Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

mä vihaan mun miestäni!!!!rv 6

Vierailija
28.11.2011 |

kaikki ollut hyvin tähän asti, parisuhde toimivaa ja vauvaa yritelty kohta vuosi. Nyt vihdoin tulin raskaaksi ja tottakai se oli odotettua ja onnellista. Mutta nyt, löydän vikoja miehestäni, vittuilen sille, mua ärsyttää sen tavat..ja mä en oo enää varma haluanko mä tuon miehen kanssa lasta...!!!!! Voiko hormonit teettää tätä??

Kommentit (19)

Vierailija
1/19 |
28.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä tulkitsisin asian niin että raskauden myötä koet että sinulla on paremmat kortit kuin miehelläsi. Uskallat kiukutella kun miehesi on nyt "kahleissa" sinuun raskautesi kautta eikä voi niin vain lähteä. Koet olevasi nyt parempi ja hienompi ihminen, luothan joka hetki uuden ihmisen soluja, toisin kuin tavallinen maan matonen, miehesi, joka ei olekaan nyt sinun arvoisesi tavismiehenä.

Voisko olla näin?

Vierailija
2/19 |
28.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

sekä alitajuinen paniikki siitä, että mitä tässä on menty tekemään. ;) Mulla on raskausajan alussa tasan kaksi olotilaa; pahoinvointi ja vitutus, ja mun koko lähipiiri toivoo tuolloin kovasti, että mua oksettais vieläkin enemmän, niin en ois niin hankala. Mä en siis yritä pahoittaa kenenkään mieltä, haluaisin vain olla rauhassa, ihan yksin, jossain autiolla saarella ja miettiä asioita. Sehän ei tässä normaalielämässä kuitenkaan onnistu..meillä on nyt lapset tehty ja hyvä niin, raskausaika on minulle ollut aina raskasta aikaa, henkisesti ja fyysisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/19 |
28.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Plussasin tänää ja vähän rauhoitti, mutta kyllä hormonit tekee musta ihan hirviön! Onnea plussasta!

Vierailija
4/19 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mäkin vihaan miestäni ja sitä on jatkunut plussaamisesta asti. Lapsi kohta 12v.

Vierailija
5/19 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mäkin olin alkuraskaudessa ihan HIRVIÖ. Siis nyt kun miettii mistä kaikesta suutuin miehelle ja mun vanhemmille ja mitä kauheita olen sanonut ja haukkunut niitä niin suruhan tässä tulee. Mä muistan että "räjähdin" tosi helposti, jos joku ei mennyt kuin halusin niin haukuin ihan pystyyn ja laitoin välit poikki:/ onneksi kuitenkin läheiset ymmärsivät ja antoivat aina anteeksi:D nyt olen rv 39 ja koko loppu raskauden oon vaan ollut yli onnellinen ja rakkautta on riittänyt niin että ympärillä olevat ihmisetkin pakahtuu:D miestäkin rakastan nyt niin paljon että välillä itken sitä rakkauden määrää:D on tää ihan hullua, tuleekohan musta normaalia enää ikinä, vai pahentuukohan kaikki synnytyksen jälkeen ja imetyksen aikana:D

Vierailija
6/19 |
28.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

relaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/19 |
28.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

testasin itse juuri plussan.. ihmettelin tässä jo muutaman päivän miten prkl kireellä hermot onkaan, lapsille olen tiuskinut ja itkenyt mitättömiä tv ohjelmia.



Vierailija
8/19 |
28.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

terveisin itse perkele ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/19 |
28.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmasti taustalla on huojennus, onni ja myös pelot siitä, että raskaus saisi jatkua. Kerro miehellesi, mitä se voi tehdä että saisit enemmän levättyä. Alkuraskaus on ihan hirveää aikaa ollut mulle. Oon ihan sumussa pahoinvointieni ja väsymykseni kanssa ja tiuskin vaan miehelle kun ei se osaa lukea ajatuksia.

Mieskin voi olla ihan onnensa kukkuloilla, mutta myös ihan epäuskoinen, pelokas jne...

Plussasta ei varmaan vielä kovin kauaa ole, eli siinä mielessä ekat pari viikkoakin menee siihen, että totuttelee edes koko raskaus-uutiseen.

Ja nää ei suinkaan oo ainoat tunteet mitä tuut/mieskin tulee tuntemaan raskauden ja vauvan syntymän jälkeen. Ja niitä ilon ja onnen hetkiäkin tulee, ihan varmasti!:)

Vierailija
10/19 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

terveisin se yks vitun päivänsäde ap, joka taas aloittanut illan miehen kanssa nauttien kahdenkeskisyydestä, olemalla marttyyri, haukkumalla miehen pataluhaksi ja nyt sitten mykkäkoulua....huoh

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/19 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

eivät ne miehet ole kahlehdittuja teihin, vaikka olettekin raskaana. On niitä naisia jätetty raskausaikanakin, eikä tätä ketjua lukiessa mikään ihme.



Hormonit hyrrää, mutta ei se aikuisten maailmassa oikeuta huonoon käytökseen jatkuvasti. Entäs jos miehenne sanoisi, että "kävin sitten panemassa naapurin Mirkkua kun teki niin mieli, minkäs sitä hormoneilleen mahtaa"?



Jotenkin huvittaa se monien varsinkin ekaa kertaa raskaana olevien ajatus, että raskaus oikeuttaa kaikkeen, mikä mieleen sattuu juolahtamaan. Jos aikoo aikuistua elävän lapsen vanhemmaksi, voi harjoitella itsehillintää pikkuisen jo raskausaikana. Sitä lapsen isääkin tulette vielä tarvitsemaan, ja suhdetta voi olla vaikea paikkailla vauva-aikana, jos puheyhteys on katkennut raskausaikana kokonaan.



Siinä illan besserwisseröinti. Olin tarkoituksella vähän provosoiva. Koettakaa kestää niitä ukkojanne!

Vierailija
12/19 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juu kyllä ne on ne hormonit, mutta nyt toivoisin ap ja muut vitun päivänsäteet, että joko itse keskustelette asiallisesti miestenne kanssa tuon asian halki tai jos ette raivoltanne ja vitutukseltanne siihen kykene, ojentakaa jotain kirjallisuutta raskaana olevan naisen erityispiirteistä...



Nimittäin, ekaa kertaa isäksi tuleva, jos ei ole yhtään kukaan ennalta varoittanut, on taatusti ihmeissään ja vittuuntunut.. ja todella, voi ottaa loparit siitä teidän vitun yhteiselämästänne.



t. 3:n muksun äiti, vielä naimisissa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/19 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ollu ihan raivohullu, viimeks ihan hajotin irtaimistoa ja mies sitten korjaili mua ja jälkiä, se oli aika kauheeta, mutta onneks mies oli sentään ihana ja ymmärtäväinen.



Onneks mulla nää poika raskaudet on helpompia, nyt vk 33 ja aika rauhallisissa merkeissä on tällä kertaa menny, oon jopa rakastanu miestäki ihan kauheesti :)



Tsemppiä!!!

Vierailija
14/19 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta jotta tästä ei ruveta mitään opinkappaletta kirjoittamaan, haluan todeta, että itse olen ollut alun väsymyksestä ja pahoinvoinnista huolimatta ihan herttainen ja hyväntuulinen raskaana ollessani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/19 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

monien eläinlajien naaraista sietämättömiä kun ne ovat kantavana. Joistakin narttukoiristakin tulee äkkipikaisia, äkäisiä ja itsepäisiä.



Oma narttukoirani oli kerran viimeisillään, ja päätti karata (ainoa kerta sen elämässä, oli erittäin tottelevainan koira). Huusin sen perään että tule takaisin. Narttu kääntyi katsomaan sen verran, minkä valtavalta pötsiltään pystyi, haistatti pitkät p*** ja jatkoi karkureissuaan. Kaverini oli siinä vieressäni ja sanoi, että älä ole sille vihainen, hän tietää tasan miltä tuosta tuntuu, ja että joskus raskaana olevan vaan täytyy ottaa hatkat kun ei muuten kestä. Myöhemmin, itse raskaana, olisin myös halunnut lyllertää auringonlaskuun ja karata kaikesta. :)

Vierailija
16/19 |
29.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tää ketju vilisee.



No worries.

Vierailija
17/19 |
30.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luulin oikeasti että olen tulossa hulluksi tai jotain. Käyttäydyin niin järjettömästi. Nukuin koko ajan ja itkeskelin.

Lähdin kotona käymään eri paikkakunnalla. Itkin lähes koko matkan junassa kun oli niin ikävä miestäni ja ajattelin etten pärjää ilman häntä viikonloppua. =)

Vierailija
18/19 |
30.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

syynä se, että kimitin hänelle ihan joka pikku asiasta ihan hysteerisenä. Raskaus oli ihan alussa, eli just viikko 5 tai 6. Sittemmin hermot tasaantuivat.. No, en ole mikään kovin kärsivällinen ja rauhallinen tyyppi edelleenkään, vaikka lapset jo kouluikäisiä. Ei johtune hormoneista ;)

Vierailija
19/19 |
30.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suosittelen pientä suodatusta ja käytöstapoja silti, ettet saa vauva yksin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi viisi yksi