Ihan sama pettääkö jos ei ole lapsia. Lapsiperheessä petetään lapsi ja se on törkeää!
Mutta sitten kun lapsia hankitaan, niin on täysin edesvastuutonta ryhtyä pettämään.
Valitset puolisosi. Teet lapset harkiten (useimmiten). Yleensä lapset tehdään nopeasti kun suhde on vielä hyvässä hapessa ja ollaan onnellisia. Sitten tulee se totuus eli lastenhoito on OIKEASTI RANKKAA. Aletaan vinkumaan ja valittamaan puolisosta. Ja sitten petetään ja erotaan.
Toinen ja surkein vaihtoehto on se, että mennään yhteen, suhde väljähtyy ja lapsia hankitaan vähän niinkuin elävöittämään, inspiraatioksi itselle, siksi kun kuuluukin tms. Ja sitten aletaan vinkumaan entistä enemmän ja valittamaan puolisosta. Ja sitten petetään ja erotaan.
Lapsille pitäisi aina erotilanteessa määrätä asianajaja ja vanhemmat maksavat kulut kun lapsen etua haetaan (psykologi pakolliseksi kartoittamaan tilanne jne).
On aivan yksi hailea jos aikuiset pettävät tai hakkaavat toisiaan. Tällaiseen suhteeseen ei sitten lapsia kannata hankkia.
Mutta jos puolison katsoo kelvolliseksi pidemmän ajan tutkiskelun jälkeen, mikäpä siihen on lapsia hankkia, mutta sitten pettäminen on vain ja ainoastaan lastensa pettämistä ja hylkäämistä!
Mietipä tätä.
Kommentit (2)
Olen samaa ja eri mieltä.
Perheellinen ihminen rikkoo myös lapsiaan vastaan pettäessään ja erotessaan.
Mutta ei aikuisiakaan saa kohdella miten itseä sattuu huvittamaan.
En väitä, etteikö kärjistyksessäsi olisi oikeaakin huomiota, erityisesti lasten kannalta tarkastellen. Mutta kärjistyksesi on liiallinen. Pettäminen ja väkivalta aiheuttavat aikuisillekin paljon tuskaa, eikä sitä passaa sinun tavallasi jättää huomiotta. Ja minä taas olen siinä mielessä kärkevä, että en näe mitään yleispätevää syytä asettaa lasten etua aikuisten etujen edelle - paitsi silloin kun lapsen etu on huomattavasti aikuisen etua tärkeämpi ja vaikutuksiltaan kauaskantoisempi.Siis aika usein...