli 20 vuoden yhdessäolon jälkeen. Mutta kun sain lääkkeet ja keskusteluapua, selvisi että miehen käytös on kaukana normaalista. Vuosi siitä ja lähdin.
isä on (ollut) väkivaltainen. Avomieheni kuulemma on pienenä katsellut vierestä, kuinka isä potkii maassa makaavaa äitiä päähän, ryyppää, lyö ym. Kerran kertoi tapauksesta, jolloin äiti juoksi alasti talvella ulos karkuun. En ole varma, oliko äitikin jossain määrin väkivaltainen. Avomieheni isä on lyönyt myös häntä (vielä teini-ikäisenäkin), muista lapsista en tiedä.
Joka tapauksessa mieheni vanhemmat ovat edelleen yhdessä. Isä ei ilmeisesti enää juo, tai juo huomattavasti vähemmän kuin ennen. Viimeiset viitisen vuotta heillä on kuulemmat mennyt hyvin, ovat saaneet asuttua samassa asunnossa (ennen muuttivat jatkuvast, mieheni on asunut ehkä max vuoden kerrallaan yhdessä asunnossa pienenä), isä käy töissä eikä väkivaltaa enää ole.
En tiedä mikä on saanut äidin jäämään suhteeseen. Heillä on 5 lasta, se varmaan vaikutti asiaan. Se tosin ihmetyttää, etteivät sossut tai kukaan muukaan tehnyt mitään lapsien auttamiseksi (asuivat monesti myös jossain turvakodissa, kun oli asunto mennyt alta). Yksi lapsi otettiin huostaan vauvana, muiden katsottiin ilmeisesti pärjäävän tuollaisessa kodissa. Sairasta menoa.
Miten te esim olette asian käsitelleet? Onko asiasta puhuttu kunnolla, haettu ammattiapua? Miten mies suhtautuu tekoonsa?
Ihan turha odottaa, että asiat menis itsekseen ohi, ei ne mene. Apua pitää ja saa hakea. Ja sun kannattaa tehdä se joka tapauksessa, kun kerran sulle on tuollainen taakka jäänyt, vaikak siis miehestä eroaisitkin.