Lue keskustelun säännöt.
Luetteko runoja, runokokoelmia, runokirjoja? - mitä?
27.11.2011 |
Aikaisemmin olen lukenut paljonkin runoutta, pääasiassa joko noin 1800-luvun romantiika runouta tai sitten 1970-ja 80-luvukujen runoutta. SIttemmin olen jotenkin menettänyt otteensi runoudesta. Uudet runot eivät tunnu ranovan juuri mitään vaan ovat jotenki nturhan pompöösejä. 1970-ja 80-luvkujen ohi taas on ajanut aika oman historiani kohdalla - ne ovat jotenkin täynnä sellaista uhmaa ja uhoa, jota itselläni ei enää ole.
Haluaisin kuitenkin löytää runouden uudestaan.
Mistä te nykyään nautitte runoudessa?
Kommentit (2)
Olen ottanut tavaksi ostaa vähintään pari runokokoelmaa vuodessa. Ihan vain, jotta tulisi luettua runoutta ja mieluiten niin, että saa jonkinlaisen käsityksen kyseisen runoilija tuotannosta.
Viimeksi ostin yhden suomalaisen nykyrunoilijan kirjan. Oikeastaan dramaattisen kannen vuoksi, siinä oli punaista, valkoista ja mustaa ja graafinen kuvio. Nimeä en muista. :D
Edith Södergranista ja Saima Harmajasta pidän. Eniten luen klassista englanninkielistä runoutta. William B. Yeats yksi suosikeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä asenne on ollut ihan lapsesta asti, olen kylmän kateellinen niille, jotka osaavat ottaa kielestä noin paljon enemmän irti.
Lähestyn runoutta varoen, useimmiten palaan lapsuuden suosikkeihin, Eino Leinoon ja Kiplingiin. Kaikki muu on minulle liian pelottavaa.
Heitän tähän kuitenkin nimen: Leif Färding.