Koiranpentu ja lapsi
Otimme koiranpennun ihan sen pieni ollessa, nyt on jo 3 kk. Lapsi täyttää tammikuussa 2v. Tuntuu että ´jatkuvaan ovat toistensa kimpussa ja saapi komentaa kurkun käheeks välillä.. Leikillään pentukin tietysti, mutta milloin se oppii ettei lasta saa purra, kun eihän lapsi itse osaa jämäkästi kieltää niin hankala..tottakai itse yritän, muttei joka väliin ehdi.. Lapsi oli aluksi mustasukkainen jopa minusta, mutta edelleen hän hyökkäilee pennun päälle tai lyö jollain.. :( Onko muilla kokemuksia samasta tilanteesta miten on sujunut, ettei hermot ihan menis.. ;)
Kommentit (5)
on lyönyt koiraa tai koiranpentua, olen kevyesti heti lyönyt hänen kämmenelleen, jotta tietäisi miltä se tuntuu, ja kieltänyt samalla. Sitten olen silittänyt häntä ja selittänyt että tämä tunntuu kivalta, ja hyvin silittää jo koiraa.
Nyt meillä on 8vk koiranpentu, (uusi) ja ensin se puri ja hyppi tyttöä vasten, muttei tarvinnut kun yhen illan ajan aktiivisesti komentaa ja alistaa koira lapsen eteen, ja lopetti sen kokonaan.
Saatan tämän kirjoituksen perusteella kuulostaa väkivaltaiselta tyrannilta, mutta olen ainoastaan jämäkkä, ja parhaiten lapsikin oppii kun tietää miltä se tuntuu:))
Pentu ei ole JO 3kk, vaan VASTA 3kk vanha! Se on vielä ihan vauva, joka leikkii, touhua, tutkii maailmaa, kokeilee asioita jne. Noihin lukeutuu myös pureminen, lahkeissa roikkuminen, lelujen retuuttaminen, sisälle pissaaminen...
Sinun tehtäväsi on nyt olla pomo talossa niin lapsellesi, kuin pennullekin. Malttia, pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta vaaditaan roppakaupalla, mahdollisesti vielä kuukausien ajan. Tietysti esim. pureminen todennäköisesti helpottaa siinä vaiheessa, kun pennun hampaat vaihtuvat, mutta arkitottelevaisuuden ja yleisten käytöstapojen opettaminen ja ylläpitäminen vie aikaa ja jatkuu koko koiran elämän ajan.
Lapsi kasvaa ja oppii kyllä pian ymmärtämään, ettei pentu ole pehmolelu, jota voi kohdella miten vaan. Toki pitää komentaa, jos lapsi ihan holtittomaksi heittäytyy, mutta tuon ikäinen ymmärtää jo, jos selittää, että pentua sattuu, jos sitä lyö. Eihän ihmisiäkään saa lyödä.
Jos meno menee ihan mahdottomaksi puolin tai toisin, laita pentu välillä jonnekin rajatulle alueelle (portin taakse huoneeseen, aidatulle alueelle olkkariin tms.), minne lapsi ei pääse. Silloin ne eivät voi olla toistensa kimpussa ja molemmat oppivat, ettei toisen läsnäolo merkitse aina riehumista ja häröilyä. Pennullakin on oikeus saada levätä ja nukkua rauhassa, sekin vaatii kunnon unia kasvaakseen täysijärkiseksi koiraksi.
Pentuja on toki monenlaisia, mutta tuota alistamista (=selättäminen?) en välttämättä lähtisi kokeilemaan varsinkaan, jos kyseessä on riehakas pentu tai epäilet vähänkään, että lapsesi yrittää matkia tekemisiäsi. Riehakas pentu pitää selättämistä (jos siis Teiniäiti90 tätä tarkoitti) helposti vain astetta rajumpana leikkinä, eikä ota sitä rangaistuksena ollenkaan. Ja jos pentua ei saa selätettyä just sillä salaman sekunnilla, kun se tekee väärin tai pahimmassa tapauksessa joutuu juoksemaan sen perään ennen kiinni saamista ja selätystä, koko toimenpide on TÄYSIN turha! Napakka kielto (äänenvoimakkuuden nostaminen ei ole aina tarpeen!) ja sen jälkeen pennun ohjaaminen _luvallisiin_ puuhiin on ainakin meillä tehonnut ihan kivasti. No, valitsitpa minkä tyylin tahansa, muista pitää siitä kiinni loppuun asti! Miljonna erilaista rangaistustapaa/kieltoa vain sekoittaa pennun pään.
Meille tuli toukokuussa pentu, kun tytär oli 1v11kk ikäinen. Pentu sattui olemaan "vähemmän purevaa sorttia" ja tyttökin oli tottunut koiriin, kun niitä jo aiemmin talosta löytyi kaksi, mutta kolareilta ei vältytty. Joskus pentu hyppäsi tytön selkää päin tai tyttö paiskasi pentua pallolla. Kaikkialle minäkään en ehtinyt ja välillä pohdin, oliko mitään järkeä ottaa pentua taaperotalouteen, mutta pennun ollessa n. 5kk, homma alkoi helpottaa kaikilta osin ja nykyään tilanne on täysin rauhallinen ja mukava.
Kovasti tsemppiä ja malttia sinulle! Kyllä se yhteiselo vielä sieltä lähtee sujumaan :)
Kun meidän nykyinen koira tuli (iso koira, 45kg sporttikoira) taloon pari vuotta sitten, oli nuorin lapsi 10kk ja vanhempi 4v.
Mä asetin koiralle aidan. Eli rajasin koira-alueen aidalla. Tämä siksi, että kun tuli se tilanne, että hermot meni, saatoin laittaa koiran aidan taakse ja kaikki olivat rauhallisia. Meillä oli talossa myös 8v vanhempi koira, joten sinänsä pentu ei ollut ainoa tassuttelija.
Olin myös "ylisuojeleva" eli tein pennulle alusta asti selväksi, että vauvaa ei tönitä, läpsitä tassuilla tms.
Vanhempaa lasta pentu jahtasi. Sanoin pojalle, että seuraavan kerran kun pentu hyppää niskaan, hän lyö sitä nyrkillä kuonoon. Tehosi, he saivat "välinsä selväksi" kerrasta. Eihän 4v kovaa osaa lyödä, mutta sen verran kuitenkin, että pentu tajusi, että ton niskaan ei voi hyppiä.
Olen vaatinut pennulta hyvää käytöstä lasten seurassa ja kun en itse pysty 100% vahtimaan (laitan ruokaa tms) oli pentu eteisessä koira-aidan takana. Tuo aita oli muutenkin tarpeen, sillä kun olemme poissa kotoa, koira on eteisessä aidan takana (sillä on oma sohva siellä paikkana yms). Eli ei vaella vapaana asunnossa yksin ollessaan.
vai lapsia. Tietysti saat lyödä molempiakin ja lapsi ainakin saa lyödä koiraa.
Jämäkkyyttä, johdonmukaisuutta sekä oikeudenmukaisuutta JA TOISTOJA JA TOISTOJA JA TOISTOJA sekä lapselle että pennulle PISTE