Miehestä kuoriutui mammanpoika, plääh.

Ollaan oltu yhdessä 2v 3kk, niistä 5 kk naimisissa. Ollaan molemmat 35+ ja molemmilla toinen avioliitto, meillä on kans molemmilla teini-ikäiset lapset, lapsien ja exien kanssa menee hyvin, kaikki toimii.



Kun tapasimme, mies asui vanhempiensa luona koska oli kahden työn välissä, oli just muuttanut itäisestä suomesta takaisin Hkiin. Siksi en ihmetellyt asiaa.



Muutimme yhteen mun asuntoon, tottakai. Kun meneimme naimisiin hankimme oman asunnon Hkistä.



Koko ajan miehen äiti hääräsi mukana. En osannut epäillä mitään koska miehen kamoista suurin osa oli vanhempien varastoissa ja siksi siellä piti käydä joka viikko hakemassa sitä sun tätä kamaa. En mennyt aina edes mukaan, mut mieheni kävi vanhempiensa kotona ainakin 2-3 kertaa viikossa.

Mutta hänen tavaransahan oli siellä, joten en epäillut yhtään mitään.



Nyt kun olemme asuneet omassa asunnossamme 5kk, ja miehen taravat on täällä - hän ramppaa yhä edelleen äitinsä luona 2-3 kertaa viikossa!!!



Vie yhä edelleen äidille pestäväksi "Ison pyykin" ts. housuja ja paitoja - kun äidillä on isompi pyykkikone.

Äiti tekee ruokaa meille ja laittaa sitä miehen mukaan, eilen tuli helkkarin iso annos siskonmakkarakeittoa.

Äiti käyttää lihaliemikuutioita ja tekee kaiken pakasteperunasuikaleista ja pakastevihanneksista.

Minä käytän luomua ja tuoretavaraa, haluan syödä hyvin, meillä on siihen varaa kun molemmilla on hyväpalkkaiset hommat.



Olen hiljalleen alkanut vaatia, ettei mies aina menisi sinne äitinsä helmoihin, ja pari kertaa onkin jättänyt väliin. Mutta tajusin että mies on sitten käynyt äidin tykönä (äiti on eläkkeellä) luonatunnillaan!!!!



Just nyt tänä aamuna tuli sitten se hitonmoinen tappelu. Minun vanhempani asuvat 650 km päässä ja he ovat tulossa meille jouluksi, haluaisivat olla muutaman pvän koska viimeksi tapasimme häissä.



Tahtovat myös viettää aikaa ainoiden lastenlasten kanssa.



Mutta mies melkein väänsi itkua kun sille selvisi, että emme veitäkään joulua HÄNEN ÄITINSÄ luona, vaan kotona, perhejoulua, omassa uudessa, ihanassa kodissamme.



Kyyneleitä nieleskellen hän siinä änkytti jotakin ettei ole ollut koskaan joulua kotoaan pois ja että äiti pettyy nyt ja äidin joulu romahtaa kun äiti on jo puhunut pitkään miten ihanaksi laittaa jouluna ja miten mennään joulukävelylle aamulla ja kinkunsulatuskävelylle illalla ja mitä kaikkea

muuta.



Minulla katkesi pinna totaalisesti ja huusin että miehen äiti ja isä saavat tulla jouluaattona meille vierailulle, mutta heille emme taatusti mene!



Samaan syssyyn kielsin miestäni myös vetelehtimästä äitinsä nurkissa joka jumalan viikko.



Mies lähti töihin sanomatta mitään. Mut kun katsoin ikkunasta ulos, näin että se puhui puhelimeen. Soitin anopin kännyyn ja se oli varattu - arvelenpa että siellä mammapoika purkaa sydäntään omalle mammaleen.



Nyt kyllä alkaa pikkuhiljaa vituttaan koko aviolitto. Pyörittelin jo tos mielessäni et soittaisin miehen exälle ja kysyisin, oliko tää mammanpoikuus heidän eronsa syy.