Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kun vanhemmilta on viety oikeus puuttua

Vierailija
24.11.2011 |

lastensa tekemisiin. Kasvatamme sukupolvea, jonka tekemisiin yrittää puuttua lastentarha, koulu, poliisi ja vartijat.



Eikö oikean ja väärän oppimisessa jopa luunappi tai niskavillasta nyppiminen olisi parempi kuin kuriton kakara, joka pitää oikeutenaan rellestää kuten itse haluaa.



Lasten temperamenteissa on eroja yksi oppii kerran sanomalla ja toinen ei koskaan pelkällä puhumisella.



Tulkaa nyt norsunluutorneistanne tähän todellisuuteen. Kun lapsi saa kauppakeskuksessa itku potku raivarin ja hajottaa tavaroita ympäriltään pyydetään vartija paikalle lasta rauhoittamaan, kun puhe ei tehoa ja koskea ei lain mukaan saa. Kun vartija koskee lapseen voi kauhistella suureen ääneen kuinka hän kehtaa vahingoittaa lasta ja rajoittaa lapsen itseilmaisua.



Tähän on menty. Opettajana toimineena voin sanoa, että näitä vaikeampia tapauksia joita on helläkätisesti puheella ohjailtu riittää nykypäivän koululuokissa ihan liiaksi asti.



Kyllä oppilaaseen ja lapseen pitää voida koskea, ilman että on lapsi tai vanhemmat tai ympäristö heti lastensuojeluilmoitusta tekemässä.



Millä selitätte lisääntyneen häiriökäyttäytymisen?



En missään tapauksessa salli väkivaltaa, mutta joku järki näihinkin keskusteluihin. Tutkimusten valossa fyysisestä väkivallasta selviää paremmin kuin henkisestä.



Jos perhe näkee lastaan keskimäärin 4h vrk ja yhteiskunta kasvattaa lapsen helläkätisesti suurissa lapsiryhmissä keskusteleva kasvatusote saattaa jäädä melko yksipuoliseksi pese hampaasi, pue yöpukusi, syö aamiaisesi. Hampaat pestään ettei tule reikiä, aamiainen syödään, että keholla on polttoainetta ja yöpuku puetaan yöasuksi, päivän suojana olleet vaattee ovat likaiset niillä ei vuoteeseen mennä.



Perheet harvoin kokevat yhdessä esim miten pettymyksistä selvitään. Lapset eivät ole mukana kauppareissulla, kun ei jakseta kuunnella nurinaa ei opita ettei joka päivä kaupasta saa leluja ja karkkeja. Lapset otetaan mukaan kun voidaan tarjota se kiva kokemus.



Näitä pettymyksiin tottumattomia paijailtuja lapsia on luokat pullollaan.



Kertokaapa unisefin asiantuntijat miten tämä ongelma korjataan?

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
24.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kampanjamme kuluessa olemme huomanneet, että on tärkeää tehdä ero kurin ja kurituksen välillä. Emme missään nimessä kannata sellaista kasvatusta, jossa lapsi saa toimia kuten haluaa, ilman rajoja. Rajat tuovat lapselle turvaa, mutta rajat on näytettävä lapselle ilman kuritusta ja väkivaltaa.



Vanhemman velvollisuutena on ottaa selvää erilaisista kasvatustavoista ja kysyä rohkeasti neuvoa vaikeissa tilanteissa. Myös opettajat voivat tarvittaessa turvautua kollegoihin ja viisaampien neuvoihin.



Kaikille meille kuuluu fyysinen koskemattomuus. Lapset eivät ole poikkeus.

Vierailija
2/12 |
24.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hieno kirjoitus! Olen kanssasi samaa mieltä!



Sitten kun kuria lapseen ei saada puhumalla ja näillä "viisampienkaan" neuvoilla niin annetaan kurittomuudelle nimi, esim. tämä nykyinen villitys AD/HD. Naurettavaa touhua.



Nykylapsiin ei saa koskea tikullakaan, käydään psykiatrin kanssa miten saisi rajat vilkkaamalle lapselle, mitään ratkaisua ei keksitä, annetaan lapselle psyykkinen sairaus!! Sairasta!!



Veikkaan että puolet näistä "psyykkisesti sairaista" lapsista parantuisi pienen niskavilla tukistuksen myötä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
24.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kampanjamme kuluessa olemme huomanneet, että on tärkeää tehdä ero kurin ja kurituksen välillä. Emme missään nimessä kannata sellaista kasvatusta, jossa lapsi saa toimia kuten haluaa, ilman rajoja. Rajat tuovat lapselle turvaa, mutta rajat on näytettävä lapselle ilman kuritusta ja väkivaltaa.

Vanhemman velvollisuutena on ottaa selvää erilaisista kasvatustavoista ja kysyä rohkeasti neuvoa vaikeissa tilanteissa. Myös opettajat voivat tarvittaessa turvautua kollegoihin ja viisaampien neuvoihin.

Kaikille meille kuuluu fyysinen koskemattomuus. Lapset eivät ole poikkeus.

Mitä tehdä kun lapsi puree, raapii, potkii, lyö opettajiaan, hoitajiaan ja lähimmäisiään?

Edellinen kirjoittaja kiteytti asian hyvin, nykyään annetaan erityislapsen paperit ja jopa mahdollinen psyykkisen sairauden leima, mutta rajoja ei pistetä tiikeriemon tavoin lempeästi kurittamalla vaikka biologisesti toteennäytettyä on, että niskoittelevakin pentu taipuu ruotuun kun tiikeriemo hieman "ravistaa". Niskavillasta tarttuminen lienee lähin vastine tiikeriemon käytökselle.

Lakien laatijoilla on nyt tainnut kyllä olla utopiat mielessä. Niitä lapsia joihin ei puhe tehoa on paljon, mitäs heille tehtäisiin?

Pitäisin mieluusti itsekin koskemattomuus oikeuteni.

Nyt siis kysyn teiltä viisaammiltani tähän neuvoa, jota mielelläni vastaisuudessa noudatan. Väkivallalla ja kurinpidolla on mielestäni suuri ero.

Miksi riehuva nuori voidaan poliisin toimesta laittaa rautoihin, mutta vanhemmalla ja opettajalla ei ole oikeutta koskea? Soitanko siis paikalle aina virkavallan kun lapsella tai nuorella käytös karkaa lapasesta?

yt. alkuperäisen viestin lähettäjä

Vierailija
4/12 |
24.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Naulan kantaan eka kirjoitus! Juuri noin toivotonta se on. Kyllähän se vaan niin on, että vanhempien oikeudet oikeasti kasvattaa lastaan vaikeassakin tilanteessa on otettu pois. Kuten muutkin totesivat väkivallalla ja kurituksella on eroa. Apuakin pitäisi hakea, mutta sossutädit on työllistetty jo näilläkin ilmoituksilla, jotka tehdään, kun lapsiin mennään ja kosketaan! Kyllä on meillä kulttuuri kaikonnut kauas inhimillisestä. Ihminen myös tarvitsee kosketusta, en tarkoita, että siihen pitää käyttää väkivaltaa. Vaan pitää uskaltaa oikeasti ottaa kiinni toisesta ja vaikka rutistaa! Samoin tuo kaiken sairaalloistaminen, eihän sille mitään voi, jos sairastuu. Asia siis erikseen on väkivalta, jatkuva sillä uhkaaminen tms. Kuulin jopa yhden äidin suusta, ettei kannattaisi kohteliaita lapsia kasvattaa, että pärjäävät sitten maailmassa..



Mutta koulut sitten! Hohhoijaa, kyllähän se nuoriso sitä koulumaailmaa pyörittää ja opettajat on täysin voimattomia, lopulta eivät jaksa välittää ollenkaan, koska mitään ei uskalla tehdä ja itsekin pitäisi jotenkin jaksaa. Kyllähän nää on kouluissa nähty. Eikö kukaan uskalla sanoa, että edes omiaan on pystyttävä komentamaan?? Lisäksi näiden pullamössöjen kanssa on keskusteltava ja neuvoteltava kaikesta, etteivät vaan pettyisi. No onhan se ymmärrettävää, ettet halua tulla kotiin ajoissa, kun muutkaan ei silloin lähde, tulisithan edes ollenkaan. Rajoja ei uskalleta vetää. Vanhemmat ei uskalla olla vanhempia ja lapsilla ei ole horjumatonta turvaa siinä vaiheessa, kun sitä eniten tarvitaan. Nykyisin halutaan enemmän olla lasten kavereita kuin vanhempia. Teini-ikäisten äidit on ihan onnesta soikeena, kun joku luulee lapsensa siskoksi! Haloo, kuka oikeasti vanhempi haluaa näyttää teiniltä kolmekymppiä ylitettyään?? Meillä oli aikanaan yläasteella opettaja, joka otti tukasta kiinni ja käski ravistaa päätä, sen jälkeen totesi, etten minä ole sinua tukistanut, sinä ravistit päätäsi! Eikä kukaan siitä purnannut, ja pysähtyi kuitenkin kuuntelemaan. Siinä tiesi tehneensä tyhmästi, jos siihen joutui. Traumoja siitä ei kyllä jäänyt, enemmän se naurattaa.

Vierailija
5/12 |
25.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset


Mitä tehdä kun lapsi puree, raapii, potkii, lyö opettajiaan, hoitajiaan ja lähimmäisiään?

Se inhimillinen ja kuriton vaihtoehto. Eli isketään kaverin otsaan tieteellinen nimi ja pumpataan se täyteen Ritalinia. Koska vain silloin Sinä välität ja hänestä kasvaa ymmärtävässä, väkivallattomassa ja rauhallisessa ympäristössä(tm) kasvava lapsi. Haluatko sinä kasvattaa lapsen huonossa ympäristössä ja hakata häntä? Haluatko?

Vierailija
6/12 |
25.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset


Vanhemman velvollisuutena on ottaa selvää erilaisista kasvatustavoista ja kysyä rohkeasti neuvoa vaikeissa tilanteissa. Myös opettajat voivat tarvittaessa turvautua kollegoihin ja viisaampien neuvoihin.

Hyvä, ja ymmärsin että sinä olet täällä meitä neuvomassa. Joten nyt on hätä ja tarvitaan, Kaisa, niitä viisaampien neuvoja. Eikä mitään summittaisia ja ympäripyöreitä "ottakaa itte selevää" -lonkkalaukaisuja.


Kaikille meille kuuluu fyysinen koskemattomuus. Lapset eivät ole poikkeus.

Kyllä fyysinen koskemattomuus on aina saanut kolhun kun on suunsoittajia ollut. Eskarissa, koulussa, teini-iässä ja aikuisiässä. Siitä en tiedä tappeleeko papat vanhainkodissa enää fyysisesti. Tarpeeksi kun joku hakee omaa tilaa niin kyllä eteen on aina tullut toisen nyrkki. Eikä siinä kyllä ole mitään väärää.

Jotenkin tuntuisi että täällä toitotetaan vain henkisen väkivallan puolesta ja keskustelun taso on samaa kuin kotiväkivallassa. Ei ole muuta kuin fyysinen väkivalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
25.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kampanjamme tarkoituksena on nostaa esiin keskustelua kuritusväkivallasta. Olemme myös halunneet rohkaista vanhempia jakamaan omia kasvatusneuvojaan. Positiivista on se, että tälläkin palstalla on muissa ketjuissa jaettu kasvatusvinkkejä, joita kaikki vanhemmat voivat hyödyntää. Lisäksi kampanjasivuillemme on koottu linkkejä kohtaan Tukea vanhemmille. Yhdellä klikkauksella pääsee lukemaan näitä sivuja http://www.unicef.fi/kurituseikasvata.



Tässä vielä muutamia vinkkejä:

Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainpuhelin 0600 12277: tiistaisin klo 10-13 ja 17-20, keskiviikkoisin klo 10-13, torstaisin klo 14-20.

Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainnetti (http://www.mll.fi/vanhempainnetti), jossa voit kirjoittaa ja kysyä ammattilaisilta mitä tahansa mihin aikaan tahansa.

Myös Väestöliitosta voi kysyä neuvoa: jätä soittopyyntö ja yhteystietosi numeroon 040 180 1500, niin sinuun otetaan yhteyttä.

Lastensuojelun keskusliiton sivuille on koottu vinkkejä: http://www.alalyolasta.fi/ala_lyo_lasta/kasvatusvinkkeja.



Totean vielä, että myös henkinen väkivalta kuten solvaaminen, ivaaminen, nöyryyttäminen tai eristäminen on kuritusta emmekä suinkaan kannusta tällaiseen kasvatukseen.

Vierailija
8/12 |
25.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mahtavaa, että olemme saaneet näin paljon keskustelua aikaan! UNICEFin ”Kuritus ei kasvata” –kampanja on loppusuoralla ja joudumme sulkemaan tämän keskustelun kampanjan päätytty. Mutta ei hätää, keskustelut pysyvät auki vielä tiistaihin asti!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
26.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen saanut fyysistä kuritusta, samaten veljeni. Luunappia (harvemmin kylläkin), tukkapöllyä harvase päivä. Syy: olimme kurittomia naskaleita, teimme kaikenlaista pientä pahaa ja riehuimme. Totta kai vastapainoksi olemme saaneet rakastavaa huolenpitoa, syliä, ruokaa, vaatetta... Olen pelkästään ILOINEN, että minua on pienenä kuritettu. Jestas millainen mahtaisin olla nykyään, jos olisi vain taputeltu päälaelle ja sanottu "Ei"tä ja hoettu tuhmaa.



Ja tasan tarkkaan jos omia muksuja saan, tulevat hekin saamaan tukkapöllyt jos eivät ole kunnolla. Missään nimessä hakkaamista, lyömistä ym. en hyväksy mutta nipistys tai tukkapölly on monilla mukuloilla kieltämättä paikallaan silloj tällöin.



Älkääkä koettako tehdä lapsista mitenkään ylimoraalisia olentoja. Eivät lapset ymmärrä, mikä on oikein ja väärin eivätkä välttämättä kunnolla syy-seuraus-suhteita. Eivät edes vielä teinit. YStäväni esimerkiksi oli koulukiusaaja muksuna. Itsekin varmasti pilkkasin joskus toisia lapsia. Nyt en niin koskaan enää tekisi ja kuvottaa kaverin käytös, häntä itseään myös. Käykääpä joskus ala- tai varsinkin yläasteella ja katsokaa, mikä viidakon laki siellä on meneillään.



Muksuille käy uhkaksi fyysinen kuritus. Henkisen lasken paljon pahemmaksi - se jättää syvemmät arvet. Edelleenkään, lyömistä, hakkaamista ym. en hyväksy eli ei siis liian kovaa kutitusta, suoranaista väkivaltaa. Mutta käytöksen ohjaaminen, se on vain hyväksi monille muksuille. Eläimetkin kurittavat muksujaan. Hienoa nähdä, millainen sukupolvi tällaisten "asiantuntijoiden" ansiosta kymmenen vuoden päästä on teinejä ja kahdenkymmenen aikusia...



Ja monilla keskustelijoiilla on ollut todella hyviä pointteja, Unicefin työntekijöillä taas ei niin laadukkaat vastaukset (opetellut mantrat).



Ps. Millä rahalla pyöritätte niitä parin minuutin tv-mainoksia, luulisi kustantavan aika lailla. Ennen autoin Unicefiä 10e/kuussa, en kyllä enää kun tienavarsimainonta sun muu imagonkohotus on näissä mittasuhteissa. Avusta ei taida todellakaan se kuulemani päälle 80% mennä perille saakka...

Vierailija
10/12 |
26.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älkääkä koettako tehdä lapsista mitenkään ylimoraalisia olentoja. Eivät lapset ymmärrä, mikä on oikein ja väärin eivätkä välttämättä kunnolla syy-seuraus-suhteita.

Juuri siksi kuritusväkivalta ei ole tehokasta, koska lapsi ei ymmärrä tekojensa seurauksia ja kurittaminen saattaa päinvastoin aiheuttaa kapinointia.

Ps. Millä rahalla pyöritätte niitä parin minuutin tv-mainoksia, luulisi kustantavan aika lailla. Ennen autoin Unicefiä 10e/kuussa, en kyllä enää kun tienavarsimainonta sun muu imagonkohotus on näissä mittasuhteissa. Avusta ei taida todellakaan se kuulemani päälle 80% mennä perille saakka...

Olimme todella onnekkaita tämän kampanjan suhteen, sillä olemme saaneet kaikki katumainokset ja TV-mainostilan lahjoituksina yhteistyökumppaneiltamme. Suomen UNICEFin budjetista 4% menee kotimaan vaikuttamistyöhön.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
26.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

No se on hienoa, jos kerran mainokset ym. ovat yhteistyökumppaneilta saatuja! Silti annan rahani mahdollisimman suoraan avuntarvitsijoille, en enää oikein luota isoihin järjestöihin (mm. UFF:in tapaus, vaikka onkin pienempi järjestö kuin esim. Unicef tai SPR)



Vierailija
12/12 |
28.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille! Vielä päivä aikaa osallistua keskusteluun ”Kuritus ei kasvata” -palstalla!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yhdeksän kaksi