Kuinka tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia?

Ongelmani onkin siis:

Otanko näihin ihmisiin yhteyttä?

Minusta heidän kuuluisi tietää isänsä vakavasta sairaudesta, mutta en voi kertoa (?) kun niin lupasin, enkä halua rikkoa antamaani lupausta.

Olen hankalassa tilanteessa..

Ensimmäiseen kysymykseen vastaus on ihan selkeästi: mitä itse haluat? Haluatko sinä kokeilla, saisitko heistä itsellesi perhettä tai sukua? Mikään ei voi luvata, että saisit, mutta voisihan se vähitellen onnistuakin. Voisi myös ajatella, että he ehkä olisivat iloisia yhteydenotostasi, mutta ei sitäkään mikään takaa, eikä se mahdollisuus velvoita sinua mihinkään.

Toinen asia on sitten se, että jos sinulle on uskottu salaisuus - isoisäsi sairaus - se on salaisuus, eikä sinulla ole mitään asiaa kertoa sitä kenellekään. Naama umpeen vain. Isoisäsi kuoleman jälkeen voit tietenkin sanoa, että isoisäsi nimenomaan halusi antaa tätiesi osoitteen sinulle.

Ota yhteyttä täteihisi, ja katso millaisen vastaanoton saat, ja haluavatko he olla sinuun yhteydessä. Jos he tavattuanne mainitsevat esim. katuvansa sitä, että välejä perheeseen ei ole saatu korjattua, niin kerro se isoisällesi - ehkä ei vielä sittenkään ole liian myöhäistä.

...ottaisin yhteyttä vasta kun isoisä on kuollut. Ja kertoisin tämän isoisällekin, että aion tehdä näin.



Haistelisin samalla vaikuttaako siltä, että isoisä kuitenkin haluaisi minun ottavan yhteyttä nopeammin - jos näin on, tulkitsisin että hän oikeastaan toivoo että nämä hänen tyttärensä saisivat tietää hänen sairastavan ja ottaisivat yhteyttä. Mutta jos suunnitelmani olisi isoisän mielestä hyvä, niin tekisin tosiaan niin että otan yhteyttä vasta hänen kuoltuaan.



Ehkä häntä lohduttaisi tietää, että hänen "terveisensä" sinun kauttasi menevät tyttärille hänen kuolemansa jälkeen.

Ongelmani onkin siis: Otanko näihin ihmisiin yhteyttä? Minusta heidän kuuluisi tietää isänsä vakavasta sairaudesta, mutta en voi kertoa (?) kun niin lupasin, enkä halua rikkoa antamaani lupausta. Olen hankalassa tilanteessa..

Ensimmäiseen kysymykseen vastaus on ihan selkeästi: mitä itse haluat? Haluatko sinä kokeilla, saisitko heistä itsellesi perhettä tai sukua? Mikään ei voi luvata, että saisit, mutta voisihan se vähitellen onnistuakin. Voisi myös ajatella, että he ehkä olisivat iloisia yhteydenotostasi, mutta ei sitäkään mikään takaa, eikä se mahdollisuus velvoita sinua mihinkään. Toinen asia on sitten se, että jos sinulle on uskottu salaisuus - isoisäsi sairaus - se on salaisuus, eikä sinulla ole mitään asiaa kertoa sitä kenellekään. Naama umpeen vain. Isoisäsi kuoleman jälkeen voit tietenkin sanoa, että isoisäsi nimenomaan halusi antaa tätiesi osoitteen sinulle.

Etten oikein tiedä haluanko/uskallanko ottaa heihin yhteyttä. Olen edelleen aika haavoilla siitä että minut on ulkoistettu suvustamme totaalisesti, enkä haluaisi taas pettyä, jos tätini eivät haluaisikaan olla tekemisissä.. No riskejä on toki otettava. Mitä minä heille sanoisin, kun soittaisin?

Ei isoisäni sairaus salaisuus ole, mutta heille hän ei toivonut asiasta kerrottavan.

t-ap

Ehkä voisin sanoa että isoisällä on kaikkea vanhuuden kremppaa ja antaisin ymmärtää, että ehkä loppu on lähellä.

enkä haluaisi taas pettyä, jos tätini eivät haluaisikaan olla tekemisissä.. No riskejä on toki otettava. Mitä minä heille sanoisin, kun soittaisin?

Minä en soittaisi, kirjoittaisin kirjeen. Sanoisin siinä juuri niinkuin asia on, että olen kokenut itse surulliseksi ja ahdistavaksi sen että on suljettu suvusta ulos (ja että ymmärrän että asia voi olla heillekin hyvin kipeä), ja siksi tämä yhteydenottokin tuntuu jotenkin latautuneelta. Mutta että tapaisin heidät mielellään joskus, jos se heille sopii.