Kuulostaako mun menneisyys teidän mielestä järkyttävältä?

Mutta mennyt on mennyttä, ja ehkä olet jotakin oppinutkin.

Ette varmaan usko, mutta tuun rakastavasta, keskiluokkaisesta perheestä. Musta tuntuu ettei mun vanhemmat tainneet hirveästi tietää mitä teen. Tarkemmin, kun ajattelee, niin varmaan niillä oli omat kiireensä etteivät ehtineet ottaa selvää. Olin lapsena TODELLA kiltti tyttö ja tavallaan oli kai odotettavissa, että jonkinlainen kapina on jossain vaiheessa tulossa. Ehkä sen kiltteyden takia sain vähemmän huomiota?



Unohdin listasta syömishäiriön, jonka vaikutukset näkyy neuroottisena painontarkkailuna edelleen. Laihdutin itseni parikymppisenä tosi laihaksi. Jotain huomionhakua sekin kai?



Eipä mun menneisyyttä moni uskoisi, jos näkisi mut nyt. En juo, en polta jne. Urheilen, käyn töissä, hoidan lapset ja kodin hyvin. Mun mies tietää kyllä mitä mun elämä oli ennen ja silti otti minut:) En ole kaivannut muita miehiä sen jälkeen, kun tapasin mun miehen 22-vuotiaana.



ap

petikumppaneita

ei ole raiskattu

enkä ole krikkonut avioliittoa

abortti tehtiin kun olin vielä lukiossa



en kadu mitään muuta, kun tota kumppaneiden määrää, vähempikin olis riittänyt

poikkeuksellista (=tilastollisesti harvinaista) on että olet raiskauksesta selviytyjä ja käyttänyt kovia huumeita. Muut asiat on mielestäni ihan normaalikäytöksen rajoissa.



Useinhan varmaan "normista poikkeavat" käyttäytymiset kasautuu eli yksi johtaa toiseen.



Paljon voimia sinulle!

kaikki muut on seurausta raiskauksesta, kuulostaa ainakin tyypillisiltä "oireilta".

Mä ajattelin että mulla on ollut normaali taviselämä. Mutta sitten, jos mietin omalta kohdaltani

- mut on raiskattu (tai pakotettu seksiin), omaa tyhmyyttäni ja uteliaisuuttani 10 v. vanhempi mies kiehtoi, olin 17

- oon käyttänyt hasista vuoden ajan melko usein

- oon tehnyt abortin kaksi kertaa, ensimmäinen tosi traumaattinen ja myöhäisillä viikoilla

- oon ollut rikkomassa kahta avioliittoa

- harrastin seksiä 30 miehen kanssa 22-24-vuotiaana

- minulla on takanani muutaman vuoden diagnoisoimaton masennusjakso

Minäkin olen kunnollisesta keskiluokkaisesta perheestä, kympin tyttö ja elämässä suhteellisen hyvin menestynyt ainakin joillakin mittareilla. Ja nyt aika onnellinenkin ja varmaan ihmisenä aika ehjä. Mutta ei vissiin ole mennyt nuorena oikein putkeen.

Olispa ap kiva käydä keskustelu siitä, mikä tähän kaikkeen on johtanut ja millainen kasvutarina siitä on seurannut.

- mut on raiskattu kun olin 17-vuotias (yksi raiskasi, neljä muuta katseli vieressä)

- oon käyttänyt huumeita (hasista, amfetamiinia, ekstasia), en paljon mutta kuitenkin

- oon tehnyt abortin 20-vuotiaana sosiaalisista syistä (tämä tuntuu kaikista pahimmalta nyt kun mulla on jo lapsia, että miten pystyin siihen)

- oon ollut mukana rikkomassa yhtä avioliittoa

- makasin n.50 miehen kanssa 17-22 -vuotiaana

Mietin, että onko tuo todellisuutta suurimman osan nuoruudessa vai onko mun nuoruus ollut jotenkin "poikkeuksellista"?

traumatisoituneet aika usein käyttävät paljon aineita ja ovat vapaamielisiä.

Et sä kyllä kovin rakastavasta perheestä ole tullut! Rakastava perhe on sellainen jossa välitetään ja kovasti pikkulapsesta saakka!! Mulle tuo tarinasi kertoo ihan muuta ja saatoit olla kiltti koska halusit ostaa hyväksyntää.



Niin tai näin minä kävisin niitten katsojienkin luona moikkaamassa heitä! Pisteitä sulle et jätit ne aviomiehet -ähäkutti! Toivottavasti lapsesi saa runsaasti sun huolenpitoasi ettei niitten tartte olla suorittajia!

Mä ajattelin että mulla on ollut normaali taviselämä. Mutta sitten, jos mietin omalta kohdaltani - mut on raiskattu (tai pakotettu seksiin), omaa tyhmyyttäni ja uteliaisuuttani 10 v. vanhempi mies kiehtoi, olin 17 - oon käyttänyt hasista vuoden ajan melko usein - oon tehnyt abortin kaksi kertaa, ensimmäinen tosi traumaattinen ja myöhäisillä viikoilla - oon ollut rikkomassa kahta avioliittoa - harrastin seksiä 30 miehen kanssa 22-24-vuotiaana - minulla on takanani muutaman vuoden diagnoisoimaton masennusjakso Minäkin olen kunnollisesta keskiluokkaisesta perheestä, kympin tyttö ja elämässä suhteellisen hyvin menestynyt ainakin joillakin mittareilla. Ja nyt aika onnellinenkin ja varmaan ihmisenä aika ehjä. Mutta ei vissiin ole mennyt nuorena oikein putkeen. Olispa ap kiva käydä keskustelu siitä, mikä tähän kaikkeen on johtanut ja millainen kasvutarina siitä on seurannut.

- mut on raiskattu kun olin 17-vuotias (yksi raiskasi, neljä muuta katseli vieressä) - oon käyttänyt huumeita (hasista, amfetamiinia, ekstasia), en paljon mutta kuitenkin - oon tehnyt abortin 20-vuotiaana sosiaalisista syistä (tämä tuntuu kaikista pahimmalta nyt kun mulla on jo lapsia, että miten pystyin siihen) - oon ollut mukana rikkomassa yhtä avioliittoa - makasin n.50 miehen kanssa 17-22 -vuotiaana Mietin, että onko tuo todellisuutta suurimman osan nuoruudessa vai onko mun nuoruus ollut jotenkin "poikkeuksellista"?

Niinpä. Musta tuntuu, että mun käyttäytymisen taustalla on ollut kova halu miellyttää ja ehkä hakea huomiota. Nautin siitä tunteesta, kun miehet halusi mua. Huumeisiin päädyin, kun liikuin väärissä porukoissa eikä mulla ollut itsetuntoa sanoa ei.

Olin aina koulussa kympin oppilas ja tosiaan muutenkin kiltti ja helppo lapsi. Nätti ja hoikka, varmaan aika huomaamaton persoona.

Teini-iässä aloin saamaan huomiota kauniin ulkonäön vuoksi. Siitä seurasi syömishäiriö (anoreksia?).

Mulla kesti pitkän aikaa (vuosia) tajuta, että mun 22-vuotiaana tapaamani mies ihan oikeasti halusi mut eikä mitään "huorahtavaa" keilakuvaa. Menin sänkyyn sen kanssa heti ekoilla treffeillä (=mun tapa tehdä vaikutus) ja seuraaavana aamuna sanoin, että ymmärrän kyllä et tää juttu oli tässä ja heippa vaan. Mies oli ihan ihmeissään, että miten niin tää juttu oli tässä :)

Mun vanhemmila ei edelleenkään ole mitään tajua siitä, mitä kaikkea oon tehnyt. Ne ei tiedä raiskauksesta, huumeista, abortista. Tiesivät kyllä mun maineen miesten parissa, koska pikkukaupungissa jutut kulki pitkin kyliä. Ei ne kai vaan tienneet mitä olisivat voineet tehdä. Ei muhun mikään puhe tehonnut.

ap

Keilakuvaa = keulakuvaa :D



ap

on vähän samantyyppinen tausta ja ihmettelen nykyisin, miten olen voinut olla niin tyhmä kun olen käyttäytynyt niin.

mutta mahtuu ehkä "normaalin raamiin".



Itselläni saman verran seksikumppaneita, erittäin runsasta alkoholin käyttöä, muutama pilvenpolttokokeilu, sähläsin myös parin varatun miehen kanssa, minutkin on kerran käytännössä raiskattu kännitilan vuoksi - tai ainakin se mies toimi todella ajattelemattomasti tilanteessa. En käyttänyt kortsua kuin harvoin ja muutaman kerran olen turvautunut jälkiehkäisyyn.



Minäkin olen keskiluokkaisesta ja välittävästä perheestä, mutta traumani minullakin on. Olen kuitenkin opiskellut, minulla on hyvä asema työelämässä ja olen nykyisin perheellinen onnellisessa parisuhteessa.



Tuo oli minusta mielenkiintoista, mitä ap kirjoitit tuosta seksin ja rakkauden välisestä suhteesta. Minä tunnen ihan samalla tavalla, että seksi on seksiä ja rakkaus on jotain ihan muuta. Olen ajatellut, että tämä on seurausta omista traumoistani lapsuudessa enkä kärsi tilanteesta juurikaan. Mukava kuulla, että en ole yksin vikani kanssa!

mielestäni olet joutunut kokemaan erittäin vaikeita asioita todella nuorena. Raiskauksestasi oli erityisen vaikeaa lukea.



Minun lähipiirissäni ei ole ketään, joka olisi elännyt tuollaista elämää, mutta et varmastikaan ole ainoa, jolla on vastaava tausta.



Minulle tuli kuitenkin sellainen tunne, että elämäsi on nykyisin paljon parempaa kuin nuorempana. Toivottavasti näin on. :)

olisi tapahtunut tuollaisia. Kuulostaa syrjätyneeltä nuorelta naiselta :(

Toivottavasti sinulla menee nyt paremmin.

Minulla on lähes samanlainen tausta, olen akateemisesti menestynyt neljän lapsen äiti, jolla on kiva koti ja hyvä, rakastava ja menestynytkin mies. Tuskin kukaan tietää nuoruuden toilailuistani, paitsi vanhat ystävät tietenkin, ja heillä on jokaisella omat kokemuksensa.



Joten mieti, se voi olla kuka tahansa ympärilläsi.

mielestäni olet joutunut kokemaan erittäin vaikeita asioita todella nuorena. Raiskauksestasi oli erityisen vaikeaa lukea. Minun lähipiirissäni ei ole ketään, joka olisi elännyt tuollaista elämää, mutta et varmastikaan ole ainoa, jolla on vastaava tausta. Minulle tuli kuitenkin sellainen tunne, että elämäsi on nykyisin paljon parempaa kuin nuorempana. Toivottavasti näin on. :)

Mun elämä on tällä hetkellä niin onnellista, että mietin PÄIVITTÄIN mitä niin hyvää mä oon ikinä tehnyt, että oon kaiken tän ansainnut. Mulla on maailman ihanimmat lapset, maailman rakastavin mies, kaunis koti ja vakituinen, hyvä työpaikka. Moni on tullut sanomaan, miten ihana on katsella sitä miten paljon rakkautta mun ja lasten välillä on. Halaillaan ja kerrotaan ääneen miten rakastetaan toisiamme.

Sen aion tehdä erilailla kuin mun vanhemmat, että kehun enemmän lasten persoonallisuuksia kuin ulkonäköä tai koulutodistuksia.

ap

Kulostaa kauhealta, kun kuulee noiden asioiden tapahtuneen sinulle, jollekin toiselle.



Itselläni on hyvin samanlainen menneisyys.



- Olen käyttänyt kovia huumeita vuosia, kuitenkaan jäämättä kovin vahvasti koukkuun. Kaverit kuolivat tai ovat samoilla teillä. Itse lopulta lopetin seinään.



- Lukemattomia miehiä.



- Minut on raiskattu kahdesti



- Olin ihan tuuliajolla vuosia: masentunut, en selvinnyt koulusta, ajelehdin vuosia.



- Olen pyörinyt rikollisten parissa. Tiedän yhtä sun toista rikollisista ja siitä maailmasta, kauhistuttaa edelleen.



Olen nykyään yliopisto-opiskelija, äiti, puoliso, tasapainoinen, työssäkäyvä.



En osaa pitää menneisyyttäni kovin pahana, paitsi, jos kuulen sen jonkin toisen kertomuksessa :/