tunnetko vahingoniloa jos ystäväsi saa vammaisen lapsen?

Mulla on nimittäin itselläni lievästi vammainen lapsi ja mä jouduin kerran kuuntelemaan omilla kutsuillani kun käly haukkui vammaiset lapset kategorisesti huonosti kasvatetuiksi ja oli sitä mieltä, ettei "niitä" saisi päästää kerhoihin eikä päiväkoteihin eikä kouluihin. Onneksi lapsi ei ollut kuulemassa.

Vammainen lapsi on niin raskas asia, että pikemminkin säälisin kaveria, että kun sille noin kävi.

Vaan olisin huolissani, ja sydän sykkyrällä.

mäkin saattaisin olla, jos käly saisi. Mulla on nimittäin itselläni lievästi vammainen lapsi ja mä jouduin kerran kuuntelemaan omilla kutsuillani kun käly haukkui vammaiset lapset kategorisesti huonosti kasvatetuiksi ja oli sitä mieltä, ettei "niitä" saisi päästää kerhoihin eikä päiväkoteihin eikä kouluihin. Onneksi lapsi ei ollut kuulemassa.

voisi käydä mielessä, että jos joku "ansaitseee" sen huolen ja työmäärän, jota vammaisen vanhemmuus tuo, niin juuri tuon tapaiset ihmiset... Mutta en minä sitä toivo, enemmän näkisin siinä jonkilaisen kosmisen oikeudenmukaisuuden, jos niin kävisi.

Mutta muuten ajatus vahingonilosta lapsen vammautumisen (tai geenivirheiden) takia on sairas. EI kukaan toivo vammaista lasta (itselleen, muille näköjään jotkut toivovat!), mutta tietysti sitten, kun lapsi on olemassa, hänestä tulee rakas ja tärkeä ihan kuin normaalina syntyneestäkin lapsesta.

MENE TERAPIAAN!



En todellakaan soisi syntyvän ainoatakaan vammaista ihmis- tai eläinpienokaista, terveys on se asia mitä kaikille toivoo eniten!

ja jokaisessa meissä tuo sama pirulainen asustaa. myöntäkää pois!



jos ystävä on vaikka todella ärsyttävä, tai sille on jostain syystä kateellinen...



voiko jokainen av-mamma muka käsi sydämellä vannoa, että toivoo kaikille ystävilleen vain superkauniita ja menestyneitä lapsia?

johon on helppo vastata vastakysymyksellä; miksi tuntisin vahingoniloa kenenkään onnettomuudesta? Niin sairas en sentään ole. Toivon kaikille ihmisille pelkkää hyvää.

että myös hyvää ystäväämme kohdannut vastoinkäyminen voi aiheuttaa meissä hetkellisen mielihyväntunteen. Varsinkin, jos itsellä menee huonosti. Tämä on aivan inhimillistä. Sen sijaan on eri asia, jos oikein toivomalla toivoo toiselle pahaa. Tunteilleen ei voi mitään, mutta teoilleen kyllä.



Lukekaa Kaila: Persoonallisuus.

että myös hyvää ystäväämme kohdannut vastoinkäyminen voi aiheuttaa meissä hetkellisen mielihyväntunteen. Varsinkin, jos itsellä menee huonosti. Tämä on aivan inhimillistä. Sen sijaan on eri asia, jos oikein toivomalla toivoo toiselle pahaa. Tunteilleen ei voi mitään, mutta teoilleen kyllä.

Lukekaa Kaila: Persoonallisuus.

Ihan käsi sydämellä voin sanoa että en missään nimessä tunne hyvää mieltä tuollaisista asioista tai muistakaan vastoinkäymisistä vaikkei olisi ihan läheinenkään ystävä. Ei ole normaalia eikä inhimillistä, nimenomaan epäinhimillistä. En halua uskoa että suurin osa ihmisistä olisi noin kauheita.