Tuntuu että elämä on ohi, eikä kukaan mua enää tuu rakastamaan
Ero alkumetreillä mun aloitteesta. Kauankohan tämä paska fiilis kestää..
Kommentit (4)
ielä paistaa molempien risukasoihin
ap
Mä ainakin uskon tulevani ihan onnelliseksi itsekseen, sen verran sankareita olen nähnyt.
Tietysti yksineläminen on köyhää ja vaikeaa, kun pitää kaikki maksaa yksin, ja tehdä kaikki itse, eikä kukaan korjaa autoa:)
Mutta nehän eivät ole syitä ottaa miestä:)
Tuli mieleen oikeastaan, tällä palstalla tuomitaan taloudellisista syistä miehen kanssa olevat, mutta toisaalta ymmärretään, että mies ottaa naisen seksin vuoksi, ja on petos parisuhteessa jollei sitä ole? Tai tekemään kotitöitä.
Mä en oikeastaan edes usko rakkauteen, loppujen lopuksi kyse lienee jonkin sortin kaupanteosta.
Että kaikkein itsenäisintä on tosiaan elää ihan yksin.
t. 2
Noin minäkin ajattelin, kun kaikki kunnollisiksi kehutut miehetkin vain sahasivat linssiin. Ikää alkoi olla 35 ja aika tuhrattu luusereihin. Vuosi sitten syksyllä olin valmis heittämään hanskat tiskiin, mutta talvella tapasinkin maailman ihanimman miehen. Siinä vaiheessa, kun oikea mies löytyi, oli tosi tärkeää olla vapaana eikä haaskaamassa aikaansa pelleihin!
Sä pian uuden kivan löydä. Normaalit kivat naiset tuntuvat aina löytävän sen uuden ja ihanan.
Mua taas tuskin on koskaan oikeasti rakastettu. Ja kun tässä kymmenen vuotta on välillä riehakastakin sinkkuelämää ja aktiivista etsimistä takana, ja kohdannut vain hyväksikäyttäjiä paskiaisia, niin enää en usko mihinkään. En luota enää kehenkään, enkä ala edes yrittämään, jos tuosta nykyisestä luuserin tapailusta eroon pääsen.