Onko täällä muita, joiden työ vaatii vain 50% kyvyistä mutta kuluttaa henkiset voimavarat 150%:sti?

Itse olen työnhakuvaiheessa ja kuvittelen välillä naivisti, että kaikilla, joilla on työpaikka, on upeaa töissä...

Etsin koko ajan muuta työtä. Karenssia ei ole vara ottaa.

pikkufirmassa. Tj ei arvosta firmansa naisväkeä ollenkaan. Töitä annetaan lisää, mutta palkkaa ei nosteta (ihmisiä lähtee muihin töihin, uusia ei palkata, vaikka firma tekee hyvää tulosta). Kaikki firman miehet on päällikkö-nimikkeellä, mutta eivät oikeastaan tee mitään.



Työilmapiiri erittäin huono.

Eipä vois vähempää kiinnostaa edes töihinmeno aamuisin :( Olen jo valmiiksi masentunut....

Työaika oli vain 50%, mutta aika jonka lopulta käytin oli se 150% vähintään, kun kaikki yöt ja vapaapäivät mietin työasioita ja työpaikan ihmissuhteita. Lähdin pois enkä ole PÄIVÄÄKÄÄN katunut! Onneksi oli se mahdollisuus taloudellisesti.



Vaan ei se rahakaan aina ole se tärkein asia. Johan se oma terveyskin on jonkun euron arvoinen...

perheensä paremmin tienaavana saattaa talouden irtisanoutuessaan kamalaan jamaan. Hirveä umpikuja. Äitisyloma alkaa onneksi vuodenvaihteessa ja sen aikana on todellakin keksittävä elämälle uusi suunta. Näin ei voi jatkua.

Onneksi tulin lopulta raskaaksi ja pääsin pois hyvällä syyllä. Koskaan en sinne takaisin mene!!!!! Niin monta aamua itkin töihin mennessä.

Mutta työ on yhtä ja samaa enkä hyödynnä koulutustani ja kykyjäni ollenkaan tarpeeksi pitääkseni hyvää työvirettä yllä. Ja kaiken lisäksi irtisanomisuhka on koko ajan olemassa, kun firmalla menee huonosti...