G: Tunnetko aitoa iloa, kun naapuri saa terveen lapsen?
Kommentit (6)
varmaan lähinnä hämmnnystä kun lähes kaikki naapurit on eläkeläisiä.
en välttämättä ajattele asiaa niin tarkoin että ihan iloitsisin, mikäli emme ole läheisiä. Toki olen onnellinen heidän puolestaan. Missään nimessä en toivo kenellekään sairasta lasta! Mutta en osaa silti ajatella asiaa erityisemmin. Oletan ehkä automaattisesti, että yleensä lapsi on terve. Jos ei olekaan, olen tietenkin onneton ihan sen lapsen vuoksi.
Aika outo kysymys.
Miksi en tuntisi? Ei kai kukaan voi toivoa jonkun saavan sairaan lapsen?
En varmaan koskaan voi katsoa terveitä, juoksevia lapsia täysin vapautuneesti, aina on taka-alalla jotenkin kouraisevan liikuttunut olo. Ei sitä voi sanoa kateudeksi... Se on jonkinlaista hämmästystä siitä ihmeestä, että terveitä lapsia syntyy. Minusta normaalit pienet vauvat ja taaperot ovat ihmeitä.
Enkä voi koskaan sanoa ääneen mitään niistä tunteista, jotka vilahtavat mielessä ohimennen, kun joku tuskailee lapsen jatkuvaa karkailua tai kiipeilyä. Se tuntuu niin paradoksaaliselta, kun katsoo omiaan. Mulla on vinksahtanut ajattelu vähän raiteiltaan, kun kahdella omalla lapsella on CP.
Olenkin joskus ihmetellyt, miksi sanotaan, että ihmiselle annetaan sen verran, kuin he jaksavat kantaa.... Omassa kaveripiirissä on yksi vaikeasti vammaisen lapsen äiti ja katkerampaa ja oman navan ympärille pelkästään tuijottavampaa ihmistä saa hakea.... Hänellä on kuitenkin toinen terve lapsi ja ihana mies. Raha-asiat kunnossa, paljon ystäviä. Mutta IKINÄ ei ole tyytyväinen mihinkään :/
Onko joku oikeasti niin kieroutunut, että ei tuntisi?