Lue keskustelun säännöt.
miksi etäiset isovanhemmat ovat niitä "normaaleja"?
23.11.2011 |
Olen aiemminkin ihmetellyt, miten negatiivisesti täällä suhtaudutaan minusta ihan tavallisiin isovanhempiin, jotka haluavat leikkiä ja olla lastenlasten kanssa. Tuossa toisessa ketjussa pidetään kohtuuttomana ajatusta, että isovanhempien pitäisi jotenkin huomioida se, että kylään tulee taaperoita. Onko siis todellakin täysin kohtuuton vaatimus, että taaperovieraiden aikana ei poltetä kynttilöitä matalalla tai että perintökalleudet nostetaan ylähyllylle?
Minulla itselläni oli tosi läheinen suhde mummiin, vietimme hänen kanssaan paljon aikaa, ja heillä nimenomaan sai rakennella majoja ja tehdä omia keitoksiaan ja mummi osallistui aina meidän leikkeihin. Nyt omilla lapsillani on samanlainen mummi ja minusta se on ihanaa! Täällä kuitenkin pidetään sitä pahana, ajatellaan että isovanhempia käytetään hyväksi, ei eletä omaa elämää, ei kasvateta lapsia, ei katkaista napanuoraa.. tosi outoa
Kommentit (5)
ei tosiaan saanut olla pääosassa, eli kynttilät juuri siinä missä kuuluukin yms yms ja silti mulla oli läheiset suhteet heihin...
Oma äitini jatkanut samaa rataa ja silti on läheiset suhteet mun lapsiin...
Mun mielestä on ihan hyvä, että joka paikka ei ole taaperoystävällinen, koti on ja se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsillani nimenomaan on etäiset isovanhemmat. Läheiset, perheen elämään paljonkin osallistuvat isovanhemmat tuntuvat kuitenkin olevan paljon tavallisempi juttu etenkin, jos välimatka ei ole pitkä. Ja kyllä minä voin rehellisesti myöntää kadehtivani näitä perheitä, joissa on läheiset välit isovanhempiin ja isovanhemmat ja muu suku osallistuvat perheen elämään. Minusta lapseni menettävät paljon, kun heillä ei ole läheisiä isovanhempia, tätejä, setiä ja enoja. Pyrimme tosin korvaamaan asiaa läheisellä ystäväpiirillä, koska minusta on ilman muuta lapsen ehdoton etu, että hänellä on useita läheisiä ja pitkäaikaisia aikuiskontakteja.
oli hyvin läheinen suhden mummooni.
Hänen luonaan sai rakennella majoja ja käyttää mielikuvitusta leikeissä. Mummo lähti vielä leikkeihin mukaan.
Kun tein tuoleista junan, tuli mummo sinne matkustajaksi eikä poistunut kesken leikin pois. Kun halusi päästä tekemään jotain muuta, niin sanoi jäävänsä seuraavalla asemalla pois ja istui kyydissä seuraavalle asemalle asti :)
Kävin teini-iässäkin mielelläni mummon luona kylässä ja autoin kykyjeni mukaan kotitöissä ja kauppa-asioissa.
Pyrimme tosin korvaamaan asiaa läheisellä ystäväpiirillä, koska minusta on ilman muuta lapsen ehdoton etu, että hänellä on useita läheisiä ja pitkäaikaisia aikuiskontakteja.
Minäkin ajattelen niin, että lapsen etu on, jos on vanhempien lisäksi muitakin läheisiä ja hyviä aikuiskontakteja. Ymmärrän myös, että jos isovanhemmat ovat työelämässä tai sairaita tms. että eivät voi kovin paljon olla mukana arjessa. Sitä sen sijaan en ymmärrä, että jos isovanhemmat ovat eläkkeellä, suht terveitä ja haluavat viettää aikaa lastenlasten kanssa, niin sitä jotenkin "pilkataan". Että lapset käyttävät hyväksi vanhoja ihmisiä, tai eivät ole päässeet irti lapsuuden perhestään tms.
Eikä minusta ole mitenkään outoa, että kotia laitetaan sen mukaan, että myös lapsivieraat ovat tervetulleita. jotkut pitävät sitä jopa säälittävänä.
Me tai lapsemme käymme minun vanhemmilla lähes viikottain (lapset ovat siis myös ilman meitä kylässä), anopin luona kerran tai pari vuodessa. Lisäksi anoppi vierailee meillä pari kertaa vuodessa, omat vanhempani vähintään kuukausittain. Kaikki me olemme ihan tyytyväisiä tilanteeseen. Kuitenkin anoppia harmittaa, että lapsellamme on läheisemmät välit toisiin isovanhempiinsa. Minusta se on ihan itsestään selvää. Jos tapaa harvoin ja silloinkaan ei juuri lasten kanssa muuten puhu kuin kiellä ja varoita, niin ei voi mitään läheistä suhdetta syntyäkään.
Anoppi siis tykkäisi että lapset (1, 4, 5 ja 8v) istuisivat kukin vuorollaan anopin sylissä paikallaan hiljaa ja hymyilisivät aurinkoisesti. Olisivat ihastuksissaan nimenomaan anopin tuomista lahjoista (synttäreillä tms) ja muun ajan olisivat näkymättömiä ja äänettömiä ilman mitään tarpeita keneltäkään aikuiselta. ja kun asiat eivät menen niin, niin anoppi on pettynyt ja pilkkaa suoraan ja kierrelen minun vanhempiani ja minun suhdettani heihin.
Minulla on hankaluuksia katkaista napanuoraani, kun tulen äitini kanssa hyvin juttuun, vanhempani eivät osaa päästää irti,kun haluavat meitä nähdä. Me käytämme vanhempiemme hyväsydämmisyyttä hyväksi. Vanhempani omivat lapseni.. vanhempani ottavat nyt takaisin sitä, kun heillä ei itsellään ollut poikaa
Sukupolvien välillä on eroja monissa asioissa. Sitäpaitsi moni isovanhempi on nykyisin vielä työelämässä, mikä vaikuttaa moneen asiaan.