ensiapua paniikkihäiriöön?

hyperventiloimaan, se pahentaa oloa. Liiku, heiluttele vaikka kasia. Kohtaukset kestaa yleensa xx minuuttia, odota rauhassa etta menee ohi.

Yritän hengitellä rauhallisesti, välillä onnistuu, välillä ei.



Hitsi, kun harmittaa :(. Ja pelottaa jne.

Voin lohduttaa ettei se sinua muserra, älä anna sille periksi!!! Nyt nujerrat sen ja kuuntelet musiikkia, keskityt kaikkeen muuhun kuin siihen. Juuu tiedän ettei helppoa:) mutta päätät nyt että pärjäät vaikka vähän kolottaa;)

Tällaisen tahdonvoiman yritän itse saada kun se meinaa puskea. Ja liian monta kertaa olen sitä harjoitellut:)

Itsekin olen tosiaan saanut ensimmäiset oireet jo 17 vuotta sitten, joten samassa veneessä ollaan. Harmittaa, kun viime vuodet olleet niin hyviä ja nyt taas istun täällä tärisevänä ja pelokkaana :/. Eikä tässä iässä pitäisi enää olla tällaista....aikuisena.

saisi ajatuksia muulle kun juttelisi jonkun kanssa.

Ei se ikää katso :(

Itsellänikin ollut monta, monta vuotta. Nyt parempana jokusen vuoden, kun lääkitys.

Hengitä syvään, pidätä, ulos pitkään ja taas pidätä. Laske vaikka neljään joka hengityksellä ja pidätyksellä, tästä itselleni ollut ainakin apua, kun ei sitä pussia ole ollut.

En valitettavasti enää näin myöhään. Siksi jäin roikkumaan tänne - saadakseni ajatukset muualle ;). Mies ehti mennä jo nukkumaan enkä toisaalta edes haluaisi häntä asialla häiritä nyt, kun hän ei oikeastaan kuitenkaan voi tehdä asialle mitään. En ole monellekaan ihmiselle kertonut tästä, joten mahdollisia kuuntelijoita on tosi vähän :/. Nyt laitoin radion netin kautta soimaan, josko sekin vähän rauhoittaisi...

varsinaisesti apua muuhun kuin hengitykseen, mutta itseäni rauhoittaa paljon se, että hengittäessä lasken aina yhdestä kymmeneen hitaasti, hengityksen tahdissa. Ja nimenomaan niin, että aina uudestaan ja uudestaan 1-10. Sillä on selvitty useammasta... hankalasta reissusta.

Itseänikin se lääkitys auttoi aivan mahtavasti mutta jotenkin tuntuu niin ahdistavalta olla aina lääkkeistä riippuvainen voidakseen hyvin. Viimeksikin lääkäri sai pakottamalla pakottaa minut ottamaan sen lääkityksen ja len kyllä ikuisesti hänelle kiitollinen siitä. Kaipa tässä ainut vaihtoehto on mennä reissun jälkeen työterveyteen ja palata taas samaan reseptiin :/.

täytyypä kokeilla tuota laskemistakin. Nyt alkaa jo tuntua paremmalta mutta ahdistus jää :(. Ja pelko uudesta kohtauksesta jne. Aargh.

Olen uusi kirjoittaja (en siis kukaan aiemmista), ja syönyt Cipralexia (10mg) vuorokaudessa nyt keväästä 2005 asti.Lääke auttoi muutaman vuoden ja olin kuin taivaassa - niin onnellinen ja energinen. Mutta nyt lääke ei enää taida auttaa. Teho on kai laskenut. Mietin, että pitäiskö kokeilla sitä sinun lääkettäsi, jos se on hyvä. Tänään sain pitkästä aikaa ihan hirveän paniikkikohtauksen päiväkodin portilla.Luulin todella, etten selvä. Olo alkoi helpottaa vasta, kun vajaan kilsan matkan jälkeen aloimme pienten lasteni kanssa lähestyä kotia. Meinasin purskahtaa itkuun, kun (taas) selvisin.Kamalinta oli, että nyt kohtauksessa tuli sellanen totaalinen heikotus. Jalat eivät meinanneet kantaa. Jouduin todella tsemppaamaan koko matkan ajan. Mutta selvisin.

cipralex oli myös minulla käytössä. Söin puolitoista vuotta sitä ja vaikutus kesti sen jälkeen vielä noin vuoden :/.

Kurjaa... :(