Lue keskustelun säännöt.
Mä en pääse yli tästä epätasa-arvosta etä- ja lähivanhemman välillä!
01.12.2011 |
Kiukuttaa ahistaa ja stressaa! En vaan pysty hyväksymään sitä, että jompikumpi saa (se joka ekana ehtii!) hylätä perheensä ja sanella milloin suostuu lastaan näkemään. Ei ole oikein!!! Ja olla joustamatta milloinkaan ja kieltäytyä jos ei huvita.
Tarvitsisin ylimääräistä aikaa koulujuttuihin nyt loppuvuodesta, se ei käy eksälle millään. Itse on kyllä muuttamassa viikonloppuja milloin minkäkin syyn vuoksi ja oikeastaan mun on suostuttava jos haluan, että lapsi näkee isäänsä tai että saan vapaa-aikaa.
Eksä saa AINA sairaustapauksissa vedota töihinsä ettei pysty jäämään pois töistä tms eikä voi lapsen lomiakaan tarhasta hoitaa puoliksi. Ei edes hankkia hoitajaa jos ei itse pysty olemaan pois töistä.
Eikä mua helpota edes se, että mies tässä eniten häviää kun lapsi jää etäiseksi, koska se on miehelle ihan sama.
Olen niin täynnä turhautumista ja kiukkua, että tekisi mieli itkeä. Tänään alennuin skitsoamaan oikein kunnolla eksälle kun olen ihan paniikissa tulevien tenttien takia ja sanoin jopa, että ei tartte sitten olla missään yhteytksissä. :(
Ja pliis, en jaksaisi YHTÄÄN sellaista kommenttia, jossa joku vittuilee siitä, miksi piti tehdä lapsi tai ylipäänsä harrastaa seksiä.
Kommentit (13)
Harmi puolestasi. Tosi ikävää, että toinen vanhempi voi vaan häipyä ja jäljelle jäävä joutuu kantamaan kaiken vastuun - toinen voi poimia rusinat pullasta siten kun haluaa. Mutta näin se vaan menee, enemmän lapsesta välittävän vastuulle lapsi lopulta jää - jos itse toimisit samalla tavalla, niin lapsihan päätyisi huostaanotetutksi ja sitä kautta joku muu saisi hoitoonsa lapsen asiat. Eli sikäli kyllä sinullakin on sama mahdollisuus :( Ei kai toista voi pakottaa haluamaan huolehtimaan omasta lapsesta ja silloin on ihan hyväkin, ettei lasta sellaiselle pakoteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuollut ja vanha isä on alkoholisti :(
Oma äiti hiton vanha ja sisarukset burnoutissa töittensä takia. No, ehkä en nuku muutamaan viikkoon ollenkaan ja illat ja päivät katotaan pelkkiä muumeja. (Lapsi on kyllä vielä niin pieni, että ei oikein ees ole kiinnostunu videoista, piirtämisestä tai legoista.)
ap
Miksi mies ei halua nähdä lastaan enempää kuin pakko?
Jaksamista, ei varmaan ole helppoa. Mutta jos tilanne ei muutu ehkä ainoa keino on vain jotenkin hyväksyä tilanne ja lopettaa yrittäminen.
On tosi vaikeaa kuvitella että ex-mieheni yhtäkkiä jättäytyisi lapsen elämästä etäämmälle, lapsi on vähintäänkin yhtä rakas ja tärkeä hänelle.
Meillä ex-mies itse halusi lapsen 50/50 periaatteella eron jälkeen, ja joustoa löytyy vaikka työmatkojeni kohdalla jos ne osuvat minun viikolleni. Ja on pois töistä jos lapsi sairaana vaikka olisikin minun viikkoni. Sumplitaan yhdessä nuo töistä poissaolot. Tilanne on siis hyvä, vanhemmus ja sen velvollisuudet jaetaan tasan erosta huolimatta, erottava tekijä on nyt vain kaksi osoitetta.
Onko teillä kirjallista tapaamissopimusta? Meillä on ihan siihenkin kirjattu, että esim loma-ajat menevät niin että lapsi saa kesällä 8 vkoa tarhasta vapaata. Vuorokesinä saa sitten kumpikin valita ensin loma-aikansa.
Oletko pettynyt lopullisesti kaikkiin miehiin? Entä jos päivä paistaa vielä risukasaankin ja löydät mieleisesi miesystävän, joka vieläpä pitäisi lapsesikin puolia, jakaisi hoitovastuuta jne? Voisit sitten haistatella ex:lle takaisin, että ei niin väliä, vaikka aina suunnitelmiaan muuttaisikin..
Entäs yksinhuoltajille järjestetyt lasten iltahoitopalvelut, esim yhdistysten kautta? Yksinhuoltajilla on enemmän vertaisryhmiäkin, joissa hoidetaan vuoronperään toisten lapsia. Joskus tuntuu, että yh:t ovat enemmän menossa kuin perheelliset. Ainakin minulle, yh:t tyrkyttävät lapsiaan useammin hoitoon, kuin mitä mitä itse käyn kodin ulkopuolella viihteellä;) Ota selvää.
tapaamissopimusta, ollaan pyritty suullisesti sopimaan.
Mies on aika usein matkatöissä, joten viikolla lapsen tapaaminen on mahdotonta (mutta olisi myös mahdollistakin, mies ajaa tästä ohi töihinsä ja aika monta kertaa viikossa käy kuitenkin kotonaan!).
Viikonloput haluaa pitää itsellään vapaana, suurin syy on varmaankin baari ja kaverit (miehellä ikää 36 vuotta...). Siis hänelle tosiaankin riittää se perinteinen kaksi kertaa kuussa (lapsi on vain yhden yön kerrallaan isällään, kun on alta 2 v.) ja sitä enempää ei ilmeisesti vaan huvita.
Mutta, taisi loppua multakin joustaminen tähän, en laita enää tikkua ristiin tapaamisten eteen. Olkoon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäähän sinulla olla sopimus elatusmaksuistakin, kai se sentään on kunnossa?
Meillä on yksityiskohtainen kirjallinen sopimus, mutta se on meille vähän kuin avioehto, sillä ei ole merkitystä kuin silloin jos ei asioista voitaisi sopia yhdessä muuten.
Jaksuja ja tsemppiä opiskeluun kaikesta huolimatta.
Pitäähän sinulla olla sopimus elatusmaksuistakin, kai se sentään on kunnossa?
Meillä on yksityiskohtainen kirjallinen sopimus, mutta se on meille vähän kuin avioehto, sillä ei ole merkitystä kuin silloin jos ei asioista voitaisi sopia yhdessä muuten.
Jaksuja ja tsemppiä opiskeluun kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täysin, mitä tarkoitat saman eläneenä. Enää tosin isä ei ole ollenkaan lapsen elämässä mukana. Mutta onnistuin opiskelemaan (4v) itselleni ammatin. Tenttien aikaan en edes yrittänyt lukea illalla, siitä ei olisi tullut mitään kun itse ja lapsi väsyneinä.
Niinpä luin sitten aamuyöllä, aamusta/aamuyöstä muutenkin tieto jää paremmin päähän (olettaen, että olet laittanut ajoissa nukkumaan). Mun on ihan turha opiskella mitään uutta, silloin koulupäivän ja nykyään työpäivän jälkeen. Väsyneenä ei jaksa keskittyä ja se on yhtä "hauki on kala, hauki on kala" lukemista.
Tsemppiä sinulle! On ihan turha edes odottaa, että etäisä tulisi missään asioissa vastaan. Säästät omia voimavarojasi, kun et edes odota mitään! Eipähän tarvi tuhlata ajatustakaan koko asiaan. Minulla onneksi oma äitini pystyi auttamaan jonkin verran. Isästä ei ollut mihinkään.
Oletko pettynyt lopullisesti kaikkiin miehiin? Entä jos päivä paistaa vielä risukasaankin ja löydät mieleisesi miesystävän, joka vieläpä pitäisi lapsesikin puolia, jakaisi hoitovastuuta jne? Voisit sitten haistatella ex:lle takaisin, että ei niin väliä, vaikka aina suunnitelmiaan muuttaisikin..
Entäs yksinhuoltajille järjestetyt lasten iltahoitopalvelut, esim yhdistysten kautta? Yksinhuoltajilla on enemmän vertaisryhmiäkin, joissa hoidetaan vuoronperään toisten lapsia. Joskus tuntuu, että yh:t ovat enemmän menossa kuin perheelliset. Ainakin minulle, yh:t tyrkyttävät lapsiaan useammin hoitoon, kuin mitä mitä itse käyn kodin ulkopuolella viihteellä;) Ota selvää.
kaikkiin miehiin ja LOPULLISESTI. :P Ei enää ikinä. Olen jo niin tottunut asumaan omissa oloissani, että häiritsisi vaan jos tässä olisi joku muukin.
Toi iltahoitojuttu, kuten tuiperhekin, on siinä mielessä ristiriitainen juttu, että en haluaisi lapsen joutuvan olemaan pois kotoa vieraassa paikassa yhtään enempää kuin on pakko. Tarhapäivät ovat nytkin sen 7-8 tuntia. Isä olisi paras vaihtoehto.
Pitää kohta laittaa lapsi sinne koko viikonlopuksi (suositusikäraja 2 v, kuulemma) ja vaatia kirjallinen tapaamissopimus, johon tulee ainakin noi loma-ajat. Mies saa hoitaa työkuvioinsa miten haluaa. Se ei vaan juuri tähän hätään auta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin on kiukuttanut ja rankasti. Hyvä kun kirjoitit tänne.
Tuossa sinun tapauksessasi on nyt monta eri harmin aihetta, jotka olisi hyvä ensin erotella toisistaan. Nyt ne ovat mielessäsi isona möykkynä, joka harmittaa ihan valtavasti.
1. Sinua harmittaa se, että ex hylkäsi teidät
2. Sinua harmittaa se, että hän päättää milloin tapaa lasta
3. Sinua harmittaa se, että sinä kärsit siitä ettei hän jousta ja sinun opiskelusi eivät etene
4. Sinua harmittaa se, että lapsi kärsii, kun suhde isään jää etäiseksi
Olenko oikeassa noissa neljässä kohdassa?
Faktahan on se, että entinen miehesi ei ole vastuussa sinun opiskeluistasi. Totta kai sinua harmittaa, kun tahtoisit lukea tenttiin ja se ei lapsen kanssa onnistu, mutta se ei ole lapsen isän syy. Hän ei ole lapsensa kanssa sen takia, että sinä voisit opiskella, vaan koska se on hänelle isänä oikeus (tai velvollisuus, jos hän sen niin näkee).
Hänelle kiukutteleminen tenttien takia on aika turhaa (vaikka se varmasti helpottikin mieltäsi, sitä en epäile ;)).
Ja SAMA asia toisinpäin: entisen miehesi työt eivät ole sinun vastuullasi. Jos hän vetoaa töihinsä ja on niiden takia ottamatta lasta luokseen, se tapahtuu ainoastaan, koska sinä sallit sen. Jos miehen asenne on tuo, hän tulee vedättämään sinua niin kauan kuin annat hänen tehdä sen.
Ehdottaisin että teette kirjallisen tapaamissopimuksen, johon merkitään pilkulleen tapaamiset ja lomat ja kaikki muut. Siitä sitten pidetään kiinni. Jos hän ei usko sinua ja sopimusta, asiaa voi lähteä ratkomaan oikeusteitse. Tämä asia olisi hyvä saada kuntoon sen takia, ettet joudu aina erikseen huolehtimaan tapaamisista ja isän ja lapsen suhteesta.
Jos isää ei lainkaan kiinnosta pitää kiinni sovitusta ja tavata lasta, vaihtoehtona on käsittääkseni hakea yksinhuoltajuutta ja katkaista välit koko mieheen.
Verkostoidu, hanki ystäviä muista yh-vanhemmista, me tarjoamme mielellämme apua toisillemme. Ja toki varmaan parisuhteessa elävätkin mielellään joskus vahtivat lastasi tenttien alla, kun vaan kysyt :). Kysele tukiperheen tai isäkaverin mahdollisuutta, näin lapsi saisi elämäänsä ehkä myös sen puuttuvan esikuvan oikeasta miehestä.
Älä suotta haaskaa voimiasi kelaamalla sitä, mitä joskus oli tai mitä toivoisit olevan ex-miehesi suhteen. Jos häntä ei kiinnosta, kuten itse sanoit, tuskin sinä saat raivoamalla häntä kiinnostumaankaan. Päättäköön itse siitä tapaako lasta silloin kun olette sopineet vai ei ollenkaan, ja kantakoon sitten seuraukset itse. Se ei ole sinun vastuullasi.
Sinun on turha hakata päätäsi yhteen seinään, kun voi etsiä toisesta kohtaa oven ja mennä siitä :). Eli etsi apua ja tukea muualta.
Voimia, uskon että pääset yli tuosta otsikon asiasta, kun vaan päästät irti turhista toivekuvista... Katkeroituminen ei auta mitään.
pääpiirteittäin menee noin. Tosin siinä on vaan se juttu (ja jonka mieskin tietää), että hänen ei tarvitse noudattaa pakosti mitään sopimusta. Eli jos hänelle ei käy, niin hänhän ei ole kotona! En voi vaan käydä viemässä lasta sinne. Eli en oikein käytännössä pysty "sallimaan" tai olemaan sallimatta sitä vedätystä. :O
Tämä on vaan niin turhauttavaa, kun hän välillä lupaa joustaa ja auttaa ja minä uskon, mutta sitten tosipaikan tullen ihan turha toivo!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puolesta. Lapsella pitäisi olla isä, joka oikeasti välittää.
Mutta voimia sinulle, ja vuosien varrella tuo helpottaa.
paska tilanne, ei voi mitään. Mutta toista ei voi pakottaa isäksi (tai äidiksi). Millaista se oleminen siellä etävanhemman kanssa on, jos se on pakotettua olemista. Tosi kurjaa oikeesti kaikille! Oisko miehen vanhemmat halukkaita hoitamaan ja onko heitä lähistöllä?