Mun elämä on tylsää
ja junnaa paikoillaan. Valmistuin viime keväänä AMK:sta ja sen jälkeen tuntuu vain tyhjältä :( Olen ollut töissä neljä kuukautta, enkä enää muuta jaksa. Mulla on yksi lapsi, kohta 3-vuotias, joka on rakkaimpani, mutta kärsin kun joudun olemaan hänestä päivät erossa ja illat olen niin väsynyt, että katson vain sohvalta hänen leikkejään.
Usko Jumalaankin on alkanut horjua, ei tunnu enää turvalliselta elämä tässä maailmassa, ja suren koko ajan kaikkien kärsivien puolesta. Tuntuu, ettei mulla ole oikeutta nauttia elämästä, kun täällä maailmassa on niin paljon kärsimystä.
Elämälläni ei ole suuntaa. Työni on todella raskasta ja olen ylikuormitettu siellä. Olisin halunnut toisen lapsen, mutta mies on velkaannuttanut itsensä siihen malliin, ettei mun ole varaa jäädä töistä pois.
Tuntuu, ettei elämästäni tullut lainkaan sellaista kuin olin suunnitellut. Miehen kanssa menee huonosti. En tiedä enää yhtään, mitä tekisin. Itken lähes päivittäin.
Anteeksi pitkä vuodatus, vähän helpotti, kun sai kirjoittaa.