Lue keskustelun säännöt.
Ei sitten tule enää vauvoja tähän taloon...
04.12.2011 |
Meillä on yksi lapsi, vahinko, suoraan sanoen. Itse olin kyllä jo pitkään halunnut lasta, mutta tarkoitus ei ollut raskautua, siksi minulla olikin ehkäisyrengas ja miehen kanssa käytettiin kondomia, paitsi tuon yhden kerran. Luulin tosiaan että se rengas toimii, mutta ei ilmeisesti.
No kuitenkin. Lapsi on nyt 3-vuotias, ja olen jonkin aikaa miettinyt että haluaisin toisen lapsen. Puhuin miehen kanssa asiasta, ja hän ilmaisi hyvinkin selvästi ettei enää halua lisää lapsia. Tai no, hän sanoi että "eihän sitä tiedä sitten joskus", mutta tuo lause nyt on vähän yhtä tyhjän kanssa. Mies on sellainen joka sanoo ehkä, kun ei halua suoraan sanoa ei.
On vähän tyhjä olo. Itse olen vielä nuori, 26, joten jaksamisesta ei itselläni ole kiinni. Mies on 32, joten ei hänkään mikään äärimmäisen vanha ole.
Tässä nyt on sitten tullut mietittyä että pitäisikö ns. vaihtaa parempaan vai vain niellä tappio ja katkeroitua kun en tule sitä toista lasta ikinä saamaan. Ja itseni tuntien, tiedän että asian hyväksyminen ilman katkeroitumista ei onnistu.
Äsken saatiin riitakin taas aiheesta. Mies sanoi ensin että minun pitäisi ottaa kierukka, mikä siis ei ole minulle sopiva vaihtoehto todella kivuliaiden ja runsaiden kuukautisten takia. Ehkäisykeino on vähän vielä hakusessa, kun en tuohon renkaaseen enää luota.
Kuitenkin. Sanoin sitten miehelle, että mielestäni hänelle pitäisi tehdä vasektomia, kun ei kerta enää lapsia halua. Tokaisin vielä suutuksissani että "vai onko kyse siitä että et halua niitä lapsia minun kanssani"
Jep. Halpamaista ja kaikkea, mutta mies meni hiljaiseksi.
Ollaan kuitenkin naimisissa, ja nyt sitten olen miettinyt että osuiko tuo lause oikeaan sitten..
Tuo riita saadaan selvitetyksi kunhan mies tulee salilta, ja ehkä hän saa sanottua oikean asenteensa tuohon lapsiasiaankin, vaikkakin tiedän sen jo. On tässä kuitenkin sen verran pitkään yhdessä oltu että tunnen miehen.
Kiitos jos luit, ei tarvitse kommentoida, kunhan vain purin pahaa mieltäni.
Kommentit (18)
Eli varmaan siksi ei halua vasektomiaan mennä. Saattaa vielä se toinen elämän nainen astella kohdalle ja haluaakin lapsen vaikka 40-50 vuotiaana.
Jos sulla on runsaat ja kivuliaat kuukautiset, niin sittenhän sulle on hormonikierukka ihan omiaan. Sillähän niitä just hoidetaan.
Olette ihanne iässä saamaan lisää lapsia, mutta hanakala tilanne jos toinen on ehdoton ei kannalla.
Itse odotan onnellisena kevätvauvaa. Huomenna rakenneultra :) Tämä on viides ja varmasti viimeinen. Ikä jo alkaa painaa päälle. Mutta vielä tämän kerran vauvan tuoksua ja tuhinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuodot ovat siis nin vähäisiä että pärjää pikkuhousunsuojalla.
kertakaikkiaan voi ymmärtää että miten ihminen perustaa perheen ja solmii avioliiton jos ei keskustella näitä asioita jo valmiiksi.
Itse ilmottaisin kylmästi että se on sitten tässä jos minun mieheni moista mieltä olisi, mutta asia onkin käyty läpi jo seurusteluaikana.
Eli varmaan siksi ei halua vasektomiaan mennä. Saattaa vielä se toinen elämän nainen astella kohdalle ja haluaakin lapsen vaikka 40-50 vuotiaana.
Jos sulla on runsaat ja kivuliaat kuukautiset, niin sittenhän sulle on hormonikierukka ihan omiaan. Sillähän niitä just hoidetaan.
Olette ihanne iässä saamaan lisää lapsia, mutta hanakala tilanne jos toinen on ehdoton ei kannalla.
Itse odotan onnellisena kevätvauvaa. Huomenna rakenneultra :) Tämä on viides ja varmasti viimeinen. Ikä jo alkaa painaa päälle. Mutta vielä tämän kerran vauvan tuoksua ja tuhinaa.
Kun ei tarvitse miettiä sitä että se hedelmällinen aika loppuu jossain vaiheessa.
Mulle sanottiin neuvolassa ettei se hormonikierukkakaan sovi. Juurikin siksi että on runsaat ja kivuliaat kuukautiset? Se gyne oli vanhempi nainen, joten en sitten tiedä että sekoittiko hän nuo keskenään vai mikä oli.
Mies tuli käymään kotona äsken suihkussa ja kysyi että olisiko se minulle maailmanloppu jos hän ei enää lapsia haluaisikaan. Sanoin että en minä sitä helpolla niele, mutta en ala mitenkään salaa niitä hommaamaan tai muuta vastaavaa.
Mies sanoi että aikoo vielä miettiä asiaa, jos se kerta minulle on tärkeää.
Jotenkin vain tiedän että se miettiminen tulee kestämään ja kestämään ja hän toivoo että unohtaisin koko asian.
Mies on vähän sellainen että ei haluaisi satuttaa ketään, eikä välttämättä siksi halua sanoa suoraan ajatuksiaan.
Tiedän vain että miehen mieli ei muutu tuosta.
ap
kertakaikkiaan voi ymmärtää että miten ihminen perustaa perheen ja solmii avioliiton jos ei keskustella näitä asioita jo valmiiksi.
Itse ilmottaisin kylmästi että se on sitten tässä jos minun mieheni moista mieltä olisi, mutta asia onkin käyty läpi jo seurusteluaikana.
Ja sen verran tuosta puhuttiin joskus kun mentiin kihloihin, että minä en tiennyt että haluanko lapsia ja mies sanoi että aika näyttää.
Olen aina elänyt tunnepohjalla ja luulempa että en nyt lapsesta haaveilisi jos esikoinen ei olisi maailmaan tullut. Me kaikki emme katsos tosiaan suunnittele elämää valmiiksi.
Sitäpaitsi, lasten lukumäärä on kuitenkin asia, josta päättävät molemmat. Mieltä on myös oikeus muuttaa. Esikoinen kun sattui vielä olemaan koliikkivauva, huonouninen ja allerginen monelle asialle, joten vauva/taaperoaika ei ole ollut helppoa.
En minä tosissani halua miestäni, jota tosissani rakastan, sen takia jättää että yhdessä asiassa mielemme eivät kohtaa. Asiaa toki mietin, kuten kerroin, mutta loppujen lopuksi en tämän asian takia miestäni jättäisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erittäin kallis kokeilu 165€.En itse olisi sitä tahtonut puhuivat ympäri sen helppoudesta ja halpuudesta,kun menin uusimaan reseptiä pillereille.Kaikille se ei todellakaan sovi aivan hirveä vekotin jumalattomat tuskat ja kallis koska ei käynyt.Kohdun muoto ja paikka on sellainen että se ei sovi mulle.Niillehän se on hyvä ja helppo kelle se sopii.
Mutta sen jälkeen se on toiminut kuin unelma. Minulla oli erittäin runsaat kuukautiset ja lääkäri kirjoitti sen minulle hoidoksi. Ekaksi oli kipuja ja vuotoa, mutta alku aina hankala. Nyt siitä on jo 7 v ja toinen kierukka menosa. Upea juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuoden pidin,
lähti tukka päästä, menkat epäsäännölliset
Joka tapauksessa joku, jonka vaikutus kestää pidempään..
Mies sitten aamulla sanoi että hänen puolestaan lapset ovat tässä.
Ajattelin tänään kerätä kaiken vauva aiheisen pois kaapeista lojumasta, turhaan niitä sitten säilyttää, kun ei kerta enää lapsia meille tule.
Mies saa kyllä sitten jossain vaiheessa mennä vasektomiaan. Minun puolestani ainakin. Hänhän tässä on se, joka niitä lapsia ei enää halua.
Ajattelin vain tulla kertomaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kierukka on hyvä, Mirena, varsinkin jos on runsaat kuukautiset. ne voi vähentyä tai jäädä pois. mulla oli runsaat ja kipusat mutta nyt mirenan kanssa normaalit ja kivuttomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin yrittäisin miehelle sanoa asiaa siltäkin kannalta,mettä lapsella on hyvä olla sisaruksia. Onko miehesi ainut lapsi, tai etäiset välit sisaruksiin? Minulle sisarukset on tärkeitä, ihan eri asia kuin ystävät, vaikka on nekin läheisiä.
Ja kaksi lasta menee miltei siinä samassa kuin yksikin. Mutta toisaalta sä olet vielä nuori, voi hyvin myöhemminkin saada vielä vauvoja!
Minusta nainen voi ihan hyvin vähän painostaa miestä tuossa asiassa, jos on tarkoitus olla loppuelämä yhdessä ja suhde voi hyvin.... Kyllä rakkaus lapseen on usein suurempi kuin mukavuudenhalu,mkunnvaan saa ensin miehen siihen taivuteltua.
Sitä vaan, että tuollainen "kukin pohtii tahollaan ja ilmoittaa lopputuloksen" ei oikeastaan ole keskustelua. Jos sinä vain ilmoitat, että haluat toisen lapsen ja mies ilmoittaa, ettei halua enempää, ette tuolla keskustelulla hirveästi toisianne ymmärrä.
Minusta olisi reilua, rakentavaa ja muutenkin parisuhteelle parasta, jos oikeasti juttelisitte tuosta lapsiasiasta. Molemmat saisivat kertoa, mitä asiasta oikeasti ajattelevat. Nythän et ilmeisesti tiedä, miksi miehesi ei halua lisää lapsia. Jäikö raskaudesta tai synnytyksestä huono mieli, sulkiko vauva-aika hänet pois sinun luotasi, tunteeko hän itsensä ulkopuoliseksi perheessänne, kokeeko hän olevansa tärkeä, onko hänellä rahahuolia, jäikö yövalvomisista paskan maku suuhun, vai mikä oikein painaa. Jotain perusteitahan pitää tuolle päätökselle olla ja ennen kuin te molemmat ne kuulette ääneen sanottuina, on vaarana, että jatkatte vain riitelyn polulla. Sama juttu sinun kohdallasi, myös sinun pitäisi voida kertoa, miksi toinen lapsi olisi merkittävä asia, miksi nyt olisi mielestäsi hyvä väli yrittämiselle ja miltä sinusta tuntuu, jos sovittekin että lapsiluku jää yhteen.
Tarvitsette ihan rauhallista keskustelua, ei riitelyä. Sovitte, että nyt on molemmilla oikeus sanoa asiat siltä miten tuntuu, eikä toisen ole syytä vetää hernettä nokkaan. Siis jos vaikka se mies haluaa sanoa, että "vauvan tultua sinulla ei ole enää ollut aikaa minulle, niin siitä ei saa suuttua, vaan asia pitää ottaa vastaan ja miettiä yhdessä, mikä tilanne onkaan. Jos ette kahdestaan osaa jutella, niin menkää ammattilaisen luo purkamaan juttua. Muuten voi käydä ihan turhaan niin, että jatkatte riitelyä ja lopulta jompi kumpi pakkaa kamansa ja häipyy kuvioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tainnut käydä niin, että mokasitte tuon ensimmäisen lapsen kanssa. Ei taida miehesi oikein pitää tuosta kolmivuotiaastakaan, niin kauhistuttaahan sitä ajatus että tulee lisää "ikävyyksiä" pilaamaan sen elämää. Eihän tuolle muuta voi kuin vaihtaa miestä, tai antaa lapset adoptioon ja lopettaa moisista puhuminen.
Meillä oli aivan vastaava tilanne, sillä erolla, että halusin kolmannen. Mies oli jyrkästi vastaan. Riideltiin ja mökötettiin asiasta. Sitten kirjoitin hänelle kirjeen jossa kerroin kaiken mitä ajattelen ja mitä hyvääkin se kolmas lapsi toisi. En saanut vastausta kirjeeseen. Kirjoitin toisen, enkä saanut vastausta edelleenkään. Sitten kerran sanoin, että nyt minulla on ovulaatio tulossa, että pitäis saada siementä sisään ;) Mies tuli ja vei minun makuuhuoneen puolelle ja antoi siementä ;) Siitä lähtein hän on ollut innolla projektissa mukana! Ostelee minulle raskauden ajan vitamiineja ym ym :D Vielä ei ole tärppi käynyt, mutta ei tässä ole vielä yritettykään kuin kuukausi.
Ehkä sinullakin on vielä toivoa?
Nyt molemmilla on kanta ja se vain ilmoitetaan toiselle ja toinen myöntyy toisen tahtoon. Tässä tapauksessa sinä hänen tahtoonsa ilmeisesti.
Olisi hyvä keskustella, jollei naamatusten suju, niin vaikka kirjoittamalla, jos se onnistuu helpommin, että mitä se lapsi merkitsisi kummallekin tai mitä se merkitsisi ettei lasta enää tulisi. Olisi myös hyvä jutella miten ajattelette asian jo olemassa olevan lapsenne kannalta?
Mikä miestäsi häiritsee ajatuksessa toisesta lapsesta? Pikkuvauva-aikako? Raha? Ajankäyttö? Mikä? Olisiko näitä asioita suhteutettavissa, järjesteltävissä hänen kannaltaan paremmin?
Mitä sinulle merkitsee jos tässä ovat lapsenne? Katkeroidutko vähän ennen vaihdevuosi-ikää? Miten suhtaudut jos juuri hedelmällisen iän ohittaneena miehesi vaihtaa nuorempaan ja tekee hänen kanssaan lisää lapsia, ajatteletko että tämän kun olisit tietänyt, olisit itse vaihtanut aikanaan? Pohtikaa molemmat monilta tahoilta ja kertokaa toisillenne ajatuksistanne. Miten huomioitte toistenne ajatukset ja tunteet? Onko se molemminpuolista? Pyrkiikö toinen sanelemaan? Onko parisuhteessanne kommunikoinnin kanssa kaikki ok? Onko muuten? Eli kunnon inventaario kehiin nyt kun vielä on ikää ja aikaa tehdä ratkaisuja mihin vaan suuntaan. Älkää silti riidelkö, vaan suhtautukaa niin että tämä on yhteinen savotta selvittää asiasta mahdollisimman monipuolinen kokonaiskuva ja sen pohjalta sitten yhdessä miettiä järkevin suunta jatkon kannalta. Ja voihan tämän inventaarion tehdä nyt ja jättää näkökulmat muhimaan ja palata esim. puolen vuoden päästä päätöksen äärelle ja miettiä onko tuntemukset samat vai muuttuneet.
Ollaan me ihan keskusteltu asiasta, se ei siis jäänyt miksikään ilmoitusluontoiseksi asiaksi kummankaan puolelta.
Kuten aloitin, esikoinen oli "vahinko", tulin siis raskaaksi renkaasta huolimatta. Joku kysyi olisiko pillerit hyvät, niin vastaus on että on kokeiltu, ja ei ole hyvät minulle. Ehkä eniten vaikuttaa se, että olen huono muistamaan sen pillerin ottamisen, sama pätee mihin tahansa lääkitykseen, unohdan antibiootit ja muutkin helposti.
Toki tuo esikoisen maailmaan tuleminen oli miehelle järkytys, mutta ihan aidosti hän pitää lapsestaan. Hän osallistuu paljon lapsen elämään, hellii, ostaa leluja ja on todella innoissaan kun lapsi on oppinut jotain uutta.
Mies myös sanoi, kun puhuimme tuosta toisesta lapsesta, että esikoisen olemassa olo on ollut parasta hänen elämässään.
Tokihan lapsen kanssa on ollut omat ongelmansa, allergiat ja muut, mutta nyt nekin ovat helpottaneet. Silloin kun lapsi huusi koliikkiaan yöllä, minä kantelin häntä talon toisessa päässä, että mies saisi nukuttua. Välillä tuntui että mies ei mitään koliikkia ole huomannutkaan.
Rahatilanne meillä ei ole huono. Mies on hyväpalkkaisessa työssä ja minä teen täällä kotona töitä. Säästöjäkin on tarpeeksi, sen kuuluisan pahan päivän varalle.
Hänen työpaikallaan myös menee hyvin, eikä siltä puolelta pitäisi stressiä olla.
Lapsen vauva-ajasta en sinällään muista hyvin mitään. Olin aika horteessa sen valvomisen takia, mutta miehen otin kyllä tuolloin huomioon. Hän oikeastaan näki siitä ajasta vain ne hyvät puolet. Hän sanoikin että hyvällä hän sitä vauva-aikaa muistelee.
Miehellä on sisaruksia, ei ole siis ainoa lapsi, ja hänellä on läheiset välit heihin.
Olen kertonut omalta puoleltani sen mitä toinen lapsi minulle merkitsisi sekä sen, kuinka paljon sitä toista lasta toivoisin. Ja mies myönsikin että on hän sen huomioinut kuinka katson vauvoja, tai miten kaiholla muistan aikaa kun esikoinen oli vauva.
Mies myönsi että hänellä ei tällä hetkellä olisi voimia toiseen lapseen. Hän sanoi että hän haluaa nyt nauttia siitä että elämämme ei pyöri pelkästään lasten ympärillä, onhan se toki totta että yhdelle lapselle on helpompaa löytää hoitaja kuin kahdelle, joista toinen olisi merkittävästi nuorempi.
Minulla ei ole tällä paikkakunnalla sukulaisia, tai oikeastaan kavereitakaan, joihin turvautua, ainoastaan MLL:n lastenhoitajat ovat minulle lähiapua.
Mies myös ajatteli sitä että nyt meillä on tarpeeksi tilaa, jos toinen lapsi tulisi, meidän pitäisi muuttaa isompaan taloon, sekä hommata toinen auto. Tuolta osin siis on rahastakin kiinni, tai ehkä enemmän siitä mukavuudesta, että nyt mahdumme yhteen autoon ja kotona on tilaa myös työhuoneelle, eli paikalle mihin voi välillä mennä rauhoittumaan.
En tiedä. Itse olen nyt sitä mieltä että jos ei nyt niin sitten ei enää yritetä, ja tuon sanoin miehellekin. Olisin itse halunnut olla alle 30 kun lapsiluku olisi täynnä, mutta no, kaikkea ei voi saada.
En tiedä tuosta katkeroitumisesta vielä täysin. Tällä hetkellä en halua olla yhteyksissä siskooni tai yhteen tuttuuni, jotka siis molemmat odottavat nyt toista lastaan. Tuntuu jotenkin epäreilulta (olen sanonut tämän miehellekin) että heillä toiveet täyttyvät, mutta minulla ei.
Typerää, itsekeskeistä ja pikkusieluista, tiedän.
Ehkä joku päivä tähän sopeudun ja näen asian hyvätkin puolet, mutta nyt sattuu vain niin vietävästi.
Ja kyllä, sanoin tämän miehelle. Enkä minä häntä tosiaankaan tämän takia jätä. Meillä on elämä muuten toiminut hyvin yhteen, tämä on oikeastaan ensimäinen isompi juttu välillämme.
Tästäkin selvitään, ajan kanssa.
ap
tämä lapsi riittää ja yhtään enempää en ikinä enää halua olisin huolissani....kyllähän monen mieli silti muuttuu ja mielestäni miehesi ei noin suoraan ole kantaansa sanonut.
Kai teidän pitäisi vakavasti sitten keskeustella jo koko avioliittonne jatkosta, jos itse haluat vielä lapsen ja miehesi kerta kaikkiaan ei.