Miten suhtautua vaatteista nirsoilevaan 5-vuotiaaseen?

Pääasia, että vaatteita on asiallisesti ja riittävän lämpimästi, lapsi voi varmasti valita värin.

Meidan neiti on tarkka vaatteistaan. Jos vaatteet ovat kaytannolliset ja puhtaat, on minusta ihan sama etta mita han pitaa paalla. Mina annan hanen valita laatikostaan sopivan asun ja nayttaahan han valilla aikas "varikkaalta", mutta haittaako tuo. Jos meilla on erityisia menoja, niin ohjaan hanet tietynlaisen asun valitsemiseen.

Otan tyton joskus myos mukaan kauppaan valitsemaan vaatteita, jolloin mukaan lahtee mieluisia.

jo kolmivuotiaalle sanonut, että hakee itse paidan laatikosta, jos tarjoamani ei kelpaa. Tähän saakka on aina löytynyt kelpaava. (Tässä tosin taitaa olla takana se, että lapseni vain haluaa olla erimieltä äidin kanssa ja ihan mikä vaan muu paita kelpaa kuin äidin tarjoama. Siksi en tarjoa kahta, kumpikaan ei kelpaa, mutta laatikosta itse haettuna kaikki ovat ihan hyviä:D )

Meilläkin "tyylitietoinen" 4-v.

Mun lapseni oli aina "hankala" ja "tavallista vaativampi" ja "tyylitietoinen", kunnes sai reilu 4-vuotiaana aistiyliherkkyysdiagnoosin. Paita ei siis ollut muka vääränlainen, vaan ihan oikeasti tuntui pahalta päällä!



Itse olin tosin ollut jo monta vuotta varma siitä, että jokin mättää, koska ei tämä vaatenirsoilu todellakaan ollut/ole ainoa oire. Lääkärit yms. tahot vaan eivät kuunnelleet mua, diagnoosi saatiin vasta sitten, kun sattumalta neuvolan psykologi näki kerran pukeutumistilanteemme neuvolan oven suussa. Hän tuli suoraan luokse ja pyysi mut vähän sivummalle juttelemaan, totesi, että hänestä näyttäisi siltä, että lapsella on aistisäätelyssä ongelmia, ja sitä voisi tutkia lisää, jos suostumme. Melkein hyppäsin kaulaan ja sanoin, että tätä on odotettu monta vuotta jo.



Mutta vaikka teidän lapsilla ei olisikaan aistiyliherkkyyttä, niin onko se niin vaarallista, jos lapsi ei laita juuri sitä teidän tahtomaa paitaanne? Eikö sitä voi vaihtaa, jos se tuntuu väärältä? Kyllä lapsi sen itse tietää parhaiten, mikä tuntuu pahalta päällä. Toisaalta, jos onkin aistiyliherkkyyttä, silloin lasta pitää "siedättää" epämiellyttäviin vaatteisiin - eli meilläkin lapsi joutuu pukemaan epämiellyttäviä vaatteita päälleen, mutta hänelle selitetään joka kerta se, että niin tehdään, jotta hän tottuisi mahdollisimman monen tuntuisiin vaatteisiin. Ja vaikka hän pitäisi mielellään aina samoja vaatteita, vaikka kuukauden putkeen, hänelle selitetään sekin, että puhtaat vaatteet täytyy vaihtaa, vaikka ne tuntuvat epämiellyttävämmiltä kuin jo likaiset, koska eskariin, kouluun ja muualle ihmisten ilmoille ei mennä likaisissa vaatteissa.

Minusta on tosi outoa, että vanhemmat tekee ongelman ja ison numeron asiasta, joka on oikeasti todella silmppelisti ratkaistavissa! eikä oikeasti edes mikään ongelma.



Toisaalta jauhetaan siitä, miten lapsella pitää olla omia mielipiteitä ja omaa tahtoa ym., mutta kun sitä sitten on, aletaan ihmettelemään ja yritetään latistaa ja karsia kaikki oma tahto pois. Oma tahto lapsella ilmenee juuri näissä varsin pienissä mutta aikuisen mielestä niin suurissa asioissa. Kuten vaatteet, että saa päättää itse mitä pukee päälleen, eikä tykkää ihan mistä vaan, ei edes siitä mitä äiti ehdottaa päälle.

tai joku muu vastaava asia.



Eikö ole hienoa, että lapsella on oma tahto ja oma maku, vaatteiden suhteen? Mikä siinä on niin kamalaa, jos lapsi saa itse valita sen vaatteen päälleen? Kunhan se on sään mukainen! Eli annetaan valita itse tai annetaan vaihtoehdot, ja kaikilla on hyvä mieli.



Minulla on useampi lapsia, kaikki ovat tietyn ikäisinä alkaneet vaatia oman maun mukaisia vaatteita ja halunnett tietyt lempivaatteet päälleen.. kun sitä kunnioittaa, alkaa tulla omia mielipiteitä muutenkin, muihinkin asioihin. Ne voivat ja ovatkin eriäviä kuin vanhempien, ja niin se pitääkin olla.