Surettaa kun ei oo läheiset välit vanhempiin eikä sisaruksiin.

Nyt vasta aikuisena alkanut rakennella oikeita suhteita perheeseen. Aikaa se ottaa, ihan jo sen keksiminen mistä puhutaan. Vähitellen. Ehdota vaikka yhteisiä illanistujaisia tai jotain.

Ei ollut sukua paikalla, kun meidät vihittiin. Ja jotenkin olen oppinut elämään asian kanssa, sellaista se on aina ollut.

Olen aina ollut läheisempi isäni kanssa mutta hän on kuollut, äitini on "etäisempi", en osaa jotenkin olla hänen kanssaan. Veljeni ovat minua yli 10 v vanhempia joten meillä ei ole paljoakaan yhteistä puhuttavaa. Serkkujeni kanssa en ole tekemisissä. Joten aika yksinään olen, onneksi on muita ystäviä kuin sukulaisia.

Etkö nipota vähän turhasta? Jos pikkuveljesi ja hänen vaimo ei halua tulla kastejuhlaan...Ovat ilmeisesti lapsettomia ja sen ikäisistä nuorista ja lapsettomista ristiäiset voi olla aika boring...rakenna suhdetta jotenkin muuten. Järkkää lapsille lapsenvahti ja menkää vaikka veljen ja vaimon kanssa syömään/leffaan tai muuta vastaavaa. Kun veli saa omaa perhettä niin lapsijututkin silloin nappaavat paremmin. Nuorilla perheettömillä on niin eri elämäntilanne kuin sinulla. Hyväå suhde voi tosiaan rakentua myös aikuisuudessa, mutta se vaatii yrittämistä eikä sen odottamista, että he ovat yksipuolisesti kiinnostuneet teidän elämäntilanteesta, jos heidän elämäntilanne on ihan eri.

Kiitos kun joku luki tämän aloituksen. Muitakin siis on! Meidän ystäväpiirissä näyttää olevan enimmäkseen vaan niitä, joilla on läheiset välit. Kaihoisa mieli tuli esim. kun vasta käytiin ystävän synttärijuhlissa, jossa oli ihana tunnelma ja näki miten hyvät välit heillä oli. Mietin olenko tehnyt jotain väärin, onko vika minussa.... Mutta en tiedä., kun asetelma on ollut lapsesta asti tällainen. Minä olen ollut aika kiltti ja ahkera lapsi. Joskus tuntuu, että sukulaiset ovat jostakin kateellisia minulle. En tiedä, voiko oma äiti olla kateellinen tyttärelleen?



Minun mieheni koettaa kannustaa ja sanoa, että pärjätäänhän me ihan hyvin omallakin perheellä... Ja niin pärjättävä on, ei kai sitä voi pakottaakaan toisia välittämään. Harmi kun minun lapsillanikaan ei sitten ole eikä varmaan tule olemaankaan kovin läheiset välit isovanhempiin, enoon eikä tätiin.



Turvaudun vanhempieni apuun vain äärimmäisessä hädässä, vasta oli kyllä sellainen tilanne. Viimeksi pyysin äitiäni meille lapsenvahdiksi synnytyksen ajaksi, ihan hyvissä ajoin kysyin ja äitini on eläkkeellä... Hän sanoi, ettei lapseni enää tarvitse lapsenvahtia(7-v. ja 9-v.). Olin ihan sanaton! Tottakai he tarvitsivat tuollaisen takia, jolloin lähtö voi tulla vaikka yöllä (kuten tulikin)..! Pyysin sitten apua tädiltäni, joka sanoi, että tottakai tulee. Äiti tästä sitten harmistui ja sanoi, että ois hän tullut. Mutta ei hän ois minun avunpyyntöni takia tullut, vaan sen takia mitä ympäristö ajattelee.



t. ap

Etkö nipota vähän turhasta? Jos pikkuveljesi ja hänen vaimo ei halua tulla kastejuhlaan...Ovat ilmeisesti lapsettomia ja sen ikäisistä nuorista ja lapsettomista ristiäiset voi olla aika boring...rakenna suhdetta jotenkin muuten. Järkkää lapsille lapsenvahti ja menkää vaikka veljen ja vaimon kanssa syömään/leffaan tai muuta vastaavaa. Kun veli saa omaa perhettä niin lapsijututkin silloin nappaavat paremmin. Nuorilla perheettömillä on niin eri elämäntilanne kuin sinulla. Hyväå suhde voi tosiaan rakentua myös aikuisuudessa, mutta se vaatii yrittämistä eikä sen odottamista, että he ovat yksipuolisesti kiinnostuneet teidän elämäntilanteesta, jos heidän elämäntilanne on ihan eri.

Mitä sitä (mahdollisella) lapsettomuudella on tekemistä ristiäisiin tulon kannalta?

Voin kuvitella hyvin tuon, että vanhin tyttö on isin tyttö ja ainut poika äidin kultapoika..keskimmäisen lapsen syndrooma?!

Kuulostaa harmilliselta.

Etkö nipota vähän turhasta? Jos pikkuveljesi ja hänen vaimo ei halua tulla kastejuhlaan...Ovat ilmeisesti lapsettomia ja sen ikäisistä nuorista ja lapsettomista ristiäiset voi olla aika boring...rakenna suhdetta jotenkin muuten. Järkkää lapsille lapsenvahti ja menkää vaikka veljen ja vaimon kanssa syömään/leffaan tai muuta vastaavaa. Kun veli saa omaa perhettä niin lapsijututkin silloin nappaavat paremmin. Nuorilla perheettömillä on niin eri elämäntilanne kuin sinulla. Hyväå suhde voi tosiaan rakentua myös aikuisuudessa, mutta se vaatii yrittämistä eikä sen odottamista, että he ovat yksipuolisesti kiinnostuneet teidän elämäntilanteesta, jos heidän elämäntilanne on ihan eri.

Heillä on kaksi pientä lasta, joita hoitaa toinen mummo pikkujouluillan. En tiedä miksi eivät halua tulla, mutta jos eivät tule, niin en voi pakottaa. Olen vaan surullinen.

Voi olla että kuulostaa nipotukselta. Muutamaan riviin ei saa mahtumaan kovin paljon. no, onhan tämä aika pikku juttu, jos vertaa siihen miten isoista ongelmista täällä palstalla kirjoitellaan. Kerroin vaan omasta pienestä ongelmasta anonyymisti.