Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä joku, jolta on vuosien jälkeen otettu sijaislapsi takaisin biologiselle vanhemmalle?
24.11.2011 |
Olemme mieheni kanssa päättäneet, että lähdemme mukaan sijaislapsitoimintaan. Olemme täysin tahtomattamme lapsettomia, vuosien hoidot takana, mutta ei lasta. Haluaisimme pienen lapsen, mielellään vauvan, sijaislapseksi. Adoptio on myös harkinnassa, mutta jotenkin sijaiskotilapsi on tuntunut aina siltä oikealta vaihtoehdolta, jos meille ei omaa biologista lasta suoda.
Meitä kuitenkin pelottaa tietysti se seikka, että on olemassa mahdollisuus, että sijaislapsi palaa jossain vaiheessa biologisen vanhempansa luokse. Ja ilman muuta, jos lapselle taataan turvallinen ja rakastava elämä biologisen vanhemman luona, on ratkaisu ymmärrettävä.
Onko tämä kuinka todennäköistä? Siis että lapsi palaa biologiselle vanhemmalleen jossain vaiheessa? Onko täällä paikalla joku, joka on kokenut vastaavaa, mikä oli tilanne ja miten selvisitte asiasta?
Kiitos asiallisista kommenteista. Emme halua ryöstä keneltäkään lasta (kuten tiedän jonkun huostaan otetun lapsen vanhemman ajattelevan). Haluamme antaa lapselle rakastavan kodin ja rakastavat vanhemmat.
Kommentit (16)
Meiltäkin lähti 15v poika neljän vuoden jälkeen takaisin isälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsi oli melkein neljä vuotta sijaisperheessä. 12 vuotiaana palasi takaisin kotiin .
Sijaisperheenä toimivalta tuttavaperheeltä on lähtenyt takaisin biologisille vanhemmille jo kaksi sijaislasta. Sehän on myös se lähtökohta ja tavoite, johon pyritään. Sijoituksen tarkoitus ei ole antaa lapsettomille omia lapsia.
mielestä Ruotsissa on tämäkin asia paremmalla tolalla, kun Suomessa. Sijaiskotilapsi adoptoituu automaattisesti sijaiskotivanhemmilleen, jos 2 vuodessa ei biologiset vanhemmat ole ryhdistäytyneet sellaiselle tasolle, että lapsi voidaan palauttaa heidän luokseen. Onhan se nyt lapselle aivan totaalijärkytys vuosien jälkeen vaihtaa kotia ja vanhempia.
ohis
Eikös Suomessa kuitenkin sanota että sijaislapsia ei enää pitkän ajan jälkeen palauteta, koska ovat jo kiintyneet sijaisvanhempiin. Kyllä ne lapset saa pitää, kun ne tulee tarpeeksi vaikeista oloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jo sijoittaessa tietää, onko sijoitus "varma".
Voihan se biolapsikin esim. kuolla...
palauttamaan kotiin,toisilla menee aikaa enemmän kun toisilla. Jotkut lapset ei palaudu biokotiin koskaan. Kannattaa tarkkaan pohtia kaikki mahdollinen asiasta,se on kuitenkin aika rankkaa hommaa käytännössä.
Ensinnäkin siitä seulotaan sun ja miehesi koko elämänkerta läpi jo ennen kun pääsee edes sijaisperheeksi.
Lisäksi täytyy muistaa että koskaan sä et saa pelkkää lasta vaan siinä paketissa tulee myös lapsen biosuku kummaltakin puolelta ja sijaisperheen tehtävänä on hoitaa sitä lasta,ei omia itselleen.
Ja aina se on sosiaalityöntekijä joka päättää lapsen asioista.
Myös biologisilla vanhemmilla on aika paljon sananvaltaa lapseen, ja näkökanta voi olla täysin eri kun sijaisperheellä.
Toki siitä kannattaa lähtee että lapsi on sinne 18vuotiaaseen saakka perheessä mutta voi olla myös vähemmän.
Ja aina täytyy muistaa että ne lapset tulee erilaisista perheoloista ja normaaleja ei ole kukaan.
On hienoa että on ihmisiä jotka on valmiita ottamaan toisen lapsen kotiinsa asumaan. Laitos kun ei ole kenellekään lapselle hyvä paikka asua.
Sijoitetun lapsen äiti olen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas näitä jotka kieli pitkällä tekevät lastensuojeluilmotuksia siinä toivossa että saisivat toisilta varastettua ja valehdeltua lapsen. Onneksi biologisilla vanhemmilla on paremmat oikeudet!
En minä ainakaan haluaisi perintöjen menevän sijoitetulle lapselle, kun siitä tulee todennäköisimmin hulttio. Eli perintö voisi mennä biolapsille. Sijoituslapsi saisi vain hoitoa ja hellyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan haluaisi perintöjen menevän sijoitetulle lapselle, kun siitä tulee todennäköisimmin hulttio. Eli perintö voisi mennä biolapsille. Sijoituslapsi saisi vain hoitoa ja hellyyttä.
Eikö ap:n tapauksessa olisi parempi, että perintö menisi sijaislapselle kuin valtiolle?
Kannattaa lukea viestit, ettei puhu puutaheinää.
Ne biovanhemmat saavat päättää mm. mihin kouluun lapsi menee, estää sijaisperheen muuton yms. Sijaisvanhemmilla ei loppujen lopuksi ole kovin suurta päätäntävaltaa lapsen asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lastani kotiin,kun tarjottiin.Kamala syy:raha.Saa kivittää.
Ikivanha ketju, mutta vastaan nyt minäkin omasta puolestani siltä varalta että joku tähän ketjuun vielä tietoa etsiessään kompastuu ;)
Omalla kohdallani lastensuojeluasiakkuus alkoi viisivuotiaana, kuusivuotiaana huostaanotto ja lastenkotiin (toivottiin että olisi väliaikaista ja pääsisin vielä muuttamaan takaisin biologisen vanhemman luokse kotiin), sitten seitsemänvuotiaana sijaisperheeseen. Aikuiseksi saakka samassa perheessä ja vielä jälkihuollossakin täysi-ikäisyyden jälkeen.
PS. Itse muuten kannatan Ruotsin mallia lämpimästi. Jos vanhempi mokaa & menettää lapsensa ansaitsee toki toisen mahdollisuuden, mutta jos ei saa asioitaan kuntoon kahdessa vuodessa niin silloin ansaitsee menettää oikeutensa toimia kyseisen lapsen huoltajana. Ja tiedoksi vaan, että itselläni on useampi lapsi että jotain käsitystä siitä on miten vaikeaa se vanhemmuus voi joskus olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jälleenyhdistäminen on lastensuojelulain tavoite, mutta vain jos se on lapsen etu. Tämän jälleenyhdistämisen ymmärrän monienkin vuosien jälkeen, jos yhteydenpito on ollut melko tiivistä lapsen ja biovanhemman välillä.
Toisaalta biovanhemmilla on ollut niin monia mahdollisuuksia parantaa tapansa, että adoptiotakaan en sulkisi pois esim. sen 2 v sijoitettuna jälkeen! Edellyttää sitä että vanhemmat saavat kaiken mahdollisen hoidon.
Kyllähän itseäni kummastuttaa, että monet sijaisvanhemmat tekevät tämän ratkaisun paikatakseen omaa lapsettomuuttaan. Sijaisvanhemmuudessa tulee jonkilainen työn ja vanhemmuuden ristiriita, jotta lapsi voi kiintyä lasta pitää pitää omana. Toisaalta myös lapsi on myös biologisen vanhemman oma. Eikö? Yhdessä gradussa oli sijaisvanhemman kommentti: "Joku toinen on synnyttänyt tämän lapsen, hän on kuitenkin minun lapseni nyt. Koin niin voimakkaita mustasukkaisuuden tunteita, että jouduin torumaan itseäni. Koin, että lapsi on minun ja silti järjellä tiesin, että toisilla oli oma paikkansa lapsen synnyttäjänä." Tässä siis ajatellaan bioäiti tavallaan sijaissynnyttäjänä ja lapsi täysin omana, eihän se niin mene.
Jos on pitkäaikaisesta sijoituksesta kyse niin äärimmäisen harvoin lapsi palaa biologisten vanhempien luokse
ystävän perheessä oli sijoituslapsi. Tyttö otettiin sijoitukseen 2-vuotiaana ja yli kymmenen onnellisen vuoden jälkeen biologinen äiti sai 13-vuotiaan tyttären takaisin.
Eli tapahtuuhan tätä...