Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidiksi oman äidin kuoleman jälkeen. Onko muita?
02.12.2011 |
Äitini kuolemasta on jo kymmenen vuotta, mutta ikävä lienee ikuista. Nyt kun olen itse tullut äidiksi, on kaipaus välillä todella kipeää. Haluaisin kovasti jakaa tämän uuden elämänvaiheen äidin kanssa ja saada häneltä tukea omaan äitiyteeni.
Kommentit (16)
Äitin kuoli, kun olin murrosiässä. Selvisin mielestäni asian yli ihan hyvin, kunnes raskauden aikana ja lapsen syntymän jälkeen iski valtava oman äidin kaipaus! En ollut ollenkaan osannut varautua moiseen. Välillä oli ihan kestämätöntä....
Nykyään tuo kaipaus on taas laantunut hieman. Tiedän, että oma äitini olisi aivan haltioissaan noista kahdesta upeasta teinistäni ja lapsilla olisi aivan ihana mummi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain ensimmäisen lapsen kun äitini kuolemasta oli kulunut 4 vuotta. Vauva-aikana ikävä oli kamala, olisi niin toivonut äidin olevan elossa. Itsellä oli myös kova menettämisen pelko lasta kohtaan, vähän väliä piti tarkistaa että vauva on kunnossa ja hengittää. Asian kanssa on oppinut elämään, lapset on nyt koulussa. Ikävä on edelleen, mutta se on osa elämää. Surettaa etteivät lapset tunne mummiaan tai mummi lapsia, koska olisi varmasti heistä intoillut :)
Olen käynyt samaa asiaa läpi kaikkien kolmen lasteni syntymän aikoihin, eri kehitysvaiheissa ja varsinkin silloin, kun esikoinen alkoi lähestyä murkkuikää. Itse menetin murrosikäisenä äitini ja käyn läpi tätä asiaa kahtena erillisenä prosessina; äidin kaipuuna ja toisaalta pelkona siitä, jos itse kuolen ja minunkin lapseni jäävät ilman äitiä.
kuulla että teitä on muitakin. Olen itse ajatellut olevan hysteerinen kun pelkään että itsekin kuolen ennen aikojani, tämä ei siis ole aivan epätavallista :)
Miten te muut, onko isällänne uutta puolisoa, saako lapsesi kutsua häntä mummoksi?
Mulla ei ole elossa enää ketään mun lapsuuden perheestä, joten lapsellani ei ole mun puolelta lähisukua lainkaan. Itsellä tosi juureton olo. Appivanhemmat on mukavia, mutta ei tietenkään samalla tavalla läheisiä kuin oma perhe. Ja kun katselen miten innoissaan ja "sekaisin" anoppi on ensimmäisestä lapsenlapsestaan, tulee suru siitä, ettei oma äiti ole kokemassa samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulla että teitä on muitakin. Olen itse ajatellut olevan hysteerinen kun pelkään että itsekin kuolen ennen aikojani, tämä ei siis ole aivan epätavallista :) Miten te muut, onko isällänne uutta puolisoa, saako lapsesi kutsua häntä mummoksi?
Minä huomasin tämän pelon tulevan erittäin ahdistavana pintaan siinä vaiheessa, kun esikoiseni lähestyi sitä ikää, missä itse olin äidin kuollessa. Nyt kun esikoinen on jo ohittanut tuon iän, oma olo on helpottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinä siinä ruumiissa roikut? Ja kai sinä olet huolehtinut siitä, että lapsellasi on isä!
Mitä sinä siinä ruumiissa roikut? Ja kai sinä olet huolehtinut siitä, että lapsellasi on isä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettavaa värjötellä jonkun mädänneen ruumiin varjossa tuolla lailla!
Naurettavaa värjötellä jonkun mädänneen ruumiin varjossa tuolla lailla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Idiooteille pitää vastata niiden käsityskyvyn mukaan.
E-li si-nul-le pi-tää sit-ten ta-va-ta: AI-KUIS-TU!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menetin äitini kun olin 10v. Minulla ei ole sisaruksiakaan, ainoastaan isän kanssa ollaan yhtyksissä. Nähdään kylläkin tosi harvoin, koska on paljon välimatkaa. Itsellä on nyt kaksi pientä lasta ja asiat ihan reilassa, mutta kyllähän tuo juurettomuus sapettaa. Kun ei ole ketään keltä kysyä neuvoa, vaan yksin on selvittävä aina kaikesta. Välillä toivoisin että olisi edes sisaruksia, mutta minkäs sille voi kun ei ole.. Juhlapyhät on aina olleet vaikeita, yleensä vietänkin ne töissä tai sitten ihan vaan oman perheen kesken.
pahimmalta tuntuu se, ettei oma tyttäreni koskaan tiedä mitään mun äidistä paitsi sen minkä minä hänelle kerron ja näytän kuvia
Alue: Aihe vapaa
nimesin esikoisen äidin mukaan (päätin se jo äidin kuollessa että jos tyttö tulee). Ja edelleen olisi kivaa jos olisi se oma äiti (vaikka olen yli40v) ja tiedän että olisi ihana mummo.