Lue keskustelun säännöt.
Millä perusteella päätitte lapsiluvun?? Syitä?
02.12.2011 |
Mulla on ollut aina päässä ihannekuva, jossa meillä on kolme lasta.
Nyt niitä on kaksi ja ajatus siitä kolmannesta ei jätä rauhaan, koska mulla on ollut siitä joku pinttymä.
Mutta vauva ON todella työläs, uhmaikäinenkin, ja meillä on jo tosi helppoa kun lapset on 4 ja 6v, verrattuna vauva-aikaan.
Ajatus raskaudesta on myös muuta kuin "ihanaa"... synnytys ajatuksena kauhistuttaa, se kipu kun on jotain ihan hirveää.
Nyt pääsee jo paremmin omiin menoihin...
Taitaa siis olla sopiva lapsiluku meillä pienempi kuin ennen haaveilin. Tuo "pinttymä" kolmesta lapsesta ei vaan jätä rauhaan.
Kommentit (29)
Meille on tulossa toinen yhteinen lapsi joka on jo puolisoni seitsemäs. Siihen saa jäädä vauvat meidän perheessä :D Tykkään kovasti, että on iso perhe (vaikkakin "osa-aikainen" koko kokoonpanolla), itselläni on vain yksi sisarus, joka on liki 6 vuotta vanhempi. Ei olla koskaan oltu oikein läheisiä. Näistä meidän lapsista ensi vuonna 4 on koulu-ikäisiä (ala-asteella), pienemmät on 4- ja 2-vuotiaat + tuleva vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin ehdottomasti että lapsellani on sisaruksia. Myös kolmelapsisesta perheestä oleva mieheni oli samaa mieltä. Jotenkin vain mietimme että kolme olisi parempi määrä kuin kaksi, ja siihen päädyimme :)
Sittemmin olemme eronneet ja uuden miesystävän kanssa lastenhankinta tullee jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Nyt tunnen että vauva- ja pikkulapsiarkea voisi taas jaksaakin, sillä kuopukseni on nyt 4v, ja uuden vauvan aika on aikaisintaan parin vuoden päästä. Kolme lasta putkeen (parin vuoden ikäerolla) oli sen verran raskasta, että enempää ei minun voimavaroillani olisi jaksanut. Jos aloitan "uuden kierroksen", niin isommista on paljon apua (vaikka seurustelevat vauvan kanssa kun käyn suihkussa), ja uskon heidänkin nauttivan vauvasta perheessä (hoivaviettisiä tyttöjä kun ovat).
jossa kaikille on kavereita ja ikinä ei ole tylsää. itse olen kaksilapsisesta perheestä, miehen perheessä oli kolme joista yksi nyt kuollut. nyt meillä on seitsemän pienehköillä ikäeroilla (vanhin 16 nuorin 2) perhe on koossa. Ikinä en ole katunut mutta enempääkään en halua.
Nyt meillä on kolme ja mies haluaisi vielä sen neljännen mutta minua on alkanut hirvittää. Nautin elämästäni paljon nyt, nuorin on pian 4 v ja käyn töissä, harrastuksissa ja matkustelemme paljon. Odotan myös tosi paljon aikaa että saan olla mieheni kanssa enemmän kaksin.
En siis taida enää haluta tähän vauvaa :( Vauva-ajan voisinkin vielä käydä läpi mutta kun se lapsi on lapsi niin monta vuotta eteenpäin. Kaikki lapset on poikia mutta tyttöä en kyllä kaipaa, mielelläni ottaisin yhden pojan lisää, jos siis ylipäätään haluaisin lapsia. Tuntuu vaan ikävältä kieltää mieheltä jotain mitä hän toivoisi.
lapsia on nyt kolme. Virheistä viisastuneena kävin sterilisaatiossakin jo, joka tietysti tuurillani epäonnistui.. :/ hormonikierukka käytössä nyt, kunnes sterilisaatio uusitaan (tai sit mies menee sterilisoitavaksi..) ja toivon ettei tällä systeemillä nyt neljättä lasta sikiäisi. Rahat ei riitä enempään, aikä jaksaminen, ikää alkaa olla jo liikaa (35) ja pitkäaikaissairauskin kontolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kyllä vonkasi niitä koko ajan. 10v miettimisen jälkeen annoin periksi. Ekaa odottaessa mies kysyi "tehdäänkö sitten heti toinen perään?". Vastasin, että kunhan nyt saataisiin edes tämä yksikin elävänä ulos. Ei saatu. Kuoli kohtuun lasketun ajan kynnyksellä.
Sen jälkeen en ollut vuosikausiin oma itseni enkä suunnitellut mitään. Syntyi kolme tyttöä 3½v sisällä ja silloin pistin stopin.
mutta järki pitää pienemmissä lukemissa. Nyt meillä on kaksi lasta. Todennäköisesti joskus saamme vielä kolmannen, mutta siihen on oikeastaan pakko jättää, muuten loppuu talosta tila ja vanhemmilta rahat.
Mutta kai nämä kaksikin riittävät, eli en ala suremaan jos kolmatta ei tulekaan. Saatan kokea haikeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
halusin omilleni paljon sisaruksia. Kolme lasta sain, neljä olisin todella halunnut, mutta mies ei suostunut siihen neljänteen. Vähän jäi kaivelemaan.