Lue keskustelun säännöt.
Iso ikäero, miten matkat, harrastukset, ym?
02.12.2011 |
Meillä on nyt kahdeksanvuotias poika, ja toinen syntyy pian. Kaipaisin kokemuksia miten arki ja juhla sujuu näin isolla ikäerolla. Ensimmäinen on tietysti saanut tähän asti paljon hoitoa ja huomiota, ja en haluaisi että hän kovin paljosta joutuisi luopumaan pikkusisaruksen takia. Mietityttää vain tilanne vaikka kolmen vuoden päästä. Miten kannattaisi vaikka reissata, että molemmat viihtyisivät? Jakaa vanhemmat niin, että isompi pääsee enemmän isoille oleviin paikkoihin ja museoihin, pienempi uimaan tai leikkipuistoon? Entä harrastukset?
Meillä on perheenä ollut tähän asti tosi tiiviit välit, ja en haluaisi että esikoinen tuntee joutuvansa syrjään pikkusisaruksensa takia. Haluaisin auttaa vahvistamaan sisarussuhdetta, mutta ikäero tuntuu niin suurelta, että luulen etteivät lapset lapsuusaikana tee asioita oikein yhdessä. Toivottavasti sitten aikuisena. Kokemuksia, vinkkejä?
Kommentit (4)
Meiltä löytyy ikäero 9v, eikä ole tullut mieleenkään, että se olisi toiselta pois. Näiden kahden rakkaus toisiinsa on ihan toista kuin tappelupukareiden suhde pienellä ikäerolla (jotka nekin toisiaan rakastaa ;) ) Pieni lapsi oppii kyllä nauttimaan isojenkin jutuista, ja toisaalta iso lapsi saa armollista aikaa vaikka tehdä hiekkakakkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isosta ikäerosta välttämättä ole haittaa. Veljeni on minua 12 vuotta vanhempi ja hän hoiti ja viihdytti minua mielellään, kun olin pieni. Tietysti sellaisia jaettavia juttuja voi tulla vähemmän, mutta ei kannata vertailla toisiin perheisiin. Joillain lapsilla on aivan täydellinen ikäero ja silti ovat melkeinpä toistensa vihamiehiä. Minusta kuulostaa hyvältä, että perheenne on tiivis yksikkö, ei isompaa tarvi ajaa maailmalle siksi, että pienempi syntyy :) Minusta muutenkin ihan liikaa ihannoidaan sitä, että LAPSET ovat niin itsenäisiä ja hyvä jos kotona näkeekään. Monissa perheissä on isoja ikäeroja, kun on uusperheitä, ja sellainen mekin olemme. Huvipuistoissa toinen vanhemmista käy isompien kanssa hurlumheilaitteissa ja toinen ihastelee taaperon kanssa ohi vaappuvaa sorsaa :) On rikkaus, että perheessä on eri-ikäisiä ihmisiä. Ennen asuttiin vauvasta vaariin saman katon alla ja nyt joillekin on ongelma, jos lapsilla on esim. peräti viisi vuotta ikäeroa!
Meillä on 14 vuotta.
Teinistä on ollut alusta asti apua lapsenhoidossa - enemmän kuin isästä : /
Lasten suhde on ihana. Rakastavat toisiaan.
Tosin meillä tilanne on se, että esikoinen kiitti minua siitä, että tein hänelle pikkusisaruksen : )
Kun hoidat vauvaa, kerro esikoiselle hänen vauvajuttujaan. Juu näin sinäkin söit, heh - olette tässä ihan erilaisia jne. Ota hänet alusta asti mukaan ja teet samalla aikamatkan kahdeksan vuoden taakse.
Matkat ja harrastukset etc. ratkeavat ajan myötä. Älä niistä stressaa vielä.
Huomaat kohta, että ei se kahdeksan vuotta ole liian pitkä aikaväli mihinkään.
Kohta aikuinen esikoiseni konttailee edelleen ja hassuttelee 3-vuotiaan kanssa. (heillä on omat yhteiset hauskuutensa).
Nauti lapsistasi. Ole onnellinen, että sinulla on heidät JA ENNEN KAIKKEA heillä on TOISENSA!
että syntyy pikkusisarus. Vauvan täytyy saada olla keskipiste. Ei ole edes hyväksi noin isolle, että hän on koko ajan huomion kohteena. Kohtuulliset pettymykset ja odottamaan joutuminen ja joustaminen kasvattavat lasta ja niiden tilanteiden välttäminen vauvan kustannuksella on tarpeetonta. Kolmen vuoden päästä poika on jo 11-vuotias ja saattaa olla jo aika itsenäinen, kulkea esim itse bussilla harrastuksiinsa jne. ja viettää aikaa enemmän kavereiden kuin vanhempien kanssa.