kaston toisenlaisia frendejä - niiden elämänhallinta näyttää omaani paremmalta

Ihan oikeasti.



Jo niiden asunnot näyttävät paremmin järjestetyiltä ja siivotummilta kuin omani. SYömiset ova tjärkevämpiä kuin ne, mitä minä kiireessä lautaselleni raavin - tai syön jotain pikapatukoita. Kukaan ei uuvu työtaakkojensa alle eikä kenenkään työt jää dediksistä. EHtivät vielä huvitella, käydä konserteissa ja senkin niin, ettei siellä tule sählänneeksi ja mokailleeksi.



Kaipa munkin pitäis vaan asettaa elämäni kykyjeni tasalle, eikä yrittää liikaa?